LG:n uudella G7 ThinQ:lla on hirveä nimi, mutta itse puhelin on aika tärkeä. Ei ole kaukaa haettua kutsua tätä yhtiön uudelleenkäynnistykseksi. LG on sanonut, että jatkossa se ei aio rynnätä ulos uusia puhelimia samalla aikataululla kuin Samsung vain sen vuoksi. Sen sijaan LG aikoo käyttää enemmän aikaa siihen, että sen uusi laitteisto on todella tärkeä. G7 on ensimmäinen tuote, joka on suunniteltu tämän filosofian mukaisesti. Siinä on lovi, hyvät kamerat ja jonkin verran tekoälyä, mutta loppujen lopuksi se ei ole niin hyvä kuin se olisi voinut olla tai sen olisi pitänyt olla ollakseen todella kilpailukykyinen.
Suurin ongelma on hinta. Jotkut yhdysvaltalaiset operaattorit myyvät G7:ää jopa 750 dollarilla, mikä on jopa kalliimpaa kuin Samsungin Galaxy S9. S9 on tyypillisesti Android-älypuhelimen oletusostos monille kuluttajille, joten on aidosti hämmentävää, ettei LG yritä alittaa Samsungia millään järkevällä tavalla. Mielestäni G7 tarjoaa tarpeeksi vahvan paketin maksaakseen jossain 600-650 dollarin välillä, mutta yli 700 dollaria on aivan liikaa.
G7:n yleissuunnittelussa on paljon yhteistä viime vuoden V30:n kanssa: lasia molemmilla sivuilla, kaarevat reunat ja hienostunut ulkonäkö. Sitä saa useissa kivoissa väreissä. Oma tuotantomyyntiyksikköni on musta malli, ja alan olla todella yli mustista, liukkaista ja tahmeista puhelimista. Olen varma, että punainen ja hopeinen versio piilottavat sormenjäljet paljon paremmin. G7 on IP68-luokan vedenkestävä, ja sivussa on tällä kertaa varsinainen virtapainike, joten takapuolella oleva sormenjälkitunnistin ei enää paina sisään.
Tässä on myös oma Google Assistant -painike, jonka olen kokenut hyödyllisemmäksi ja kätevämmäksi kuin Samsungin Bixby-painikkeen. Voit painaa sitä käynnistääksesi Assistant-painikkeen tai kaksoisnapauttaa sitä avataksesi Google Lensin ja saadaksesi tietoa asioista, joihin kamerasi on suunnattu. LG on lisännyt Assistantia useilla laitekohtaisilla komennoilla, ja voit suorittaa yksityiskohtaisempia tehtäviä (esim. ”ota selfie laajakulmalinssillä”) äänikomennoilla täällä kuin useimmissa muissa Android-puhelimissa… Toivoisin silti, että Assistant-painikkeen voisi määrittää uudelleen avaamaan minkä tahansa haluamansa sovelluksen. Mutta aivan kuten Samsung, LG ei anna sinun tehdä sitä vielä. Yhtiö on vihjannut, että se saattaa antaa periksi tulevassa ohjelmistopäivityksessä, mutta toistaiseksi se on Assistant tai ei mitään, jos päätät vain kytkeä painikkeen kokonaan pois päältä.
Etupuolta hallitsee 6,1-tuumainen IPS LCD -näyttö, jonka tarkkuus on 3120×1440. Siinä ei ole yhtä täydellistä mustaa ja kontrastia kuin OLED-näytössä, mutta LCD-näyttö on värikäs ja siinä on HDR-tuki. Se on terävä ja helppo lukea jopa suorassa auringonvalossa. Näytössä on erityinen Super Bright -tila, joka voi nostaa kirkkauden jopa 1000 nittiin muutamaksi minuutiksi, jos olet juuttunut todella aurinkoisiin olosuhteisiin. Minulla ei todellakaan ole mitään valittamista näytöstä sen lisäksi, että värilämpötila on hieman viileä minun makuuni. Voit säätää sen mieleiseksesi asetuksista.
