Limbinen järjestelmä koostuu lukuisista rakenteista, kuten amygdalasta, talamuksesta, hypotalamuksesta, hippokampuksesta, aivokurkiaisesta (corpus callosum) ja useista muista aivoalueista. Limbinen aivolohko hallinnoi psykologisia reaktioita tunneärsykkeisiin (1). Se liittyy muistiin, tarkkaavaisuuteen, tunteisiin, seksuaalisiin haluihin, luonteeseen ja käyttäytymiseen.

Tässä artikkelissa puhutaan
limbisen lohkon sijainnista, rakenteesta, anatomiasta ja toiminnoista. Lopuksi käsittelemme
joitakin limbisen lohkon vaurioita ja vaurioita sekä niiden
seurauksia.

Lmbisen lohkon rajat, sijainti ja rakenne

Käsitettä, joka aiemmin tunnettiin nimellä ”viskeraaliset aivot” (2) ja joka tarkoitti monimutkaista anatomista ja fysiologista yhdistelmää, alettiin kutsua nimellä ”limbinen systeemi” (limbic system, limbic system) vuonna 1952. Nykyään tunnemme sen edelleen aivojemme limbiseksi järjestelmäksi.

Aivopuoliskojen sisä- ja alapinnat yhdistyvät niin sanotussa limbisessä (marginaalisessa) aivokuoressa yhdessä subkortikaalisten ytimien ryhmään kuuluvan mantelinmuotoisen ytimen, hajuradan ja aivopuoliskon sipuli-, otsa-, ohimo- ja päälaenlohkon sekä vartalon subartikulaarisen alueen ja verkkomuodostuman kanssa. Limbinen aivokuori on yhdistetty yhdeksi toiminnalliseksi järjestelmäksi – limbis-retikulaariseksi kompleksiksi (1).

kehä ja hippokampuksen (parahippokampuksen) gyrus yhdistyvät limbiseksi
alueeksi, jolla on lukuisia yhteyksiä retikulaarisen
muodostuman rakenteiden kanssa muodostaen sen kanssa limbis-retikulaarisen kompleksin, joka huolehtii laajasta
valikoimasta fysiologisia
ja psykologisia prosesseja.

Lmbiseen lohkoon liitetään yleisesti vanhan kuoren (archiocortex) elementtejä, jotka kattavat hammasmaisen gyrusin ja hippokampuksen gyrusin; hippokampuksen etupuolen muinaisen kuoren (paleocortex); sekä keskimmäisen tai keskimmäisen mesocortexin cingulaarisen gyrusin.

Termi ”limbinen järjestelmä” sisältää limbisen lohkon ja siihen liittyvien rakenteiden osat – entorinaalisen alueen (joka vie suurimman osan parahippokampuksen gyrusista) ja septisen alueen sekä amygdalan ja mastoidirungon (1).

Mastonoidirunko yhdistää tämän järjestelmän rakenteet keskiaivoihin ja verkkomuodostumaan. Limbisessä järjestelmässä syntyvät impulssit voivat välittyä talamuksen etummaisen ytimen kautta cingulaariseen gyrusiin ja uuteen aivokuoreen assosiatiivisia kuituja muodostavia ratoja pitkin.

Hypotalamuksessa syntyvät impulssit voivat saavuttaa orbitofrontaalisen aivokuoren ja talamuksen mediaalisen dorsaalisen ytimen.

Lukuiset suorat ja käänteiset suhteet varmistavat limbisten rakenteiden keskinäisen kytkeytymisen ja riippuvuuden toisistaan, ja tästä vastaavat monet muodostumat.

Neihin kuuluvat välikarsinan ja suulakihalkioiden osat (talamuksen epäspesifinen ydin, hypotalamus, kuori, silta, aivorungon retikulaarinen muodostuma) sekä subkortikaaliset ytimet (vaalea pallo, kuori, kaudaatti, caudate, caudate, kuori), joilla on uusi kuori suurista aivopuoliskoista, ennen kaikkea juurten ja otsalohkojen kuori.

Cingulaarinen gyrus sijaitsee aivopuoliskon sisäpinnalla corpus callosumin yläpuolella. Tämä gyrus, jolla on päällyste corpus callosumin takana, siirtyy lähelle gyrus cavaliumia – parahippocampus gyrus. Cingulaarinen gyrus muodostaa yhdessä parahippokampuksen gyrusin kanssa päällekkäisen gyrusin.

Kevyesti corpus callusin uurteesta ja hippokampuksen urista poikkeavat marginaalinen corpus, subtop ja nasaalinen sulcus, jotka ovat toistensa jatkumoa. Nämä uurteet rajaavat aivopuoliskon mediaanipinnan kaarevan osan, joka tunnetaan nimellä limbinen lohko, ulompaa osaa.

