Maidon lasi”Tämä maito on tuotettu ilman rbST:tä*” (*RbST-käsiteltyjen ja muiden kuin rbST-käsiteltyjen lehmien maidon välillä ei ole osoitettu olevan merkittäviä eroja). Näen tämän maitokannussa joka päivä, sillä useimmissa maitotuotteissa Kaliforniassa on tämä merkintä. On ironista, että on olemassa vastuuvapauslauseke jostain, mitä ei ole: lisätyistä hormoneista (tässä tapauksessa rbST:stä).

Miksi sitten on olemassa vastuuvapauslauseke? Ovatko lisätyt hormonit maataloudessa oikeasti pahasta? Aiheuttavatko maidon hormonit sen, että lapset kasvavat nopeammin ja aikaisemmin? Pumppaammeko kanoja hormoneilla saadaksemme niistä niin valtavia? Nämä ovat kysymyksiä, joiden kanssa monet vanhemmat kamppailevat nykyään selvitellessään lihan ja maidon monimutkaisia pakkausmerkintöjä.

Kotieläimet

Kotieläimissäsi ei ole lisättyjä hormoneja, koska Yhdysvaltain maatalousministeriö (USDA) kielsi lisättyjen hormonien käytön siipikarjassa 1950-luvulla. Tämä asetus koskee sekä luomu- että tavanomaista siipikarjaa. USDA määrää, että kun yritykset käyttävät merkintää ”Ei lisättyjä hormoneja”, niiden PITÄÄ lisätä vastuuvapauslauseke, jonka mukaan ”liittovaltion säädökset kieltävät hormonien käytön”. Jos siis olet maksanut lisämaksua kanasta tai kalkkunasta, jossa on merkintä ”ilman lisättyjä hormoneja”, se on hukkaan heitettyä rahaa.

Voit kysyä, ”jos emme pumppaa kanoihin hormoneja, miksi kanat ja kalkkunat ovat nykyään niin paljon suurempia”? Kyse on genetiikasta ja jalostuksesta. Ennen 1950-lukua useimmat maanviljelijät kasvattivat kanoja sekä kananmunia että lihaa varten, mutta lopulta karjankasvatuskäytäntö muuttui ja lihaa varten kanoja kasvattavat maanviljelijät alkoivat valita suurempia kanoja ”broilereiksi”. Kanankasvattajat valitsivat broilerkanansa geeniensä perusteella, jotta saisimme suurempia kanoja, jotka kasvavat nopeammin. Nämä kanat eivät ole ”muuntogeenisiä organismeja”, ainakaan sellaisina kuin ”muuntogeeniset organismit” nykyään määritellään.

Onko suurikokoisten kanojen kasvattaminen inhimillistä, on tärkeä kysymys, jota pitäisi pohtia. Yhteiskunnan tulisi keskittyä tähän oikeutettuun kysymykseen mieluummin kuin myytteihin hormoneista siipikarjassa.

Broilerikanojen koon kasvu vuosina 1957-2005 johtui jalostuksesta. Kuva lähteestä Poult Sci. 2014;93(12):2970-2982. doi:10.3382/ps.2014-04291

Sianliha

Arvaa mitä? Myös sikojen hormonien käyttö on kielletty, ja pakkausmerkinnöissä on samat vaatimukset kuin siipikarjalla, jotka on lueteltu edellä.

Nauta- ja lypsylehmäliha

Hormonit naudanlihassa

Hormoneja annetaan lihakarjalle, jotta se kasvaisi tehokkaammin. Näin karja kasvaa nopeammin käyttäen vähemmän rehua. Georgian yliopiston maatalouden neuvontaohjelma korostaa, että tämä on yksi ”taloudellisesti perustelluimmista naudanlihateollisuuden käytettävissä olevista käytännöistä”. Tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin naudanlihantuotannon ympäristöjalanjälkeä hormoni-implanttien kanssa ja ilman niitä. Kirjoittajat arvioivat, että hormonien käyttö vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ~5 %, mikä korostaa, että kyseessä on myös ympäristön kannalta tärkeä maatalouskäytäntö.