En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että tämä puhelin tarvitsee loven. G7 näyttää paljon iPhone X:ltä, mutta leualla. Toki lovi on pienempi ja saat hieman enemmän näytön tilaa sovelluksillesi työntämällä ilmoitukset ja tilakuvakkeet yläkulmiin, mutta se on oikeastaan ainoa hyvä puoli, jonka näen. Applen lovessa on hienostunut Face ID -järjestelmä; LG:ssä ei ole mitään niin monimutkaista, mikä oikeuttaisi sen olemassaoloon. Olen jo tottunut iPhone X:ään, joten minua ei ärsyttänyt sen loven läsnäolo.
Mutta monet ihmiset näyttävät olevan tyytymättömiä siihen. Jos olet yksi heistä, LG sallii sinun vaihtaa näytön yläosan mustaksi, mikä lähinnä piilottaa loven ja saa sen näyttämään tavalliselta kehykseltä. Koska kyseessä on LCD-näyttö ja nämä alueet pysyvät valaistuina, voit silti huomata loven toisinaan, mutta se on harvinaista. Voit myös valita muita värejä tai kaltevuuksia, mikä vaikuttaa hyvin typerältä. Hölmöä on myös se, että LG todella pitää loven vasemmalla ja oikealla puolella olevia kahta näyttöosaa ”toisena näyttönä”. Älä viitsi. Onneksi lovi ei koskaan ulotu videosisältöön edes silloin, kun olet zoomaillut isompaa kuvaa varten.
Takaosassa LG pysyy brändin mukaisena ja pitää kiinni aiemmissa puhelimissa käyttämästään kaksoiskamera-asetelmasta. Siinä yhdistyvät ensisijainen f/1,6-aukkoinen kamera ja toissijainen, superlaajakulmainen objektiivi, jonka näkökenttä on 107 astetta ja aukko f/1,9. Se ei ole aivan yhtä kattava kuin LG:n aiemmat superlaajakamerat, mutta se tuottaa myös paljon vähemmän vääristymiä. Olen edelleen suuri fani luovasta joustavuudesta, jonka saat tällä yhdistelmällä, ja huomaan käyttäväni laajakulmaa useammin kuin muotokuva- tai mustavalkokameraa, jotka ovat kaksi tapaa, joilla useimmat muut yritykset käyttävät toissijaista kennoa. Huawei saattaa laittaa puhelimiinsa kolme kameraa, mutta yksikään niistä ei anna näin pitkälle ulottuvaa näkymää.
Kokonaiskuvanlaadun osalta LG:n kamerat ovat varsin hyviä, mutta eivät pärjää Pixel 2:lle, Galaxy S9:lle, Huawei P20 Prolle tai iPhone X:lle yksityiskohtien ja kuvankäsittelyn osalta. Bokeh voi näyttää karhealta ja epämiellyttävältä, eikä pikselitarkkailussa saa samaa terävyyttä kuin muilla lippulaivoilla.
Voin kuitenkin sanoa, että ensimmäistä kertaa vuosiin LG:n etukamera on vihdoin kunnollinen. Kahdeksan megapikselin kenno tuottaa selfieitä hyvällä terävyydellä ja mukavan tasaisella valotuksella. Niissä ei ole enää aiempien LG-älypuhelinten mössöistä, öljyvärimaalausta. Se on todella myöhäistä ja hyvä nähdä.
Valitettavasti G7:n ThinQ-aspekti ja sen tekoälykameraominaisuudet ovat keskinkertaisia. Kun avaat kamerasovelluksen ja napautat ”AI cam” -painiketta, G7 yrittää tunnistaa, mitä kehyksessä on, ja säätää automaattisesti asetuksia, kuten kontrastia, väritasapainoa ja kylläisyyttä, saadakseen parhaan mahdollisen kuvan. Se lisää taivaan sinistä sävyä, tekee kukista elävämpiä ja yrittää saada kuvattavan ruoan näyttämään hieman ruokaisammalta. Näissä suoraviivaisissa esimerkeissä tekoäly voi auttaa nappaamaan kunnollisen kuvan ilman, että joudut säätämään asetuksia itse.
