Työskentelemällä luonnon kanssa rannikkokiinteistöjen ja -luontotyyppien suojelemiseksi

Rannikkoalueet ovat aina olleet dynaamisia ympäristöjä, mutta ne muuttuvat yhä dynaamisemmiksi ilman ja meren lämpötilan noustessa.

  • Merien lämpeneminen johtaa vesien laajenemiseen. Sulavat jääpeitteet ja jäätiköt lisäävät merten nousua, ja vuoteen 2100 mennessä alueellisen nousun ennustetaan olevan 2–4 jalkaa (0,6-1,2 metriä) ja ehkä huomattavasti enemmänkin.
  • Lämpimämpi merivesi voi ruokkia voimakkaampia myrskyjärjestelmiä, jotka tuovat mukanaan voimakkaita sadetapahtumia, jotka pahentavat rannikoiden rapautumista.

Mahdollisuuksien salliessa rantaviivan prosessien on parasta antaa edetä häiriöttä. Kun omaisuuteen kohdistuu suoria uhkia, maanomistajat ja yhteisöt turvautuvat yleensä rantaviivan rakenteelliseen lujittamiseen tai panssarointiin (laitureiden, muurien, laipioiden tai aallonmurtajien avulla). Näillä keinoilla voidaan suojella rakenteita lyhyellä aikavälillä, mutta ne ovat alttiita epäonnistumiselle. Rantaviivan lujittaminen voi

  • häiritä luonnollisia prosesseja,
  • pirstoa elinympäristöä,
  • alentaa rannan tasoa,
  • torjua viereisen rantaviivan vaurioita ja
  • rajoittaa julkista pääsyä rantaan.

Elävät rannat sitä vastoin toimivat rantaprosessien kanssa. Luontoon perustuvat tekniikat ovat yhä suositumpi lähestymistapa uhanalaisten rantojen vakauttamiseen ympäristöissä, joissa aaltoenergia on vähäistä tai keskinkertaista. Elävät rantaviivat voivat vähentää ilmastovaikutuksia ja samalla

  • säilyttää maaperää,
  • parantaa veden laatua,
  • säilyttää kosteikkoja,
  • parantaa villieläinten elinympäristöä ja
  • ylläpitää kiinteistöjen arvoja (tekemällä rannoista houkuttelevampia ja vakaampia).

Elävät rantaviivat voivat olla myös edullisempia kuin rantoja lujittavat rakenteet. Massachusetts Coastal Zone Management Officen laatima vertailutaulukko, jossa esitetään rantaviivan stabilointivaihtoehtojen suhteelliset kustannukset, vahvistaa, että yhtä lukuun ottamatta kaikkien elävien rantaviivojen tekniikoiden rakennuskustannukset ovat ”alhaiset”, kun taas kalliopaljastusten kustannukset vaihtelevat ”korkeista” ”erittäin korkeisiin”. Chesapeake Bayn alueella tehdyssä tutkimuksessa (mainittu Natural Defenses from Hurricanes and Floods -teoksessa) todettiin, että jokaista kasvipeitteisen rantaviivan stabiloinnin rakentamiseen käytettyä dollaria kohden jopa 1,75 dollaria palaa talouteen rannikon resurssien parantumisen muodossa.

Live shorelines (elävät rantaviivat) on suunniteltu jäljittelemään luonnon järjestelmiä. Ne perustuvat kasvien kykyyn pidättää maaperää ja kestää aaltoja. Elävissä rantaviivoissa käytetään tyypillisesti ei-rakenteellisia (tai ”pehmeitä”) lähestymistapoja, jotka on räätälöity paikan mukaan ja joissa käytetään tekniikoita, kuten

  • suojakasvustoja;
  • matalaprofiilisia kivipenkereitä tai dyyniaitoja kasvillisuuden suojelemiseksi; ja
  • biohajoavia materiaaleja, kuten kookospähkinän kuitua (kookoskuitua) sisältäviä tukkeja tai mattoja.

Center for Coastal Resources Management ja Virginia Institute of Marine Science tarjoavat kaksi ”päätöspuuta”, joiden avulla maanomistajat voivat päättää, mitkä elävän rantaviivan tekniikat ovat tehokkaimpia – riippumatta siitä, onko heillä jo suojeltu rantaviiva vai ei.

