Gen info
– Brassica oleracea on Brassicaceae-sinappikasvien (Brassicaceae) suvun päävihanneslaji, johon kuuluvat mm. lehtikaali, kaali, parsakaali, ruusukaalit ja kukkakaali. (9)
– Kaali eli lehtikaali on yksi kaalin (Brassica oleracea) lajikkeista, joita otsikoidaan niiden syötävien lehtien vuoksi. Lehtikaalin katsotaan olevan lähempänä villikaalia kuin useimmat muut Brassica oleracean kesytetyt muodot. (1)
– Vaikka lehtikaalia on erilaisia lajikkeita, ne kypsyvät ja maistuvat erilaisilta: (1) Kihara lehtikaali: se on yleisin lajike, ja kuten nimestä voi päätellä, se on kihara ja aaltoileva lehtien reunoilta. Se on hieman sitkeä muihin lajikkeisiin verrattuna, ja sen syöminen raakana hyötyy miedosta hieronnasta suolalla, etikalla tai sitruunamehulla. (2) Toscanan lehtikaali: ohuempi ja mureampi kuin kihara lehtikaali, ja vaatii vain vähän kypsennystä. (3) Punakaali: kutsutaan myös nimellä ”tulipunainen lehtikaali” tai ”venäläinen lehtikaali”. Se on samanlainen kuin kihara lehtikaali. (4) Baby kale: nuorempi versio lehtikaalista. Sillä on miedompi maku, ja sitä käytetään usein muiden salaattivihannesten lisänä. (15)
– Luokittelu lehtityypin mukaan: (1) Kihara lehtikaali (Scots kale, blue curled kale). (2) Kuoppaiset lehdet (mustakaali, cavolo nero, toscanalaiskaali). (3) Tavallinen lehti: (Litteälehtiset tyypit, kuten punaviinikaali ja kun taas venäläinen lehtikaali). (4) Lehti ja keihäs eli höyhentyyppinen lehti (1:n ja 3:n risteytys). (5) Koristeellinen (vähemmän maukkaat ja sitkeämmät lehdet). (1)

Botaaniikka
Brassica oleracea on kaksivuotinen/monivuotinen, joka kasvaa 0,9 metrin korkeuteen. Lehdet ovat pitkänomaisia, aaltomaisia tai ruusukkeellisia, vihreitä tai violetteja, ja toisin kuin kaalilla, keskimmäiset lehdet eivät muodosta päätä. Kukat ovat terälehtimäisiä, irtonaisissa rykelmissä, jotka ilmestyvät toisena vuonna. Hedelmät ovat kuivia kapseleita.

