Useat kliiniset ja oikeuslääketieteelliset toksikologian laboratoriot määrittelevät kriteerit, joiden perusteella voidaan määritellä huumausaineiden huumausaineiden huumausaineiden seulontaan toimitetun satunnaista virtsanäytteen ”normaalisti tiivistyneeksi” tai ”laimeaksi”, sisällyttämällä testaukseensa kriteeriksi luovutusarvojen määrittelyn ja / tai tiheyden mittauksen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata virtsan kreatiniinianalyysin ja ominaispainon mittauksen merkitystä Kanadan vankeinhoitolaitoksen (Correctional Service of Canada, CSC) huumetestausohjelmassa. CSC:n ohjelmassa käytetään SAMHSA:n (Substance Abuse and Mental Health Services Administration) määräämää kreatiniinin raja-arvoa (20 mg/dl), joka on pakollinen huumausainetestauksessa työpaikoilla Yhdysvalloissa. CSC-ohjelmassa virtsanäytteiden kreatiniinipitoisuuden on oltava <20 mg/dl ja ominaispainoarvon </=1,003, jotta niitä voidaan pitää laimeina. CSC-ohjelmaan sisältyy myös alhaisemmat huumeiden/huumeiden aineenvaihduntatuotteiden seulonta- ja varmistusraja-arvot (laimennusprotokolla) hallinnollisesti laimeiksi määritellyille näytteille. Vuosina 2000-2002 7912 virtsanäytettä (6,8 % koko työmäärästä) määriteltiin laimeiksi. Kaikista laimeista näytteistä 26 prosenttia (n = 2054) oli positiivisia yhden tai useamman huumausaineen osalta SAMHSA:n raja-arvoja käyttäen. Seulontanegatiiviset laimeat näytteet otettiin laimennusprotokollan mukaisesti alemmilla seulonnan raja-arvoilla ja vahvistuksen raja-arvopitoisuuksilla, jotka olivat kunkin menetelmän määritysrajan alapuolella (LLOQ). Yli 1100 laimennetusta 5858 virtsanäytteestä (18,8 %) vahvisti positiivisen tuloksen yhden tai useamman huumausaineen osalta vuosina 2000-2002, kun ne otettiin laimennusprotokollan mukaisesti. CSC:n työmäärä on eritelty sen mukaan, tulevatko näytteet laitoksista vai yhteisöstä (esim. ehdonalaiseen vapauteen päässeiden ohjelmista). Laimennettujen näytteiden positiivinen osuus oli keskimäärin 18,2 prosenttia CSC-laitoksista tulevista näytteistä ja 22,3 prosenttia ehdonalaiseen vapauteen päässeiden näytteistä vuosina 2000-2002. Laimennetuissa laitosnäytteissä todetut huumausaineet olivat useimmiten kannabinoideja (vuotuinen positiivinen osuus vaihteli 13,7 prosentista 18 prosenttiin) ja kodeiinia ja/tai morfiinia (vaihteli 0,2 prosentista 2,8 prosenttiin). Huumeet, jotka vahvistettiin useimmin laimeista virtsanäytteistä yhteisöissä vuosina 2000-2002, olivat kannabinoidit (vuotuinen positiivinen osuus vaihteli 10,3-12,5 %) ja kokaiinimetaboliitit (vaihteli 6,6-10,3 %). Johtopäätöksenä voidaan todeta, että huumausaineiden väärien negatiivisten tulosten määrää voidaan vähentää virtsan huumausainetestiohjelmissa ottamalla käyttöön alhaisemmat seulonta- ja varmistusraja-arvopitoisuudet (esim. LLOQ-pitoisuudet) laimeille näytteille, jotka ovat negatiivisia huumausaineiden osalta, kun käytetään SAMHSA:n määräämiä seulonta- ja varmistusraja-arvopitoisuuksia.