Mutta tekoälyn arvaukset siitä, mihin kamera on suunnattu, ovat usein huonoja ja vääriä. Kun tarkennat eri kohteisiin, näytöllä vilkkuu sanoja, jotka osoittavat, mitä tekoäly luulee tunnistavansa. Se saattaa esimerkiksi tunnistaa koiran oikein, mutta sitten oikean ehdotuksen rinnalle ilmestyy myös joukko toisiinsa liittymättömiä, hyvin typeriä ehdotuksia. Kun kehystin kukkia, näin, että näkyviin tulivat esimerkiksi ”uimapuku” ja ”ihmisryhmä”. Mitä? Ja aina kun tällaista outoa tapahtuu, mietit, tekeekö G7 kenties huonoja päätöksiä, jotka voivat tehdä kuvastasi huonomman – ei paremman. Pitäytyisin käyttämässä joko tavallista automaattitilaa tai manuaalitilaa, jos haluat paremman hallinnan. Sillä osastolla LG tarjoaa edelleen lukuisia vaihtoehtoja ja parhaan manuaalisen videotilan lähes kaikissa puhelimissa.
LG on tunnettu myös luokkansa parhaasta äänentoistosta. G7 säilyttää edeltäjiensä kuulokeliitännän ja nelinkertaisen DAC:n, jotka tuottavat upeaa ääntä, jos sinulla on hienot hifi-kuulokkeet. Tänä vuonna uutuutena on tuki DTS:X 3D surround -äänelle, joka ei ole suunnattu niinkään audiofiileille kuin ihmisille, jotka haluavat Netflixin tuntuvan upeammalta. Voit valita, haluaako ääni kuulostaa siltä kuin se tulisi edestäsi, sivulta toiselle tai käyttää ”laaja”-vaihtoehtoa. Se saattaa silloin tällöin parantaa suoratoistovideoasi, mutta jätin sen useimmiten pois päältä.
G7:ssä ei ole stereokaiuttimia, mutta LG laittoi paljon töitä yhteen ainoaan kaiuttimeen pohjassa. Sitä kutsutaan Boom Box -kaiuttimeksi, ja se on suunniteltu käyttämään puhelimen sisäpuolta resonanssikammiona, jotta musiikista tulee KOVAA. Voit todella tuntea jokaisen bassosävelen ja rummunlyönnin tärisyttävän puhelinta kädessäsi, mikä on aika siistiä – vaikka se saa G7:n näyttämään sisältä hieman ontolta. LG:n mukaan kaiutin kuulostaa parhaalta pöydälle asetettuna, ja se pitää paikkansa. Se on ehdottomasti kovempi kuin mikään muu kuulemani puhelin. Yksittäinen kaiutin voi kuitenkin tehdä vain tietyn määrän, ja se on silti helppo peittää vahingossa kädellä. Jos LG olisi laittanut G7:ään stereokaiuttimet, lopputulos olisi mielestäni ollut paljon täyteläisempi ja parempi.