Limbisessä lohkossa on kaksi gyrusta. Ylempi limbinen lohko on ylempi limbinen (yläreunan) eli sukkulan gyrus (gyrus cinguli), alempi osa muodostaa alemman limbisen gyruksen eli ratsuväen gyruksen (gyrus hippocampi) eli parahippokampuksen gyruksen (gyrus parahyppocampalis), jonka edessä on koukku (lääketieteellisesti uncus).

Viimeiseksi on tärkeää sanoa, että
otsalohkon, päälakilohkon, takaraivolohkon ja
ohimolohkon sisäpinnan muodostumat sijaitsevat aivojen limbisen lohkon ympärillä.

Lmbisen lohkon tehtävä

Lmbisen lohkon limbisen järjestelmän päätehtävä ei ole niinkään kommunikaatio ulkomaailman kanssa, vaan aivokuoren sävyjen ja halujen säätely. Tämä järjestelmä säätelee monimutkaisia, moninaisia sisäelinten toimintoja ja käyttäytymisreaktioita. Näin ollen voimme todeta, että limbis-retikulaarinen kompleksi on kehon tärkein integroiva järjestelmä (1).

Limbinen järjestelmä on tärkeä
myös motivaation muodostumisessa. Motivaatio (tai sisäinen motivaatio) sisältää
monimutkaisimmat vaisto- ja tunnereaktiot (koskien ruokaa, puolustus
reaktioita, seksuaalisia reaktioita).

Limbinen järjestelmä osallistuu myös unen ja valveen säätelyyn. Samoin sillä on tärkeä hajuaistitoiminto. Hajuaisti mahdollistaa meille ilmassa olevien kemikaalien asianmukaisen havaitsemisen. Henkilön hajuaivot tarjoavat hajujen tunnistamisen sekä tunne- ja käyttäytymisreaktioiden monimutkaisten muotojen organisoinnin. Hajuaivot ovat osa limbistä järjestelmää.

Hajuaivot koostuvat kahdesta osasta – perifeerisestä ja keskusosasta. Perifeeristä osaa edustavat hajuhermo, hajusipulit ja primaariset hajukeskukset. Keskusosastoon kuuluvat merihevoshyrrä – hippokampus, hammas- ja holvihyrrä.

Hajureseptori sijaitsee nenän limakalvolla. Hermojohtojärjestelmä välittää tietoa reseptorista hajuanalysaattorin kortikaaliseen osaan. Hajuanalysaattorin kortikaalinen osa sijaitsee cingulaarisessa gyrusissa, merihevosen gyrusissa ja merihevosen koukussa, jotka yhdessä muodostavat suljetun rengasalueen. Hajuanalysaattorin periferia on yhteydessä molempien aivopuoliskojen kortikaalisiin osiin (1).

Koska hajuanalysaattorilla on
tärkeä rooli tunteiden säätelyssä, sen keskeinen osa viittaa limbiseen
järjestelmään, jota kuvaannollisesti kutsutaan ”yhteiseksi nimittäjäksi” erilaisille
kehon
emotionaalisille ja visceromotorisille reaktioille.

Fylogeneettisistä, morfologisista ja sytoarkkitehtonisista eroista huolimatta monet näistä rakenteista (limbinen alue, keski- ja mediaalinen talamuksen rakenne, hypotalamus, retikulaarinen runkomuodostuma) ovat yleensä mukana niin sanotussa limbis-retikulaarisessa kompleksissa ja toimivat monien toimintojen integraatiovyöhykkeenä varmistaen elimistön polymodaalisten, kokonaisvaltaisten reaktioiden organisoinnin erilaisiin vaikutuksiin nähden, mikä korostuu erityisesti stressaavassa tilanteessa.

Lmbis-retikulaarisen kompleksin rakenteissa on suuri määrä sisään- ja ulostuloja, joiden kautta kulkevat lukuisien afferenttien ja efferenttien yhteyksien suljetut piirit, mikä takaa tähän kompleksiin osallistuvien muodostelmien yhdistetyn toiminnan. Samoin ne varmistavat niiden vuorovaikutuksen aivojen kaikkien osien, myös aivokuoren, kanssa.

limbis-retikulaarisen kompleksin rakenteissa
kokoontuvat herkät impulssit, jotka
esiintyvät interoperatiivisissa ja ulkoisissa reseptoreissa, mukaan lukien aistien
reseptorikentät. Tältä pohjalta limbis-retikulaarinen kompleksi on ensisijainen
synteesi tiedolle
organismin sisäisen ympäristön tilasta sekä ympäristötekijöistä, jotka vaikuttavat elimistöön ja
elementaarisiin tarpeisiin, biologisiin motiiveihin. Lopuksi muodostetaan
mukana kulkevat tunteet.

limbis-retikulaarinen kompleksi määrittää tunnesfäärin tilan, osallistuu autonomisten ja viskeraalisten suhteiden säätelyyn sisäisen ympäristön suhteellisen pysyvyyden (homeostaasin) ylläpitämiseksi sekä energiansaannin ja motoristen tekojen korrelaation ylläpitämiseksi.