Jakautuminen
– Viljelty

Ainesosat
– Lehdistä saatiin fenoleja, polyfenoleja, glukosinolaatteja, sokereita, flavonoideja ja flavonoidiglykosideja.
– B. oleracea -lehdistä saatiin kuiva-aineanalyysin tulokseksi: kosteus 9,08 ± 0.06 g/100g, tuhka 4,34 ± 0,7 g/100g, rasva 1,62 ± 0,3 g/100g, raakakuitu 7,8 ± 0,42 g/100g, proteiini 5,12 ± 0,43 g/100g, hiilihydraatti 72,04 ± 0,56 g/100g, energia 304,88 ± 0,6 kcal/100g, rauta 13,5 ± 0,4 mg/100g, kalsium 123,40 ± 0,4 mg/100g, C-vitamiini 24,5 ± 0,4 mg/100g. (3)
– Proksimaatti- ja mineraalikoostumus osoitti lehtikaalin olevan hyvä kasviproteiinin (11,67 %) ja kuidun (3,0 %) lähde. Muut proksimaattiset parametrit olivat: kosteus (81,38 %), tuhka (1,33 %), rasva ((0,26 %), hiilihydraatti (2,36 %) ja energia (58,46 kcal/100g). Kivennäisainepitoisuudet olivat: natrium (4,69 mg/100g), kalium (7,03 mg/100g), kalsium (4,05 mg/100g), rauta (8,94 mg/100g), sinkki (2,16 mg/100g) ja magnesium (6,69 mg/100g). (4)
– USDA:n National Nutrient Database -tietokannan sadan parhaan terveysvaikutteisen elintarvikkeen (WHF) ja 5350 elintarvikkeen joukossa, jotka sisältävät karotenoidiravinteita, lehtikaali on listan kärjessä luteiinipitoisuuden osalta. (12)
– Lehtikaalin (kypsennetty, 1 kuppi/130 g / 36 kaloria) ravintoaineanalyysi tuottaa K-vitamiinia 1180 % DV, A-vitamiinia 98 %, C-vitamiinia 71 %, mangaania 23 %, kuparia 22 %, B6-vitamiinia 11 %, kalsiumia 9 %, kuitua 9 %, rautaa 7 %, E-vitamiinia %, B2-vitamiinia %, magnesiumia 6 %, B1-vitamiinia 6 %, kaliumia 6 %, fosforia 5 %, proteiineja 5 %, Omega-3-rasvahappoja 5 %, foolihappoa 4 %, B3-vitamiinia 3 %. (12)
– Kaalissa tunnistetut glukosinaatit ja niistä johdetut isotiosyanaatit ovat: glukobrassisiini (indoli-3-karbinoli*), glukorafaniini (sulforaafaani), glukonasturtiini (fenyyli-isotiosyanaatti), glukopaeoliini (bentsyyli-isotiosyanaatti), sinigriini (allyyli-isotiosyanaatti). Indoli-3-karbinoli ei ole isotiosyanaatti vaan bentsopyrroli, joka muodostuu, kun glukobrassisiinista peräisin olevia isotiosyanaatteja hajotetaan edelleen rikkiä sisältämättömiksi yhdisteiksi. (12)
– Huoli: Kupillinen hienonnettua, raakaa lehtikaalia (16 g) sisältää 79 mg kaliumia; tai 491 mg 100 g:sta (3,5 oz). Korkean kaliumpitoisuuden tulisi olla huolenaihe henkilöille, joilla on munuaisongelmia tai potilaille, jotka käyttävät kaliumia säästäviä diureetteja.