Hormonit, joita käytetään naudanlihantuotannossa, ovat estrogeenia, testosteronia tai progesteronia tai niiden synteettisiä versioita. Niitä annetaan lehmille implantin kautta, joka asetetaan eläimen korvan taakse ihon alle. FDA korostaa, että korvat hävitetään teurastuksen jälkeen, joten on erittäin epätodennäköistä, että koskaan söisit tuota implanttia.

FDA:n mukaan näistä eläimistä saatava liha on turvallista syödä milloin tahansa. Toisin sanoen sinun ei tarvitse odottaa, että implantti poistetaan ja hormonitasot laskevat, ennen kuin teurastat eläimen. Lisäksi näiden eläinten luonnollisesti tuottamia hormoneja on paljon enemmän kuin lisättyjä määriä, eivätkä nämä luonnossa esiintyvät hormonit vahingoita eläimiä tai ympäristöä. Tämän seurauksena lehmien lihaksista (joita me syömme) mitatut hormonipitoisuudet eivät muutu merkittävästi ennen ja jälkeen hormonihoitojen (ks. tämän asiakirjan sivu 10).
Oheisessa taulukossa tuodaan esiin estrogeenin määrä, joka on 500 grammassa naudanlihaa (1.1lbs), joka on peräisin lehmästä, jolle on tehty implantti: kuten huomaatte, määrä on minimaalinen suhteessa elimistössämme luonnostaan tuotetun estrogeenin määrään (taulukko on muokattu tästä asiakirjasta).

Hormonit lypsylehmissä

bST eli naudan somatotropiini on lehmän kasvuhormoni, joka lisää maidontuotantoa. Sen muokattu versio tunnetaan nimellä rbST eli rekombinantti-bST. Tutkimukset ovat osoittaneet, että rbST:n käyttäminen maidontuotannossa voi parantaa maidontuotannon hiilijalanjälkeä vähentämällä eläimille annettavan rehun määrää, vedenkäyttöä, viljelysmaata ja kasvihuonekaasupäästöjä.

FDA on todennut, että bST on turvallista ihmisravinnoksi, koska bST-hormoni hajoaa, kun me nautimme sitä. Lisäksi hormoni on aivan erilainen kuin ihmisen somatotropiini, joten elimistömme ei tunnista sitä. Nämä havainnot saivat tukea Maailman terveysjärjestön YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestöltä (FAO). Tämä virasto toistaa, että ihmisen ja naudan reseptorit ja hormonit eroavat toisistaan.

Kuvittele, että lehmien somatotropiini on pyöreä, kun taas ihmisen somatotropiini on kolmiomainen. Kummankin organismin hormonireseptori sitoo tietyn muotoista hormonia: ihmisen reseptori voi sitoa vain kolmion muotoista hormonia ja naudan reseptori vain pyöreää hormonia. Eli elimistössämme oleva ympyränmuotoinen hormoni ei siis tunnistaisi kolmiota sitovaa reseptoria, ja se päätyisi sulatettavaksi kuten mikä tahansa muukin proteiini.

FOA korostaa, että rbST:llä käsiteltyjen lehmien kudoksista ja maidosta löytyvän bST:n määrä verrattuna lehmiin, jotka eivät saa kyseistä hormonia, on melko samanlainen. He huomauttavat myös, että kypsennys ja pastörointi hajottavat hormonia, samoin kuin säännöllinen ruoansulatus suolistossamme.

Muut FAO:n tarkastelemat tiedot sisältävät:

  • kaksi vuotta kestäneen syöpävaarallisuustutkimuksen rotilla ja hiirillä, jossa käytettiin asianmukaisia hormoniekvivalentteja ja jossa ei havaittu mitään todisteita siitä, että somatotropiinien injektiot aiheuttaisivat syöpää.
  • Tiedot viittaavat siihen, että ”rbST:llä käsiteltyjen lehmien maidossa ja kudoksissa havaituissa bST:n kokonaispitoisuuksissa ei ole merkittävää muutosta verrattuna käsittelemättömiin kontrolleihin.”

