22.2.2: Avioliitto Marie-Antoinetten kanssa

Louis XVI:n ja Marie-Antoinetten avioliitto vahvisti ja lujitti Ranskan ja Itävallan liittoa, jolla oli monia vastustajia Ranskan eliitin ja rahvaan keskuudessa.

Oppimistavoite

Erittele Marie-Antoinetten ja Ludvig XVI:n avioliiton poliittisia syitä

Keskeiset kohdat

  • Maria Antonia (1755 – 1793), joka tunnetaan yleisesti nimellä Marie Antoinette, syntyi Wienissä Habsburgien valtakunnan hallitsijan keisarinna Maria Teresian ja tämän aviomiehen, Pyhän Rooman keisarin Fransiskus I:n nuorimpana tyttärenä. Hänen perhesuhteensa tekivät hänestä ensisijaisen ehdokkaan Ranskan Dauphinin puolisoksi Ranskan ja Itävallan liiton aikaan.
  • Seitsemänvuotisen sodan ja vuoden 1756 diplomaattisen vallankumouksen jälkeen Maria Teresian ja Ludvig XV:n yhteinen halu tuhota Preussin ja Ison-Britannian kunnianhimoiset pyrkimykset ja myötävaikuttaa niiden välisen lopullisen rauhan varmistamiseen sai heidät sinetöimään liittonsa avioliitolla: Ludvig XV pyysi vuonna 1770 virallisesti Maria Antonian kättä vanhimmalle elossa olleelle tyttärenpojalleen, tulevalle Ludvig XVI:lle.
  • Ranskalainen kansa suhtautui avioliittoon kielteisesti. Ranskan liitto Itävallan kanssa oli vetänyt maan mukaan katastrofaaliseen seitsenvuotiseen sotaan, jossa se hävisi briteille sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa. Kun Ludvig ja Marie Antoinette avioituivat, ranskalaiset suhtautuivat yleisesti ottaen kriittisesti Itävallan liittoon, ja monet pitivät Marie Antoinettea epätoivottuna ulkomaalaisena.
  • Louis XVI:n valtakauden alussa Marie Antoinetten poliittinen vaikutusvalta aviomiehensä kanssa oli vähäinen, vaikka hänellä olikin tärkeä rooli ranskalaisen mietiskelyn käyttöönotossa Baijerin perimyssodan päättämisprosessissa.
  • Myöhemmin kuningattaren poliittinen vaikutusvalta nousi merkittävästi. Hänellä oli keskeinen rooli Amerikan vallankumouksen tukemisessa ja hän vaikutti nimityksiin kriittisiin valtiollisiin virkoihin.
  • Maria Teresia kuoli vuonna 1780, ja Marie Antoinette pelkäsi, että äitinsä kuolema vaarantaisi ranskalais-itävaltalaisen liiton (sekä viime kädessä hänet itsensä), mutta hänen veljensä, Pyhän saksalais-roomalaisen Rooman keisari Joosef II vakuutti, ettei hänellä ollut aikomustakaan katkaista liittoa.

Avainsanoja

Seitsemänvuotinen sota Vuosien 1754 ja 1763 välisenä aikana käyty maailmansota, jonka pääkonflikti tapahtui seitsemän vuoden aikana vuosina 1756-1763. Siihen osallistuivat kaikki tuon ajan eurooppalaiset suurvallat Ottomaanien valtakuntaa lukuun ottamatta, ja se ulottui viidelle mantereelle ja vaikutti Eurooppaan, Amerikkaan, Länsi-Afrikkaan, Intiaan ja Filippiineille. Konflikti jakoi Euroopan kahteen liittoutumaan, joita johtivat Iso-Britannia ja Ranska. Vuoden 1756 diplomaattinen vallankumous Itävallan perintösodan ja seitsenvuotisen sodan välissä Euroopassa vallinneiden pitkäaikaisten liittoutumien kääntyminen. Itävalta siirtyi Britannian liittolaisesta Ranskan liittolaiseksi. Preussista tuli Britannian liittolainen. Se oli osa pyrkimyksiä säilyttää tai horjuttaa Euroopan voimatasapaino. Baijerin perimyssota Saksi-Preussin liiton ja Itävallan välinen konflikti vuosina 1778-1779, jonka tarkoituksena oli estää Habsburgeja saamasta Baijerin vaaliruhtinaskuntaa. Vaikka sota koostui vain muutamista vähäisistä kahakoista, tuhannet sotilaat kuolivat tauteihin ja nälkään, minkä vuoksi konflikti sai Preussissa ja Saksissa nimen Kartoffelkrieg (perunasota). Dauphin Titteli, joka annettiin Ranskan kruununperilliselle vuosina 1350-1791 ja 1824-1830.