Ominaisuudet
– Pidetään yhtenä ravintoainetiheimmistä elintarvikkeista.
– Tutkimukset ovat viitanneet antioksidanttisiin, melanoomaa ehkäiseviin, tulehdusta ehkäiseviin ja kasvinsuojelullisiin ominaisuuksiin.
Käytetyt osat
Lehdet.
Käyttökohteet
Syötävyys / Ruoanvalmistus
– Lehdet ovat syötäviä raakana tai kypsennettyinä.
-Nuoret kukkivien versojen versot ovat syötäviä raakana tai kypsennettyinä.
– Käytetään keittojen ja salaattien ainesosana.
– Maku muistuttaa kaalia tai itävää parsakaalia. (7)
– Valmistetaan lehtikaalimehuksi tai smoothie-juomaksi.
Folklorinen
– Filippiineillä ei ole raportoitu kansanlääkinnällistä käyttöä.
Tutkimukset
– Antioksidantti / Lehdet: Tutkimus B. oleracea -lehtien antioksidanttipotentiaalista tuotti: kokonaisfenolit 35,64 ± 0,56 mg GAE/g, kokonaisflavonoidit 13,98 ± 0,23 mg QE/g. Vapaiden radikaalien DPPH-pelkistysmääritys antoi IC50-arvoksi 26 µg/ml. (ks. ainesosat edellä) (3)
– Glukosinolaatti: Lehtikaali on tärkeä lähde fytokemikaaleille, kuten glukosinolaateille, jotka laukaisevat syöpää ehkäiseviä vaikutuksia. Tutkimus osoitti, että glukosinolaattien ravintoarvo vaihtelee glukosinolaattien ja lajikkeiden välillä (25 lehtikaalilajiketta ja 11 Brassica oleracea -lajiketta, jotka eivät ole lehtikaalia). Tulokset osoittivat, että glukosinolaattien pitoisuudet vaihtelevat huomattavasti eri alkuperää olevien lajikkeiden välillä. Maatiaislajikkeiden glukosinolaattipitoisuudet eivät ole merkittäviä. Tulokset viittaavat lehtikaalin monimuotoisuuteen ja laajan geenipoolin tärkeyteen tulevia jalostustarkoituksia varten. (5) (ks. ainesosat edellä: 12) (lue myös: 9)
– Vaikutus viljeltyihin melanoomasoluihin / syöpälääkkeet: Tutkimuksessa oletettiin, että lehtikaalin bioaktiivisten yhdisteiden luonnollinen konteksti voi tarjota merkittäviä syövänvastaisia vaikutuksia. Hypoteesin testaamiseksi valmistettiin lehtikaalimehua ja lisättiin sitä melanooma-, epiteeli- ja fibroblastisoluihin. Sarjallisia laimennoksia testattiin B16F10-melanoomasoluilla optimaalisen annoksen määrittämiseksi solukuoleman aikaansaamiseksi. Myös sonikoitu ja suodatinsteriloitu uute vähensi kasvua merkittävästi, mutta sen vaikutus melanooma- ja epiteelisoluihin oli erilainen. Mehu ei ollut myrkyllistä ti epiteelisoluille ja fibroblasteille annoksilla, jotka tappavat melanoomasoluja. (8)
– Parannetut funktionaaliset lipidit kontrolloidussa ympäristötuotannossa: Tutkimuksessa arvioitiin kolmen Naturak-kasvualustan lisäyksen (kaliumhumiaatti, kuiva vermikasvi, vulkaaniset mineraalit tai Promix) vaikutuksia funktionaalisten lipidien kertymisen lisäämisessä om kasvihuoneessa kasvatettu lehtikaali). Tulokset osoittivat, että vulkaaniset mineraalit ja kuiva vermikasvi olivat virheitä, jotka lisäsivät lipidien kertymistä lehtikaaliin valvotuissa ympäristöolosuhteissa. (10)
– Fytoremediaatio / Lyijy: Tutkimuksessa arvioitiin lehtikaalin potentiaalia vaihtoehtoisena fytoremediaationa alueilla, joilla on korkea kadmiumin (Cd) ja lyijyn (Pb) saastuminen. Tulokset osoittivat, että lehtikaalia voidaan suositella suolaisten maaperien fotoremediaatioon, kun Pb- ja Cd-pitoisuudet ovat 10 ja 16 mg/kg. (11)
– Anti-inflammatorinen / antioksidantti / lehdet: Tutkimuksessa arvioitiin lehtikaaliuutteiden vaikutusta endoteelisolujen adheesiomolekyylien sytokiinien indusoimaan ilmentymiseen sekä leukosyyttien adheesioon endoteelisoluihin riippuen polyfenolipitoisuudesta ja koostumuksesta. Metanolinen uute osoitti korkeinta antioksidanttista aktiivisuutta, polyfenolipitoisuutta ja flavonolipitoisuuksia verrattuna vesipitoiseen vesiuutteeseen. ME ja AE vähensivät leukosyyttien tarttumista HUVEC-soluihin ja vähensivät merkittävästi TNF-a:n indusoimaa solujen adheesiomolekyylien ilmentymistä. Käenkaalin lehtien vesi- ja metanoliliukoisten ainesosien estävä vaikutus solujen ja solujen vuorovaikutukseen ja geeniekspressioon viittaa terveyttä edistäviin vaikutuksiin tulehdusolosuhteissa. (13)
– Koostumus ja antioksidanttinen aktiivisuus / keittämisen vaikutus: Tutkimuksessa arvioitiin lehtikaalilajikkeen kemiallista koostumusta ja antioksidanttiaktiivisuutta sekä kypsennysprosessin vaikutusta valittuihin ominaisuuksiin. Tutkittu lehtikaali sisälsi keskimäärin runsaasti ß-karoteenia (6,40 mg/100 f.m.), C-vitamiinia (62,27 mg/100 g), elintarvikeviitettä (8,39 g/q00g) ja tuhkaa (2,11 g/100 g f.m.). Polyfenolipitoisuus oli keskimäärin 574,9 mg klorogeenihappoa/100 g tuoretta vihannesta. Antioksidanttinen aktiivisuus ABTS-radikaalien puhdistusmäärityksellä oli 33,22 µM troloxia/g tuoretta vihannesta. Kypsennys vähentää merkittävästi antioksidanttisten yhdisteiden määrää: C-vitamiinia menetetään 89 prosenttia ja polyfenoleita 56 prosenttia. Beetakaroteeni osoittautui kaikkein vakaimmaksi, sillä se hävisi vain noin 5 prosenttia. Antioksidanttinen aktiivisuus väheni 38 prosenttiin. Kivennäisainehäviöt olivat sinkin osalta 13 prosenttia ja natriumin osalta 47 prosenttia. Tulokset viittaavat siihen, että vihanneksia tulisi syödä raakana tai vain vähän käsiteltyinä, kuten blanchoituna. (14)

Saatavuus
Viljelty

.