Tietoisuuden taso, automatisoitujen liikkeiden mahdollisuus, motoristen ja psyykkisten toimintojen aktiivisuus, puhe, tarkkaavaisuus, orientaatiokyky, muisti, hereilläolon ja unen vaihtelu jne. riippuvat sen tilasta.

Lmbisen lohkon vauriot

Lmbisen lohkon ja limbis-retikulaarisen kompleksin rakenteiden vaurioihin voi yleensä liittyä erilaisia kliinisiä oireita. Näitä ovat voimakkaat muutokset tunne-elämän alueella, jotka ovat luonteeltaan pysyviä ja paroksismaalisia, anoreksia tai bulimia, seksuaalihäiriöt, muistihäiriöt ja erityisesti Korsakin oireyhtymän merkit, joissa potilas menettää kykynsä muistaa ajankohtaisia tapahtumia (3).

Lisäksi limbisen
järjestelmän vaurion oireisiin kuuluvat vegetatiivis-endokriiniset häiriöt, unihäiriöt,
psykosensoriset häiriöt illuusioiden ja hallusinaatioiden muodossa, muutokset
tietoisuudessa, akineettisen mutismin kliiniset ilmenemismuodot ja kouristuskohtaukset.

Patologiset prosessit limbisellä
alueella aiheuttavat merkitseviä vegetatiivis-sisäelimistöllisiä toimintojen häiriöitä.

Johtopäätökset

Lmbinen järjestelmä on aivojemme monimutkainen järjestelmä, joka sisältää monia eri rakenteita, jotka toimivat yhdessä rakentaakseen aivojen keskuksen, joka on vastuussa psykologisten reaktioiden hallinnasta emotionaalisiin ärsykkeisiin, muistin ja tarkkaavaisuuden hallinnasta, käyttäytymisemme ja luonteenmuodostuksesta sekä tunteidemme ja seksuaalisten halujemme muokkaamisesta.

Lmbisellä aivokuorella on myös
tärkeä hajuaistin tehtävä. Haju – ilmassa olevien kemikaalien havaitseminen,
riippuu vahvasti tästä järjestelmästä. Ihmisen hajuaivot käsittelevät hajuärsykkeitä
ja ovat vastuussa hajujen havaitsemisesta sekä monimutkaisten
emotionaalisten ja käyttäytymisreaktioiden järjestämisestä. Hajuaivot ovat osa limbistä
järjestelmää.

Tämän järjestelmän tärkeimpiä osia ovat amygdala, hippokampus, talamus, hypotalamus ja aivokurkiainen. Limbisen lohkon vaurio voi aiheuttaa joukon vakavia häiriöitä ja tiloja.

Erilaisista tutkimuksista saadut tiedot viittaavat hippokampuksen ja muiden limbisen alueen
rakenteiden
kaksitahoiseen (aktivoivaan ja inhiboivaan) vaikutukseen käyttäytymisreaktioihin, tunteisiin, psyykkisen tilan
ominaisuuksiin ja aivokuoren bioelektriseen aktiivisuuteen.

  1. Rajmohan V, Mohandas E. Limbinen järjestelmä. Indian J Psychiatry. 2007 Apr;49(2):132-9. doi: 10.4103/0019-5545.33264. PMID: 20711399; PMCID: PMC2917081. Löytyy verkosta osoitteesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2917081/
  2. Roxo MR, Franceschini PR, Zubaran C, Kleber FD, Sander JW. Limbisen järjestelmän käsitys ja sen historiallinen kehitys. ScientificWorldJournal. 2011;11:2428-41. doi: 10.1100/2011/157150. Epub 2011 Dec 8. PMID: 22194673; PMCID: PMC3236374. Löytyy verkosta osoitteesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3236374/
  3. Wen J, Yablonskiy DA, Salter A, Cross AH. Limbisen järjestelmän vaurio MS-taudissa: MRI-arviointi ja korrelaatiot kliinisten testien kanssa. PLoS One. 2017 Nov 9;12(11):e0187915. doi: 10.1371/journal.pone.0187915. PMID: 29121642; PMCID: PMC5679614. Löytyy verkosta osoitteesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5679614/