Ladybug Planet

Kirkkaanpunaiset leppäkerttuset, joita monet pitävät hyvän onnen symbolina, ovat ehkä kaikkein rakastetuimpia hyönteisiä. Nämä söpöt pienet harmittomat hyönteiset ovat päässeet lasten satukirjoihin, ja kokonainen kustannusyhtiö, leppäkerttu, on nimetty niiden mukaan.

Purevatko leppäkertut? Kyllä. Marjakärpäset syövät muita hyönteisiä, niillä on pureskelevat suupielet. Niiden alaleuat (pureskelevat osat) on kuitenkin suunniteltu pehmeärunkoisten hyönteisten pureskeluun, ja vaikka ne voivat aiheuttaa nipistyksen, ne eivät pysty puhkaisemaan ihmisen ihoa. Ne purevat, jos niitä uhataan tai jos ne luulevat sinua ateriaksi. Mutta ei aina.
Näitä värikkäitä leppäkerttuja, joissa on kaikenlaisia täpliä, on monenlaisia, ja se, päädytkö leppäkerttujen puremaksi vai et, riippuu myös kyseisestä leppäkerttutyypistä ja niiden motiivista! Tutkitaanpa asiaa tarkemmin.

Miksi leppäkertut purevat?

Perinteisesti leppäkertut syövät maatalouden tuholaisia ja pieniä hyönteisiä, kuten kirvoja; siksi ne ovat yleensä iloinen näky maanviljelijöille. Koska niiden suu on erikoistunut vain pehmeärunkoisten hyönteisten syömiseen, niillä ei yleensä ole tapana ”purra” ihmistä, vaikka ne laskeutuisivat ihon pinnalle. Korkeintaan ne raapivat ihon pintaa, mistä seuraa lievä ”nipistys”.

Mutta nämä täplikkäät pikkuhyönteiset ovat taistelijoita ja ryhtyvät äärimmäisiin toimiin selviytyäkseen. Kovina aikoina leppäkertut munivat usein lisääntyneen määrän hedelmättömiä munia tarjotakseen ravintoa poikasilleen. Pula-aikoina nälkäiset leppäkertut syövät omia sisaruksiaan, joten ei olisi yllättävää, että ne saattaisivat turvautua myös ihmisten puremiseen selviytyäkseen.

Aasialainen harlekiinimattosirkka (Harlequin ladybug) on pahamaineisin tässä suhteessa. Kun nestemäisestä ravinnosta on pulaa, niillä on suurempi kiusaus purra ihmistä tyydyttääkseen itsensä. Jotkut leppäkerttulajit purevat ihmisiä myös saadakseen suolaa.

Purevatko kaikki leppäkerttulajit?

Kaikki leppäkerttulajit voivat purra, mutta yleensä aasialaiset harlekiinilajit ovat tunnetuimpia siitä, että ne purevat ihmisiä.

Asiantuntijoiden mukaan harlekiinilajin leppäkerttu purraa todennäköisemmin ihmistä ravinnon niukkuuden aikana. Itse asiassa, kuten Telegraph uutisoi, vuoden 2013 hellejakso sai leppäkertut kääntymään ihmislihan puoleen saadakseen nestetankkausta.

Mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun leppäkertut ovat kääntyneet ihmisten puoleen saadakseen ravintoa. Vuonna 1976, aikana, jolloin kirvapopulaatio kuivui, leppäkertut alkoivat purra ihmisiä saadakseen ravintoa.

Kun kaikki leppäkertut näyttävät lähes samanlaisilta, aasialaisella leppäkertulla on erottava piirre- suurempi valkoinen alue päässään. Ja Harlequin Ladybird Societyn julkaisemien ohjeiden mukaan harlekiinimadonkärpäsen tunnistaa sen suuresta koosta ja pään takana olevasta valkoisesta täplästä.

Tämän kahden tuntomerkin lisäksi aasialainen harlekiinimadonkärpänen muistuttaa hyvin paljon kotimaista leppäkerttua. Molemmat ovat yleensä väriltään kirkkaan punaisia tai oransseja, ja niissä on oransseja tai mustia täpliä, joita voi olla nollasta 21:een.