Miksi rbST:stä ollaan huolissaan?

rbST on kielletty useissa maissa, kuten Kanadassa ja EU:ssa (huom. viimeaikaisten kauppasopimusten muuttuessa nämä saattavat olla muuttumassa). Kanadan terveysviraston eläinlääkintäosasto tarkasteli rbST:tä vuonna 1990 ja totesi, ettei se aiheuta huolta ihmisten turvallisuudesta vaan pikemminkin eläinten hyvinvoinnista. Kun tähän lisätään se tosiasia, että rbST:n omisti jonkin aikaa Monsanto, yritys, jonka nimellä on erittäin kielteinen mielleyhtymä yleisön keskuudessa, saadaan resepti pelolle. Mikä on siis totta? Miksi rbST on kielletty monissa maissa?

rbST lisää maidontuotantoa, ja tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä voi johtaa eräänlaiseen maitorauhasen ja utarekudoksen tulehdukseen, jota kutsutaan utaretulehdukseksi. Utaretulehduksen aiheuttavat usein bakteerit. Jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että lisääntyneellä maidontuotannolla on muitakin seurauksia, kuten jalkavaivoja ja lisääntymisongelmia. Vaikka monissa varhaisissa tutkimuksissa todettiin rbST:n lisäävän utaretulehduksen riskiä, mukaan lukien Monsanton omat tiedot, uudemmissa tutkimuksissa ja katsauksissa ei kuitenkaan ole havaittu eroa utaretulehduksen riskissä niiden lehmien välillä, jotka saavat rbST:tä, ja niiden lehmien välillä, jotka eivät saa sitä.

Yhdyin Carrie Messiin, joka tunnetaan myös nimellä Dairy Carrie, kysyäkseni häneltä, miten hän suhtautuu rbST:n käyttöön tilalla. Hän sanoi myös, että vaikka lisääntynyt maidontuotanto voi vaikuttaa utaretulehdukseen, tätä voidaan sanoa monista eri asioista, kuten lypsylehmien viihtyvyyttä parantavista viljelykäytännöistä. Periaatteessa onnellisemmat lehmät tuottavat enemmän maitoa. Näin ollen kaikki, mikä tekee lehmästä onnellisemman ja viihtyisämmän, lisää tuotetun maidon määrää ja voi epäsuorasti aiheuttaa utaretulehdusta. Hän kuitenkin korosti, ettemme viittaa näihin ja sano esimerkiksi, että ”paremmat rehut aiheuttavat utaretulehdusta”. Näin ollen maidontuotanto ja sen lisääminen ovat osa asianmukaista tilanhoitoa. Carrie totesi, että hänen tilallaan lopetettiin rbST:n käyttö, eivätkä he havainneet muutosta utaretulehdusten esiintyvyydessä.

Olin myös yhteydessä tohtori Alison Van Eenennaamiin UC Davisista. Hän toisti, että vaikka utaretulehduksella on taipumus lisääntyä maidontuotannon myötä, ei voida sanoa, että rbST aiheuttaa utaretulehdusta. Kanadan parlamentaariset tutkimusasiakirjat rbST:stä tukevat tätä väitettä selventämällä: ”Koska rbST:llä käsitellyt lehmät tuottavat enemmän maitoa, on ehdotettu, että utaretulehduksen lisääntynyt esiintyvyys voisi johtua pikemminkin tästä suuremmasta tuotannosta kuin hormonihoidosta.”

Tohtori Van Eenennaam mainitsi myös, että vuosien varrella parantunut genetiikka on mahdollistanut sen, että on voitu valikoitua sellaiset lehmät, jotka eivät sairastu utaretulehdukseen yhtä helposti. Hän korosti, että rbST:n avulla voidaan lisätä tehokkuutta, mikä tarkoittaa, että tarvitaan vähemmän lehmiä ja kasvihuonekaasupäästöt vähenevät.

Euroopan unionin yhteenvedossa kuitenkin huomautetaan, että utaretulehduksen esiintyvyydestä saatetaan raportoida melko vähän, ja suositellaan sen kieltämistä. Koska kielto EU:ssa tehtiin eläinten hyvinvoinnin vuoksi, rbST:llä tuotettujen maitotuotteiden tuonti on sallittua. Sama pätee Kanadassa.