NOAA:n Restoration Center hahmottelee elävän rantaviivan suunnitteluun ja istutukseen liittyviä vaiheita:

  1. Analysoi paikka (eroosion, aaltoenergian, vallitsevien tuulten, kasvillisuuden ja maaperätyypin kannalta);
  2. Hae tarvittavat luvat ja noudata paikallisia, osavaltioiden ja liittovaltion rantaviivamääräyksiä;
  3. Tyhjennä alue roskista, epävakaista puista ja aiemmista karkaisumateriaaleista, jotka ovat epäonnistuneet;
  4. Asenna uusi kasvillisuus tai biologisesti hajoavia materiaaleja, kuten luonnonkuitumattoja tai -tukkeja (kookoskuidusta, juutista tai oljesta);
  5. Jatka uuden elävän rantaviivan tarkkailua ja ylläpitoa.

Massachusettsin osavaltion tarjoamat ohjeet rannikon maanomistajille voivat olla avuksi niille koko alueella, jotka harkitsevat rantaviivahankkeita:

Konsultoidaan maisema-arkkitehtia, biologia, insinööriä tai muuta ympäristöalan ammattilaista, jolla on kokemusta rannikkoalueilla toteutettavien biotekniikkahankkeiden suunnittelusta, lupien myöntämisestä, toteuttamisesta ja menestyksekkäästä ylläpidosta:

  1. määrittää viranomaisvaatimukset, jotka on otettava huomioon, ja varmistaa, että hanke on täysin näiden vaatimusten mukainen;
  2. määrittää paikan olosuhteet, kuten eroosiohistoria, altistuminen tuulelle ja aallokolle, maaperätyypit ja valumamallit, jotka vaikuttavat materiaalien valintaan paikan päällä;
  3. määrittää olemassa olevat olosuhteet, mukaan lukien liian jyrkät rinteet ja vieraslajien esiintyminen, jotka on otettava huomioon osana suunnittelua;
  4. määrittele kohteen olosuhteisiin sopiva luonnonkuitupeite ja kasvillisuus;
  5. määrittele tarvittaessa täytön määrä ja koostumus;
  6. määrittele paras vuodenaika hankkeen eri osien asentamiselle;7) kehitä kulkusuunnitelma, jos tarvitaan raskasta kalustoa;
  7. valmistele suunnitelmat lupamenettelyä varten ja valvo lupien myöntämistä varten; ja
  8. valmistele suunnitelmaspesifikaatioita rakentamista varten ja valvo rakentamista varten. On myös suositeltavaa, että konsultti osallistuu näiden hankkeiden seurantaan ja ylläpitoon.

Vaikka Living Shorelines on yksi keino torjua ilmastovaikutuksia rannikolla, on tärkeää, että yhteisöt harkitsevat muitakin hallintatekniikoita, kuten rantaviivojen peruuttamista, vetäytymistä ja siirtämistä, kaavoitussääntöjä ja maankäyttömääräyksiä. Lisää sopeutumisohjeita löytyy ilmastoverkoston Community Toolkit -työkalupakissa luetelluista resursseista ja ilmastoverkoston raportin Municipal Climate Change around the Bay of Fundy liitteistä.

Vuonna 2014 New Hampshiressä pidetyssä konferenssissa laadittiin yhteisten määritelmien sanasto, joka auttaa selviytymään monista termeistä, joita käytetään keskusteltaessa rantaviivan vakauttamisesta.

Coastal Shoreline Continuum Ideal & Living Shoreline Treatments (courtesy of Burke Environmental Associates)

Living Shoreline Resources

Massachusetts StormSmart Coasts-StormSmart Properties (MA:n energia- ja ympäristöasioiden virasto) on julkaissut sarjan yksityiskohtaisia (6- 10-sivuisia) tietolehtisiä eläviin rantoihin liittyvistä aiheista:

  • Landscaping to Protect Your Coastal Property from Storm Damage & Flooding
  • Artificial Dunes and Dune Nourishment
  • Controlling Overland Runoff to Reduce Coastal Erosion
  • Planting Kasvillisuus eroosion ja myrskytuhojen vähentämiseksi
  • Bioengineering-Coir Rolls on Coastal Banks
  • Bioengineering-Natural Fiber Blankets on Coastal Banks
  • Sand Fencing