Ovatko leppäkertut vaarallisia ihmisille?

En halua hetkeäkään, että säikähdät joka kerta, kun leppäkerttu laskeutuu kädellesi tai käsivartellesi tai muualle. Ei, niitä ei pidetä vaarallisina ihmisille.

Ladybugit ovat suurimmaksi osaksi vaarattomia. Riski saada purema pelkästään sen ollessa iholla on hyvin pieni. Mahdollisesta myöhemmästä puremasta johtuvat ongelmat ja ongelmat ovat myös erittäin ohuet. Suurin osa ja erityisesti lapset pitävät niitä vain söpöinä – puhumattakaan siitä, että ne ovat äärimmäisen hyödyllisiä ja tärkeitä ihmisille monista syistä puutarhoissa ja viljelyksillä.

Mitä uhkia leppäkertut aiheuttavat ihmisille?

Aasialaisella leppäkertulla on maine, että se puree ihmistä silloin, kun kirvojen tarjonta käy vähiin.ja Aasialaisilla leppäkertuilla on ahmaton ruokahalu, ja ne voivat ryhtyä äärimmäisiin toimenpiteisiin selviytyäkseen. Niillä on kyky sopeutua lähes kaikenlaisiin elinympäristöihin ja ne on suunniteltu löytämään selviytymislähde mistä tahansa.

Kahdesti, vuosina 1979 ja 2013, sanomalehdet ovat kertoneet, että aasialaiset leppäkertut ovat kääntyneet ihmislihan puoleen selviytyäkseen. Vaikka tähän mennessä ei ole raportoitu vakavista tapauksista lievää tulehdusta ja allergista reaktiota lukuun ottamatta, varovaisuus ei ole pahitteeksi.

Mutta aasialaiset leppäkerttuset, jotka käyvät puremassa ihmisiä, eivät ole ainoa ongelma, jonka ne aiheuttavat. Pohjois-Amerikassa aasialaista leppäkerttua kutsutaan ”halloween-ötökäksi”, koska se kerääntyy valtavina määrinä ihmisten taloihin lokakuun aikana.

Vaikka aasialaisen leppäkertun purema ei ole haitallinen, se jättää jälkeensä kivuliaan kuhmun ja joskus allergisen reaktion. Yleisin allerginen reaktio on ”rinokonjunktiviitti”, joka aiheutuu siitä, että kosketat leppäkerttua ja sitten hierot silmiäsi sillä kädellä. Joissakin tapauksissa allerginen reaktio voi kuitenkin olla niin vakava, että se vaatii hoitoa.

Marraskuussa 2016 ammattilaiskehonrakentaja Reza Rezamand melkein kuoli saatuaan aasialaisen leppäkertun pureman. Marraskuussa 2016, kun Reza käveli kohti autoaan, hän näki, että hänen autonsa katolla ja ovella oli paljon leppäkerttuja. Hän ei voinut olla huomaamatta, että ne näyttivät hieman erilaisilta; suuremmilta ja mustan värisiltä, joissa oli oransseja pisteitä.

Annauduttuaan niiden kävellä kätensä yli hän harjasi ne pois ja nousi autoonsa. Ei paljon myöhemmin hän alkoi tuntea terävää kipua niskan vasemmalla puolella, joka sitten levisi kohti vasenta jalkaa. Kipu hänen jalassaan paheni, siihen liittyi polttava tunne ja seuraavana päivänä hänen jalkansa oli turvonnut ja edelleen kipeä. Hän ei pystynyt kävelemään kivun takia, ja illalla hänen jalkansa oli mustunut, ja hänet kiidätettiin sairaalaan.

Sairaalassa lääkäri huomasi, että Rezan elimistö yritti taistella infektiota vastaan, mikä oli epätavallista, sillä 31-vuotias Reza on aina ollut hyväkuntoinen eikä ole koskaan sairastunut.

Myöhemmin selvisi, että Rezalla oli vakava sepsis (hengenvaarallinen sairaus, joka johtuu elimistön reaktiosta infektioon), jonka oli aiheuttanut aasialaisen leppäkertun purema, joka kantaa sienitautia syljessään. Sylki oli päässyt Rezan elimistöön ihon kautta, ja hänelle oli annettava vahvoja antibiootteja ja morfiinia, ja hänen jalkansa oli mahdollisesti amputoitava.