Kirjoittaessani tätä kirjoitusta huomasin olevani kahden vaiheilla. Ymmärrän, että utaretulehdus voi johtua monista tekijöistä, jotka johtavat lisääntyneeseen maidontuotantoon, ja että tilojen on varmistettava, ettei sitä tapahdu. Mutta toisaalta rbST voi olla yksi tällainen tekijä. Ilmastokriisin vuoksi maidontuotannon tehostaminen on yhä kiireellisempää, ja rbST:n käyttö olisi tehokas keino lisätä tehokkuutta. Ehkäpä kahden viime vuosikymmenen aikana hankkimamme tieto antaisi meille mahdollisuuden tarkastella uudelleen kysymystä rbST:stä ja ottaa hormoni käyttöön vastuullisesti.

Vaiheuttavatko eläinhormonit varhaista murrosikää?

Johtava huolenaihe, jonka olen kuullut vanhemmilta, on se, että eläinhormonit vaikuttavat heidän lapsiinsa, ja erityisesti se, että ne aiheuttavat varhaista murrosikää. Onko tämä totta? Tulevatko lapset nykyään murrosikään aikaisemmassa iässä?
Kyllä, lapset osoittavat murrosiän merkkejä aikaisemmassa iässä. On olemassa useita tutkimuksia, joissa on todettu, että puberteettikehitys on muuttunut, mutta kun tarkastellaan tietoja, voidaan selvästi nähdä, että tämä suuntaus alkoi vuosikymmeniä ennen kuin hormonien käyttö otettiin käyttöön maataloudessa, ja se on nähtävissä maissa, joissa rbST:tä ei koskaan otettu käyttöön. Lihan tai maidon hormonit eivät siis ole syyllisiä.

Yksi johdonmukainen tekijä, joka on nostettu esiin mahdollisena syynä varhaisempaan puberteettikehitykseen sekä tytöillä että pojilla, on ravitsemus ja lihavuus. Lapsuuden aikainen ravitsemus voi selittää ”25 % murrosiän ajoituksen vaihtelusta”. Lihavuus nopeuttaa murrosikää entisestään. Tämä näkyy Euroopan ja Pohjois-Amerikan lisäksi myös muissa maissa: tässä äskettäin Etelä-Afrikassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että sekä pituus että painoindeksi ennustavat varhaista puberteettikehitystä. Nigeriassa sosioekonominen luokka oli yhteydessä varhaiseen murrosikään, mikä taas viittaa siihen, että ravitsemus on tärkeä tekijä.

Nämä tiedot ovat lisätodisteita, jotka korostavat lapsiemme oikeanlaisen ravitsemuksen, liiallisen sokerin välttämisen ja riittävän liikunnan merkitystä.

Keskeiset kohdat

  • Kotieläimissä ja sianlihassa ei ole lisätty hormoneja.
  • Lihassa voi olla lisättyjä hormoneja, mutta niillä ei ole havaittu olevan vaikutusta ihmisiin tai eläinten hyvinvointiin.
  • Yhdysvalloissa maitotuotteisiin voidaan lisätä hormoneja, mutta niitä käytetään harvoin.
    • Maidossa käytettävien hormonien ei ole osoitettu vaikuttavan ihmisten terveyteen, ei myöskään kehittyvien lasten.
      • Hormonien lisääminen lypsylehmiin on yksi monista tekijöistä, jotka voivat johtaa maidontuotannon lisääntymiseen, ja maidontuottajien on hallittava sitä huolellisesti, jotta varmistetaan, ettei eläimiin kohdistu kielteisiä vaikutuksia, erityisesti utaretulehdusta.
    • On korostettava, että punaisen lihan ja lihajalosteiden kulutuksen vähentämistä suositellaan, sillä ne on yhdistetty tiettyihin syöpiin. Lisättyjen hormonien puuttuminen lihasta ei vähennä tätä riskiä.