Siviilioikeudenkäynnit syntyvät ihmisten, yritysten tai muiden tahojen, myös julkisyhteisöjen, välisistä riidoista. Siviilioikeudenkäynnit etenevät yleensä erillisten vaiheiden kautta: oikeudenkäyntiasiakirjat, tiedonhankinta, oikeudenkäynti ja mahdollisesti muutoksenhaku. Osapuolet voivat kuitenkin milloin tahansa pysäyttää tämän prosessin tekemällä vapaaehtoisen sovinnon. Useimmat tapaukset sovitaan ennen oikeudenkäyntiä. Välimiesmenettely on joskus toinen vaihtoehto oikeudenkäynnille.

Pleadings

Kumpikin oikeudenkäynnin osapuoli jättää ensimmäiset asiakirjat, joita kutsutaan ”kirjelmiksi”. Kirjelmissä selvitetään kunkin osapuolen puoli riita-asiassa.

Valituskirjelmä: Oikeudenkäynti alkaa, kun kantaja jättää kanteen tuomioistuimelle ja toimittaa virallisesti jäljennöksen siitä vastaajalle. Kanteessa kuvataan, mitä vastaaja on tehnyt (tai jättänyt tekemättä), mikä on aiheuttanut vahinkoa kantajalle, sekä oikeusperusta, jonka perusteella vastaaja voidaan asettaa vastuuseen tästä vahingosta.

Vastaus: Vastaajalle annetaan tietty aika antaa vastaus valitukseen (30 päivää valituksen vastaanottamisesta). Vastauksessa esitetään vastaajan puoli riita-asiassa. Vastaaja voi myös esittää vastakanteen kantajaa vastaan väittäen, että kantaja on aiheuttanut vahinkoa vastaajalle ja että häntä olisi pidettävä vastuussa tästä vahingosta. Joskus kantaja vastaa vastaajan vastaukseen tai vastakanteisiin jättämällä vastineen. Joissakin tapauksissa osapuoli voi vastauksen tai vastauksen sijasta pyytää toista osapuolta selventämään tai korjaamaan puutteita tosiseikkoja koskevissa väitteissä tai oikeudellisissa teorioissa tai pyytää tuomioistuinta hylkäämään kanteen osittain tai kokonaan. Tämä voi johtaa muutettuihin kanteisiin tai muutettuihin vastauksiin. Kun osapuolet ovat laatineet kanteen, vastauksen ja mahdollisen vastauksen, tuomioistuimen ratkaistavaksi tulevat kysymykset on määritelty.

Tiedonhankinta

Jutun perusteellinen valmistelu on ratkaisevan tärkeää oikeudenkäynnin onnistumisen kannalta. Discovery on menetelmä, jolla osapuolet keräävät merkityksellisiä tietoja toisiltaan tai kolmansilta osapuolilta. Lainsäädännön tutkiminen, asiakirjojen tarkastelu ja järjestäminen sekä todistajahaastattelut auttavat asiakkaita ja heidän asianajajiaan arvioimaan vaateiden ja puolustuksen perusteita. Se, missä määrin näitä ja muita vaiheita tarvitaan, määräytyy tapauksen kysymysten mukaan.

Discovery: Tutkinta on yleensä jutun pisin osa. Se alkaa pian kanteen nostamisen jälkeen ja loppuu usein vasta vähän ennen oikeudenkäyntiä. Discovery-menettelyn aikana osapuolet pyytävät toisiltaan ja kolmansilta osapuolilta tietoja asian tosiseikoista ja kysymyksistä. Tietoja kerätään muodollisesti kirjallisilla kysymyksillä (ns. kyselylomakkeilla), asiakirjojen jäljennöksiä koskevilla pyynnöillä ja tunnustamispyynnöillä (joissa osapuolta pyydetään myöntämään tai kieltämään tosiseikkoja koskevat väitteet). Toinen tärkeä tiedonhankintamenetelmä on kuulustelut, joissa asianosaisten asianajajat kuulustelevat todistajia valan alla, ja todistajien vastaukset kirjataan ylös. Todistajanlausuntojen avulla saadaan lisätietoja tapauksen tosiseikoista ja siitä, mitä eri todistajat väittävät tapahtuneen. Kuulemisia voidaan käyttää myös oikeudenkäynnissä osoittamaan epäjohdonmukaisuuksia todistajan kertomuksessa tai kyseenalaistamaan todistajan uskottavuus. Tallennettua todistajanlausuntoa voidaan joskus käyttää oikeudenkäynnissä myös sellaisen todistajan sijasta, joka ei voi osallistua oikeudenkäyntiin henkilökohtaisesti.