Reza oli onnekas, sillä hänen sepsiksensä vakavuuden vuoksi hänen selviytymismahdollisuutensa olivat heikot, sillä joka kolmas ihminen kuolee. Reza kärsi silti vakavista sivuvaikutuksista; hän ei pystynyt pitkään aikaan kävelemään kunnolla, ja hänen painonsa laski 100 kilosta 75 kiloon. Rezan kaltaiselle ammattimaiselle kehonrakentajalle tämä oli erittäin kova isku.

The Sunin haastattelussa Reza sanoi: ”Haluan lisätä tietoisuutta tästä asiasta ja kehottaa kaikkia, jotka ovat saattaneet kärsiä samanlaisesta puremasta, menemään heti lääkäriin”.

Vaikka Rezalle tapahtunut on äärimmäisen harvinaista, on tärkeää oppia olemaan suhtautumatta tällaiseen tilanteeseen niin kevyesti, sillä Reza itsekin myöntää, kuinka hänelle tapahtuneen huomiotta jättäminen olisi voinut maksaa hänen henkensä.

Missä leppäkerttuja puree ihmistä?

Jos leppäkerttu puree sinua, se ei johdu siitä, että leppäkerttujen purema kohdistuisi tiettyihin ihoalueisiin. Useimmat puremat tapahtuvat alttiille alueille, joihin leppäkertut todennäköisemmin laskeutuvat, kuten käsiin, käsivarsiin, kaulaan ja päähän.

Mikäli leppäkertut voivat sotkeutua ihon vieressä oleviin vaatteisiin, ne voivat ahdistua ja reagoida suojavaistosta. Mutta tässäkään tapauksessa tämä ei kohdistu mihinkään tiettyyn ruumiinosaan.

Tässä on lyhyt video, jossa aasialaiset leppäkertut purevat (tai yrittävät purra) jonkun kättä

Mitä tapahtuu, jos leppäkerttu puree sinua

Useimmiten leppäkertut eivät pure. Leppäkerttujen alaleuat eivät ole tarpeeksi vahvat murtautuakseen ihmisen ihon läpi tai aiheuttaakseen verenvuotoa.

Mutta jos leppäkerttu sattuu puremaan, sinulle saattaa jäädä lievästi kivulias, mutta vaaraton kuhmu ja punainen ihoalue. Aasialainen harlekiinimattosirkkalajike puree kuitenkin todennäköisemmin ja on aggressiivisempi kotoperäisiin lajikkeisiin verrattuna. Äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa ja silloin, kun vastaanottaja voi olla altis allergioille, aasialaisen leppäkertun purema voi aiheuttaa allergisen reaktion silmätulehduksesta pahoinvointiin, nokkosihottumaan, astmaan tai heinänuhaan.

Varoituksen sana, silmien hankaaminen leppäkertun kosketuksen jälkeen voi laukaista silmätulehduksia, kuten sidekalvotulehduksen.

Ovatko leppäkertut myrkyllisiä?

Vaikka leppäkertut ovat myrkyllisiä joillekin pienemmille eläimille, niillä ei ole myrkyllistä vaikutusta ihmisiin. Exeterin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan leppäkertun värin kirkkaus kertoo sen myrkyllisyyden asteen.

Värikkäämmän värinen leppäkerttu joutuu harvemmin saalistajien hyökkäyksen kohteeksi, erityisesti ne, joilla on elinvoimainen punainen Elytra (siivet), sillä punaista ja jopa oranssia pidetään luonnossa näkyvästi varoittavina väreinä.

Mutta on silti eläimiä, jotka syövät leppäkerttuja
Löydä ne täältä

Tutkijat analysoivat viiden yleisen leppäkerttulajin myrkyllisyyttä laskemalla kuolleiden Daphnia-eläinten määrän vedessä, joka sisälsi eri leppäkerttujen myrkkyjä. Tutkimustulokset paljastivat, että silmiinpistävimmän ja kirkkaimman värin omaavilla leppäkerttuilla oli vahvempi puolustusmekanismi. Ne leppäkertut, joiden väri oli ympäröivään kasvillisuuteen nähden huomaamaton, osoittivat heikompaa puolustusmekanismia.