Lisään tähän vielä yhden satunnaisen kehun: LG:n tärinämoottori ja haptiset ominaisuudet ovat erinomaiset ja jäävät toiseksi Applen iPhonien jälkeen. Monet Android-valmistajat eivät kiinnitä tähän komponenttiin lainkaan huomiota, mutta olen kollegani Sam Byfordin kanssa samaa mieltä siitä, että kun yritykset panostavat siihen, lopputuloksena on laite, joka tuntuu kädessäsi entistä premiumimmalta ja elävämmältä. Jopa pienet asiat, kuten vuorovaikutus ilmoitusten kanssa, saavat pienen, arvostetun haptisen palautteen. Kannattaa vain muistaa, että aina kun G7 värisee pöydällä, kaikki huoneessa olevat kuulevat sen. Olen varma, että sisäinen muotoilu/vahvistuskammio vaikuttaa siihen
G7 on nopea ja loistava suorittaja Snapdragon 845:n ja 4 gigatavun RAM-muistin ansiosta. (Kansainvälisissä malleissa jälkimmäinen nousee 6 gigatavuun.) Tallennustilaa on 64 gigaa ja microSD-korttipaikka, jos tarvitset lisää tilaa. LG:n oma ohjelmisto on kuitenkin edelleen G7:n heikko kohta. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon, että aina kun lataat uuden sovelluksen, sinun on turvauduttava sovellusten käynnistysohjelmaan, jotta asiat pysyvät aakkosjärjestyksessä. Jokaista. Single. Aina. Eikö puhelin voi vain muistaa lajitteluasetuksiasi? LG sisällyttää edelleen myös iPhonen kaltaisen kotinäyttökokemuksen, joka poistaa mainitun sovelluslaatikon ja vain levittää ladatut sovellukset eri kotinäyttöihin. Se ei toimi hyvin. LG:n on joko panostettava enemmän ohjelmistoon tai vain vaihdettava johonkin, joka on lähempänä puhdasta Androidia.
LG toimittaa G7:n Android Oreo 8.0:lla (toukokuun tietoturvakorjauksella) ja on luvannut tehdä parempaa, rehellistä ja todellista työtä tulevien ohjelmistopäivitysten toimittamiseksi ajallaan. Uskon sen, kun näen sen, mutta Android P on optimoitu tälle aallolle uusia puhelimia, joissa on lovet, joten toivottavasti LG saa sen nopeasti ulos, kun sen aika koittaa.
Akunkesto on ollut pettymys testaukseni aikana. G7:n 3000 mAh:n akku on pienempi kuin LG:n viimeisimmän erän puhelimissa ja monissa nykypäivän lippulaivoissa – etenkin puhelimissa, joissa on 6 tuuman näytöt. Jos käytät puhelinta paljon, joudut etsimään lisää virtaa jossain vaiheessa päivää. Käytin näyttöä keskimäärin hieman yli 4 tuntia, kun taas Pixel 2 XL:n näytön kesto on helposti yli 6 tuntia. Mukana tuleva laturi mehustaa G7:n nopeasti, ja se tukee myös molempia langattoman latauksen standardeja, mutta kumpikaan näistä asioista ei korvaa sitä, että akku on aluksi pieni.
Jos LG toivoi avaavansa uuden polun ja elvyttävänsä mobiilidivisioonaansa G7 ThinQ:lla, en usko, että tämä onnistuu. Ongelmat alkoivat oikeastaan tuosta nimestä. On varmasti ihmisiä, jotka ostavat tämän puhelimen sen hauskojen kameroiden ja upean äänen takia. He tulevat olemaan tyytyväisiä. Mutta tämä ei ole mikään suuri uudelleenkeksintö. G7 on iteratiivinen, näyttää iPhonelta, ja sen akkukesto kaipaa parannusta.
Vertailtuna muihin vuoden 2018 ehdokkaisiin, on vaikea löytää sitä yhtä asiaa, joka liikuttaa neulaa ja tekee G7:stä hitin eikä jonkinlaista niche-puhelinta pienelle kanta-asiakasryhmälle. LG on juuttunut tuolle vyöhykkeelle jo vuosia, ja G7 näyttää todennäköisesti kokevan saman kohtalon. Etenkin 750 dollarin hintaan. LG:n on luultavasti palattava takaisin piirustuspöydälle. Again.
Kuvaus: Chris Welch / The Verge.
Vox Medialla on yhteistyökumppaneita. Nämä eivät vaikuta toimitukselliseen sisältöön, vaikka Vox Media saattaa ansaita palkkioita kumppanuuslinkkien kautta ostetuista tuotteista. Katso lisätietoja eettisistä käytännöistämme.
Vastaa