Expert witnesses: Usein väite tai puolustus vaatii asiantuntijatodistajien tukea teknisen tiedon selittämiseksi tai väitteen vahvistamiseksi. Saatetaan tarvita yhtä tai useampaa asiantuntijaa todistamaan vastaajan menettelyn ja kantajan kärsimän vahingon välisestä yhteydestä tai kantajan vahingon olemassaolosta ja määrästä. Asiantuntijatodistajat tekevät tiivistä yhteistyötä asianosaisen edustajien ja asianajajien kanssa valmistellakseen asianosaisen tapausta.

Esitykset: Ennen oikeudenkäyntiä osapuolet voivat käyttää anomuksia pyytääkseen tuomioistuimelta päätöstä tai toimia. Anomukset koskevat yleensä asian lakia tai tosiseikkoja, mutta toisinaan niillä pyritään selventämään tai ratkaisemaan osapuolten välisiä prosessuaalisia kiistoja. Joissakin hakemuksissa, kuten summaarista tuomiota koskevassa hakemuksessa, jossa tuomioistuinta pyydetään hylkäämään kantajan kanne tai vastaajan puolustus osittain tai kokonaan, asiat ratkaistaan ilman oikeudenkäyntiä. Muissa esityksissä tuomioistuinta saatetaan pyytää määräämään asianosainen esittämään asiakirjoja tai sulkemaan todisteet pois oikeudenkäynnistä.

Timing: Oikeudenkäynnin kesto riippuu jutun kysymyksistä, suoritettavan selvityksen määrästä sekä tuomioistuimen aikataulusta ja saatavuudesta. Osapuolet päättävät yleensä oikeudenkäyntiä koskevien sääntöjen ohjaamina tiedonhankinnan ajoituksesta. Tuomioistuin määrää oikeudenkäyntipäivämäärät. Ajoitus ja aikataulu vaihtelevat osavaltioiden ja liittovaltion tuomioistuinten välillä.

Kokous

Kokouskäsittelyssä osapuolet esittävät valamiehistölle ja/tai tuomarille todisteita väitteidensä tai vastaustensa tueksi.

Kokous: Välittömästi ennen oikeudenkäyntiä kumpikin osapuoli toimittaa tuomarille asiakirjan, niin sanotun ”briefin”, jossa esitetään oikeudenkäynnissä käytettävät väitteet ja todisteet. Joissakin oikeudenkäynneissä, niin sanotuissa ”penkkioikeudenkäynneissä”, ei ole valamiehistöä, vaan tuomari ratkaisee asian yksin. Toiset oikeudenkäynnit ovat valamiehistöoikeudenkäyntejä. Valamiesoikeudenkäynnissä molemmat osapuolet kuulustelevat mahdollisia valamiehistön jäseniä valintamenettelyssä, jota kutsutaan nimellä ”voir dire”. Kun oikeudenkäynti alkaa, kumpikin osapuoli esittää avauspuheenvuorossaan pääpiirteittäisen näkemyksensä asiasta. Tämän jälkeen osapuolet esittävät todisteita. Kumpikin osapuoli voi kutsua todistajia tai esittää asiakirjoja ja todistusaineistoa väitteidensä tueksi. Kun kukin todistaja on kutsuttu ja kuulusteltu, vastapuolella on mahdollisuus kuulustella todistajaa. Kantaja esittää todisteet ensin, sitten vastaaja. Joskus kantaja saa esittää lisätodisteita, joita kutsutaan kumoaviksi todisteiksi, sen jälkeen kun vastaaja on esittänyt asiansa loppuun. Kun kaikki todisteet on esitetty, osapuolet esittävät loppupuheenvuoronsa. Loppupuheenvuorojen jälkeen tuomioistuin antaa valamiehistölle ohjeet todisteisiin sovellettavasta laista. Sen jälkeen valamiehistö neuvottelee ja tekee päätöksen tai tuomion.

Post-Verdict: Asianosainen voi riitauttaa valamiehistön tuomion. Tuomioistuimen tekemät oikeudelliset virheet tai se, että valamiehistö ei ole ottanut huomioon lakia tai todisteita, ovat yleisiä syitä valamiehistön tuomion riitauttamiseen. Tuomion hylkäämistä koskevassa hakemuksessa tuomioistuinta pyydetään jättämään valamiehistön tuomio huomiotta ja tekemään toisenlainen päätös. Uutta oikeudenkäyntiä koskevassa hakemuksessa tuomioistuinta pyydetään kumoamaan valamiehistön tuomio ja määräämään asia uuteen oikeudenkäyntiin.

Kustannukset ja palkkiot: Oikeudenkäynnin voittanut osapuoli tekee yleensä esityksen, jossa se pyytää tuomioistuinta määräämään hävinneen osapuolen maksamaan voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut, jotka liittyvät asian ajamiseen tai puolustamiseen. Korvattavat kustannukset määritellään säännöissä, laissa tai yksityisessä sopimuksessa, eivätkä ne yleensä sisällä asianajopalkkioita.

