Eilen kirjoitin siitä, miten käännetään viivyttely ja pelko kasvuksi.

Tästä tuli mieleeni luultavasti kaikkien aikojen suosikkisitaattini. Ottaen huomioon, kuinka monia sitaatteja rakastan, se, että tämä on kaikkien muiden yläpuolella, kertoo minulle ja minusta paljon.

”Syvin pelkomme ei ole se, että olemme riittämättömiä. Syvin pelkomme on, että olemme mittaamattoman voimakkaita. Se on valomme, ei pimeytemme, joka pelottaa meitä eniten. Pieneksi leikkiminen ei palvele maailmaa. Ei ole mitään valaistunutta kutistua, jotta muut ihmiset eivät tuntisi oloaan epävarmaksi seurassanne. Meidän kaikkien on tarkoitus loistaa kuten lasten. Se ei ole vain joissakin meistä; se on kaikissa. Ja kun annamme omien valojemme loistaa, annamme alitajuisesti muille ihmisille luvan tehdä samoin. Kun vapautumme omasta pelostamme, läsnäolomme vapauttaa automaattisesti muita.” ~ Marianne Williamson

Esityksesi pienestä ei palvele maailmaa…

Meidät kaikki on tarkoitettu loistamaan…

Kun vapautumme omasta pelostamme, läsnäolomme vapauttaa automaattisesti muut…

Kirjoituksessani Avoimesta johtajuudesta sarjassa ”Ajattelematonta” mallin ensimmäinen elementti on ”päästää irti” peloistamme. Vasta kun tunnemme itsemme, voimme päästää irti, ”vapauttaa pelkomme”.

Katsokaamme aina itseämme ja tunnistakaamme, missä leikimme pientä ja annamme pelkojemme vangita ja orjuuttaa meidät.

Autolla ajaminen ja pelko

Viime aikoina sain kokemuksen pelkojemme omistamisen ja niistä irti päästämisen voimasta.

Olin saanut poliisi-ilmoituksen, jossa sanottiin, että liikennekamera oli saanut minut kiinni punaisen valon päin ajamisesta. Sakon ja ajokortissani olevien ”pisteiden” sijaan minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua liikenneturvallisuuskurssille, jolloin tuomiota pisteistä ei kirjattaisi.

Kahdeksalta aamulla lauantaiaamuna kaksikymmentä samankaltaisessa tilanteessa olevaa ilmoittautui kolmen tunnin kurssille. Haastava keikka kouluttajille, koska kukaan ei halunnut olla paikalla !

He tekivät hienoa työtä niin, että kurssin päätteeksi he olivat yhdistäneet meidät siihen tunnustukseen, että meillä kaikilla on sisällämme kuljettajia (anteeksi sanaleikki!), jotka voivat johtaa siihen, että ajamme autoa turvattomasti. Kun me kaikki tarkastelimme tätä asiaa työpajassa, yleisin teema oli. Pelko.

Pelko myöhästyä töistä. Pelko siitä, ettemme näytä tietyllä tavalla ikäistemme silmissä. Pelko siitä, mitä tapahtuu, jos emme vastaa siihen puhelinsoittoon jne.

Oli vaikuttavaa nähdä, että poliisi päätti rangaistussakkojen ja muiden kurinpitotoimenpiteiden arvioinnin sijaan tarjota kurssin, jossa voisimme oppia ja tarkastella pelkojamme ja, toivottavasti, olla tulevaisuudessa keskittyneempiä ja turvallisempia kuljettajia.

”Kun vapaudumme omasta pelostamme, läsnäolomme vapauttaa automaattisesti muutkin.”

Täytyy miettiä seuraavalla kerralla, kun ajat autoa ja päätät tuntea itsesi turhautuneeksi, ärtyneeksi jne. Uudelleen valitseminen on aina vaihtoehto.