Oletko lukenut Timothy Kellerin The Prodigal Prophet. Lopussa, s. 227 hän kirjoittaa: ”Mistä tiedämme, että Joona oli niin vastahakoinen, uhmakas ja tietämätön? Mistä tiedämme, että hän piti sen uskomattoman ”Vihaan rakkauden Jumalaa” -puheen? Mistä tiedämme hänen rukouksestaan kalan sisällä? Ainoa tapa, jolla voisimme mahdollisesti tietää nämä asiat, on se, että Joona olisi kertonut muille. Millainen mies antaisi maailman nähdä, miten typerä hän oli? Vain sellainen, joka oli tullut iloisesti varmaksi Jumalan rakkaudesta. Vain sellainen, joka uskoi olevansa samanaikaisesti syntinen mutta täysin hyväksytty. Lyhyesti sanottuna joku, joka oli löytänyt armon evankeliumissa itse Jumalan voiman (Room. 1:16).”

Rakastan tätä tarinaa niin paljon, koska näen Jumalan armon minua kohtaan henkilökohtaisesti kietoutuvan sen läpi. Halusin ”kuulua” ”seurakuntaan” niin paljon, että yhä uudelleen ja uudelleen pakenin Jumalan tarkoitusta elämääni. Pidin suuni kiinni, kun Hän pyysi minua puhumaan seurakunnissa ja lepyttelin miellyttääkseni sen sijaan, että olisin elänyt sitä totuutta, jonka Hän oli avannut sydämeni vastaanottamaan, kun Hän kutsui minut kotiin.

En kyennyt näkemään Häntä niissä, jotka Hän asetti suoraan eteeni – ihmisissä, jotka kaipaavat Häntä ja jotka, vaikka he ovat paenneet Häntä (kuten minä tein yli 20 vuoden ajan tuhlaajapoikana), ovat silti NIIN täynnä Häntä (Jumala EI KOSKAAN hylkää lapsiaan, vaikka he juoksevat peloissaan ja häpeissään uskoen epäjumalaan). En nähnyt Häntä heissä, koska laitoin ihmisen mielipiteen Jumalan sanan edelle – niiden lupausten edelle, jotka Hän on toistuvasti puhunut ystävistäni ja perheenjäsenistäni, jotka ovat paenneet. Halusin ”kirkkoni” enkä ollut valmis luopumaan siitä. Mutta Jeesus otti sen minulta ja OH kuinka kiitollinen olenkaan Hänelle. Hän on johdattanut minut NIIN paljon parannukseen.

Kaikki tämä sanoakseni: Rakastan sitä, mitä sinä ja miehesi näitte Joonan rukouksessa. Kyllä: se osoittaa sekä hänen inhimillisyytensä että Jumalan voiman. Jumala ei hermostu heikkoudestamme – Hän ei koskaan anna periksi, ennen kuin psalminkirjoittajan tavoin psalmissa 119 kiitämme häntä ahdistuksistamme, kun näemme, että ne ovat johdattaneet meidät rakastamaan Hänen sanaansa, tekemään Hänen tahtonsa.