Kaikilla leppäkertuilla on viisi puolustusmekanismia, joista yksi tunnetaan nimellä ”refleksivuoto”. Tämä veri sisältää suuria määriä kemiallista isopropyylimetoksipyratsiinia niiden hemolymfassa.

Uhattuna ollessaan aasialaiset leppäkertut vuotavat verta polvistaan erittäen nivelistään pahanhajuista keltaista hemolymfaa, joka estää saalistajaa syömästä niitä. Tämä keltainen neste, jolla on pahanhajuinen ja vielä pahanmakuisempi maku, muistuttaa kuolleiden lehtien tuoksua, neste jättää jälkeensä jäännöksen, joka tahraa pinnat ja voi aiheuttaa ihmisessä allergisen reaktion, mutta se ei ole myrkyllinen.”

Matopukin purema? tai pisto?

On huomattava, että toisin kuin mehiläisissä ja ampiaisissa, leppäkerttusilla ei ole ihoon työnnettäviä fyysisiä osia. Ihoon ei myöskään ruiskuteta myrkkyjä, vaan mahdolliset reaktiot perustuvat puhtaasti pelkkään puremaan ja reaktioon, joka johtuu leppäkerttujen alaleukojen liittymisestä ihoon.

Miten leppäkertut purevat?

Kuvasta 1. alla näet, että mandibuloita käytetään pehmeärunkoisten hyönteisten lävistämiseen. Juuri näitä mandibuloita käytetään, jos leppäkerttu yrittää purra sinua.

Mandibuloiden koko voi vaihdella hieman lajikekohtaisesti, ja ne voivat olla hieman suuremmat kuvattua alemmasta kulmasta katsottuna. Mutta kuvassa 1 esitetyn koon perusteella voi kuitenkin päätellä. että ne eivät yleensä ole riittävän suuria tai vahvoja aiheuttamaan vahinkoa.

Kuten alla olevassa kuvassa 2. on esitetty, leppäkerttu vetää mandibulit yhteen puristavalla liikkeellä, mikä yhdistettynä joidenkin lajien hammastettuun reunaan tarkoittaa, että se lävistää todennäköisemmin pehmeitä ihokappaleita – kuten kirvojen ihoa.

Miten hoitaa leppäkerttupuremaa

Leppäkerttusilla ei ole myrkkyrauhasia, joten leppäkerttujen pistosta tai puremasta ei tarvitse huolehtia. Vaikka pisto voi olla hieman kivulias, tartunta-alueen peseminen miedolla saippualla ja vedellä riittää yleensä ehkäisemään infektioriskin.

Jos kuitenkin harlekiinilajikkeen leppäkerttujen purema on purrut sinua, seurauksena voi olla kuhmu ja pisto sekä harvinaisissa tapauksissa allerginen reaktio. Yleinen hoitomenetelmä tällaisen pureman hoitamiseksi on terveysjärjestön ohjeiden mukaan seuraava;

• Pese välittömästi haavoittunut alue miedolla saippualla ja vedellä.
• Sovita haavoittuneelle alueelle jääpakkausta tai kylmäkompressi vähintään 10 minuutin ajaksi.
• Turvotuksen vähentämiseksi nosta haavoittunutta aluetta koholleen.
• Välttele käyttämästä kotilääkkeitä.
• Vältä raapimista tartunnan puhkeamisen ja leviämisen estämiseksi.

Jos oireet jatkuvat tai jos olet lainkaan huolissasi, ota yhteyttä paikalliseen terveysasemaan ammattiauttajan neuvojen saamiseksi.

Aasialaisen leppäkertun aiheuttama uhka muille lajeille

Aasialaiset leppäkertut on julistettu toiseksi merkittävimmäksi uhkaksi biologiselle monimuotoisuudelle elinympäristöjen vähenemisen jälkeen. Tutkimusten mukaan aasialaiset leppäkertut ovat uhka luonnon monimuotoisuudelle, koska ne ovat ahneita ruokahalunsa vuoksi ja kilpailevat ravinnosta ja elinympäristöstä muiden selkärangattomien kanssa.