Korvattavat kustannukset kattavat harvoin kaikki kulut, joita osapuolelle aiheutuu oikeudenkäynnin aikana. Joissakin laeissa ja sopimuksissa voittajaosapuoli voi myös vaatia asianajokulujensa korvaamista hävinneeltä osapuolelta.

Valitus

Valituksen jälkeen oikeudenkäynnin tulokseen tyytymätön osapuoli voi valittaa. Muutoksenhaun aikana asianosainen pyytää ylempää tuomioistuinta tarkastelemaan oikeudenkäyntiä uudelleen. Osapuolet esittävät väitteensä kirjelmissä, jotka toimitetaan muutoksenhakutuomioistuimelle yhdessä oikeudenkäyntipöytäkirjan kanssa. Muutoksenhakutuomioistuin tarkastelee tapausta yleensä vain oikeudellisen virheen osalta. Poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta muutoksenhakutuomioistuin ei tutki tosiseikkoja koskevia todisteita eikä kumoa valamiehistön tekemiä tosiseikkoja koskevia päätelmiä. Muutoksenhakutuomioistuin ilmoittaa päätöksestään asiakirjassa, jota kutsutaan lausunnoksi. Muutoksenhakutuomioistuin vahvistaa tuomion, jos se katsoo, että oikeudenkäynnissä ei tapahtunut virhettä. Jos virhe on kuitenkin tapahtunut, muutoksenhakutuomioistuin voi kumota tuomion tai määrätä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen järjestämään uuden oikeudenkäynnin. Muutoksenhaku voi pidentää oikeudenkäyntiä vähintään vuodella.

Vaihtoehdot oikeudenkäynnille

Vaihtoehdot oikeudenkäynnille säästävät yleensä aikaa ja kustannuksia, mutta ne eivät välttämättä johda riidan lopulliseen ratkaisuun. Näiden vaihtoehtojen toivottavuus olisi arvioitava varhaisessa vaiheessa, jotta ne voidaan toteuttaa ajoissa.

Ratkaisu: Riita-asian käsittelyn alussa on yleensä viisasta tarkastella mahdollisuuksia tuomioistuimen ulkopuoliseen sovintoon. Useimmat asiat ratkeavat ennen oikeudenkäyntiä. Osapuolet voivat keskustella sovinnosta milloin tahansa oikeudenkäynnin aikana, ja se on usein kustannustehokas vaihtoehto oikeudenkäynnille. Yleensä tuomioistuin ei vaadi asianosaisia keskustelemaan sovintoratkaisusta tai yrittämään sitä, mutta useimmissa tuomioistuimissa on menettelyjä, joiden avulla asianosainen voi pyytää tuomioistuimen apua sovintoratkaisussa.

Sovittelu: Osapuolet voivat ehkä neuvotella sovintoratkaisun ilman ulkopuolista apua, mutta on tavallista, että mukaan otetaan puolueeton kolmas osapuoli, joka tunnetaan nimellä ”sovittelija”. Sovittelijan tehtävänä on avustaa osapuolia sovintopyrkimyksissä. Osapuolet valitsevat sovittelijan, joka tapaa molemmat osapuolet kahden kesken keskustellakseen kummankin osapuolen vahvuuksista ja heikkouksista. Sovittelija auttaa osapuolia tunnistamaan tapaukseen liittyvät riskit ja kannustaa heitä pohtimaan, miten nämä riskit voivat vaikuttaa heidän tavoitteisiinsa. Sovittelijalla ei ole valtaa pakottaa osapuolia sopimaan sovintoratkaisusta.

Välimiesmenettely: Välimiesmenettely on kontradiktorinen menettely, jossa osapuolet valitsevat puolueettoman kolmannen osapuolen, jota kutsutaan ”välimieheksi”, ratkaisemaan heidän riitansa. Välimiesmenettelyssä osapuolet esittävät todisteita ja perustelevat asian välimiehelle, joka sitten päättää, kumpi osapuoli voittaa. Prosessi on lyhennetty ja vähemmän muodollinen kuin oikeudenkäynti. Välimiesmenettely perustuu usein yksityiseen sopimukseen, mutta monet tuomioistuimet vaativat myös pienempien riita-asioiden osapuolia tutkimaan välimiesmenettelyä vaihtoehtona oikeudenkäynnille. Osapuolet, jotka suostuvat ratkaisemaan riitansa sitovassa välimiesmenettelyssä, eivät yleensä voi valittaa välimiehen päätöksestä tuomioistuimeen

.