Coastal Dune Protection & Restoration using ’Cape’ American Beachgrass & Fencing

NOAA’s Living Shorelines flyer

Natural Defenses from Hurricanes and Floods (National Wildlife Federation)

Ranta-alueen karakterisointi for Climate Change Adaptation in Bay of Fundy (Atlantic Climate Adaptation Solutions Association)

Climate Change and Shoreline Protection (Atlantic Climate Adaptation Solutions Association)

Living Shorelines: Impacts of Erosion Control Strategies on Coastal Habitats (Atlantic States Marine Fisheries Commission)

Presentations

The Hard and Soft of Shoreline Management” Perspective and Tools for New Hampshire (December 2014)

  • Shoreline Stabilization Techniques
  • Plant-focused Bioengineering Approaches for Dynamic Coastal Wetlands

Living Shorelines Workshop, Ecology Action Centre, NS (March 2013)

  • Tools for Assessing Coastal Vulnerability
  • Natural Coastal Adaptation to Physical Change/a>
  • Vulnerability Assessment for Shorelines in Nova Scotia
  • Managing Coastal Erosion on the Northumberland Strait
  • Coastline Change Detection Utilizing Ground-Based Laser Scanning
  • Living Shorelines Principles and Practices
  • Living Shoreline Practices
  • Living Shorelines Kingsburg
  • Monitoring the Northumberland Shoreline in a Changing Climate

Videoita ja muita resursseja on saatavana Ecology Action Centre’s Living Shorelines Toolkit -työkalupaketista.

Living Shorelines for Coastal Erosion Protection in a Changing World, New York Sea Grant (May 2013)

Information on Native Shoreline Plants

Native Salt Marsh Plants and Animals, Lisälupia saatetaan tarvita Massachusettsin ympäristönsuojeluministeriön (MassDEP) vesiväyläohjelmalta ja Yhdysvaltain armeijan insinöörilaitokselta, jos hankkeen vaikutusalue ulottuu keskivedenkorkeusrajan alapuolelle tai merelle päin vuoden korkeimman nousuveden ulottumaan. Luonnonsuojelukomission henkilökunta on usein valmis tapaamaan hakijoita ja käymään läpi tärkeitä näkökohtia. Lisätietoja saa osavaltion kosteikkojen suojelua käsitteleviltä verkkosivuilta ja osavaltion verkkosivuilta, jotka koskevat rannikon maisemoinnin lupia

New Hampshire

Tässä New Hampshiren Shoreland Program -ohjelman esityksessä kuvataan osavaltion lupavaatimuksia, jotka vaikuttavat rannikkovyöhykehankkeisiin.

Maine

Tietoa pakollisesta rannikon kaavoituksesta löytyy Mainen ympäristönsuojeluministeriön verkkosivuilta.

Yhdysvaltojen lupa-asioiden yhteyshenkilöt

US Army Corps of Engineers, New England District

US Army Corps’ Regulatory Jurisdiction (Tässä esityksessä selostetaan UACE:n toimivaltaa)

New Brunswick

New Brunswick edellyttää lupaa New Brunswickin ympäristö- ja paikallishallintoviranomaisen (New Brunswick Department of Environment and Local Governments) lupahallinnon kautta tapahtuviin vesistöihin ja kosteikkoalueiden muutoksiin.

Novassa Skotlannissa

Kaikkea korkeusvesirajan yläpuolella olevaa maata pidetään yksityisenä, eikä siihen tarvita lupaa. Nova Scotiassa tarvitaan luonnonvaraministeriön (Department of Natural Resources) hyväksyntä ”Foreshores Act” -lain (Foreshores Act) nojalla kruunun maille korkea- ja matalavesirajan välissä oleville rakenteille (esim. kallioseinien tai laitureiden rakentamiselle). Myös sedimentin siirtämiseen tai rakentamiseen suojelluilla rannoilla tarvitaan DNR:n lupa Beaches Act -lain nojalla. Jos ehdotetaan vesistöjen tai kosteikkojen muuttamista, hakijoiden on otettava yhteyttä Nova Scotia Environmentiin.