Ne on myös julistettu Ison-Britannian nopeimmin maahan tunkeutuvaksi lajiksi, joka on levinnyt melkein kaikkialle maahan vain vuosikymmenessä jättäen taakseen harmaaoravan, amerikanminkin ja muntjac-kauriin paljon jälkeen.

Yksi suurimmista uhkista, jonka ne aiheuttavat, kohdistuu kotoperäisiin leppäkertuihin. Aasialaisen leppäkertun uskotaan olevan vastuussa kotimaisten leppäkerttujen suosittujen kaksi- ja seitsenpilkkulajien sekä viiden muun kotimaisten lajin taantumisesta.

Dr. Helen Roy Ekologian ja hydrologian keskuksesta kertoi, että kahden täpläkuvioidun kotoperäisen leppäkerttulajin määrä on vähentynyt 44 prosenttia sitten viimeisimmän arvioinnin vuonna 2012, eikä sen elpymiseen näytä olevan mitään mahdollisuuksia.

Aasialainen leppäkerttu ei ainoastaan kilpaile alkuperäisten leppäkertujen kanssa ravinnosta, vaan se myös uhkaa niitä saalistamalla niiden munia ja toukkia.

Aasialaiset leppäkertut ovat paitsi kestävämpiä kuin alkuperäiset leppäkertut, myös sisältävät sienimäisiä loisia, jotka tartuttavat ja tappavat alkuperäisiä leppäkerttuja, kertoo Science-lehdessä julkaistu tutkimus. Tämä mikrosporidioiksi kutsuttu sieniloinen loinen tekee aasialaisista leppäkerttusista niin tappavia.

Jos kotoperäiset lajit syövät aasialaisen leppäkerttusen toukkia ja munia, ne voivat kuolla suuren mikrosporidia-pitoisuuden vuoksi.

Lopputuomio

Voidaan siis laajan keskustelumme jälkeen päätellä, että leppäkertut purevat ihmistä, erityisesti aasialainen leppäkerttu, mutta vain silloin, kun ravinnon tarjonta on niukkaa, tai kun niitä houkuttelee suolainen iho, tai jos ne erehtyvät pitämään sinua ruokana.

Myöskään leppäkertun purema ei aiheuta ihmiselle mitään merkittävää haittaa valtaosassa tapauksista, aiheuttaen vain punaisen jäljen ja lievän kuhmun ja mahdollisesti korkeintaan lievän allergisen reaktion.

Seuraavat kysymykset:

Miltä leppäkerttu haisee? Uhattuna leppäkertut ”heijastavat verenvuotoa” jalkojensa nivelistä, jota kutsutaan hemolymfaksi. Tämä isopropyylimetoksipyratsiiniksi kutsuttu kemikaali on myrkyllistä muille hyönteisille ja joillekin eläimille. Tätä kemikaalia syntyy sisäisesti, ja ne voivat myös haistaa sen. Ihmiselle haju muistuttaa mätäneviä tai kuolleita lehtiä.

Voiko leppäkertun purema tappaa? Ladybug-puremien aiheuttamia kuolemantapauksia ei ole kirjattu. Erittäin harvoin on kuitenkin esiintynyt allergisia reaktioita leppäkertun pureman seurauksena. Lieviä oireita voi esiintyä, mutta kuolema on lähes mahdotonta, ellet syö satoja tai jopa tuhansia leppäkerttuja.

Mitä tapahtuu, jos nielee leppäkertun? Ei paljoa, haju ja siitä johtuva maku ovat epämiellyttäviä. Ei ole tiedossa tapauksia, joissa niellyt leppäkertut olisivat aiheuttaneet mitään sisäisiä ongelmia. Ei ole suositeltavaa syödä tai niellä leppäkerttua, sillä ne eivät sisällä juuri mitään ravintoarvoa. Lisäksi suuri osa siivistä ja ulkorungosta on muutenkin sulamatonta