Maria Antonia (1755 – 1793), yleisesti tunnettu nimellä Marie Antoinette, syntyi Wienissä Habsburgien valtakunnan hallitsijan keisarinna Maria Teresian ja hänen miehensä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Frans I:n nuorimpana tyttärenä. Pian syntymänsä jälkeen hän joutui keisarillisten lasten kotiopettajattaren, kreivitär von Brandeisin, hoiviin. Huolimatta hänen saamastaan yksityisopetuksesta hänen koulunkäyntinsä tulokset eivät olleet tyydyttäviä. Kymmenvuotiaana hän ei osannut kirjoittaa oikein saksaksi eikä millään hovissa yleisesti käytetyllä kielellä, kuten ranskaksi tai italiaksi. Keskustelut hänen kanssaan olivat kömpelöitä, vaikka hänestä tuli hyvä muusikko. Hän soitti harppua, cembaloa ja huilua, hänellä oli kaunis lauluääni ja hän kunnostautui tanssissa.

Poliittinen avioliitto

Seitsemänvuotisen sodan ja vuoden 1756 diplomaattisen vallankumouksen jälkeen keisarinna Maria Teresia päätti lopettaa vihamielisyytensä pitkäaikaisen vihollisensa, Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n kanssa. Heidän yhteinen halunsa tuhota Preussin ja Ison-Britannian pyrkimykset ja auttaa varmistamaan lopullinen rauha niiden välillä sai heidät sinetöimään liittonsa avioliitolla: vuonna 1770 Ludvig XV pyysi virallisesti Maria Antonian kättä vanhimmalle elossa olevalle pojanpojalleen, tulevalle Ludvig XVI:lle. Maria Antonia luopui virallisesti kaikista oikeuksistaan Habsburgien alueisiin ja avioitui samana vuonna Ranskan Dauphinin kanssa. Saavuttuaan Ranskaan hän otti käyttöön nimensä ranskankielisen version: Marie Antoinette.

Parin lapsettomuus useiden vuosien ajan rasitti heidän avioliittoaan, ja sitä pahensi heidän hedelmättömyyttään pilkkaavien säädyttömien pamflettien julkaiseminen. Pariskunnan alkuperäisen lapsettomuuden syistä kiisteltiin tuolloin ja on kiistelty sittemmin. Avioliiton kerrottiin täydentyneen vuonna 1773, mutta historioitsijat ovat päätelleet, että avioliitto solmittiin vasta vuonna 1777.Lopulta kuninkaallisesta pariskunnasta tuli alkuvaiheen vaikeuksista huolimatta neljän lapsen vanhemmat.

Ranskalainen yleisö suhtautui avioliittoon vihamielisesti. Ranskan liitto Itävallan kanssa veti maan mukaan katastrofaaliseen seitsenvuotiseen sotaan, jossa se hävisi briteille sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa. Kun Ludvig ja Marie Antoinette avioituivat, ranskalaiset suhtautuivat yleisesti ottaen kriittisesti Itävallan liittoon, ja monet pitivät Marie Antoinettea epätoivottuna ulkomaalaisena. Samaan aikaan Dauphine oli kaunis, sympaattinen ja tavallisen kansan suosiossa. Hänen ensimmäinen virallinen esiintymisensä Pariisissa vuonna 1773 oli suuri menestys.

Vuonna 1770 Madame du Barry, Ludvig XV:n rakastajatar, jolla oli huomattavaa poliittista vaikutusvaltaa, auttoi syrjäyttämään Étienne François’n, duc de Choiseul’n, joka oli auttanut Ranskan ja Itävallan liiton ja Marie Antoinetten avioliiton järjestämisessä, ja karkottamaan hänen sisarensa, herttuatar de Gramont’n, joka oli eräs Marie-Antoinette’n hovineidoista. Aviomiehensä tädit suostuttelivat Marie Antoinetten kieltäytymään edes tunnustamasta du Barryn nimeä, mutta jotkut pitivät tätä poliittisena kömmähdyksenä, joka vaaransi Itävallan edut Ranskan hovissa. Marie Antoinetten äiti ja Itävallan Ranskan suurlähettiläs, joka lähetti keisarinnalle salaisia raportteja Marie-Antoinetten käytöksestä, painostivat kuitenkin Marie Antoinettea, ja hän suostui vastahakoisesti puhumaan Madame du Barrylle. Kaksi päivää Ludvig XV:n kuoleman jälkeen vuonna 1774 Ludvig XVI karkotti Madame du Barryn vaimonsa ja tätiensä mieliksi.

Marie-Antoinette erittäin leveiden panssarihousujen päälle puetussa hovipuvussa, Louise Élisabeth Vigée Le Brun (1778).

Kuningatar kulutteli runsaasti muotiin, ylellisyystavaroihin ja uhkapeliin, vaikka maata uhkasi vakava taloudellinen kriisi. Rose Bertin loi hänelle mekkoja, hiustyylejä, kuten jopa kolmen jalan korkuisia puffeja ja panachea (höyhenenkimppu). Hän ja hänen hovinsa ottivat käyttöön myös englantilaisen muodin mukaiset mekot, jotka oli valmistettu indienneistä (materiaali, joka oli kielletty Ranskassa vuodesta 1686 vuoteen 1759), perkaalista ja musliinista. Vuoden 1775 jauhosodan aikaan, joka oli sarja mellakoita jauhojen ja leivän korkeaa hintaa vastaan, hänen maineensa suuren yleisön keskuudessa oli vahingoittunut.

Poliittinen vaikutus

Louis XV:n kuoltua vuonna 1774 Dauphin nousi valtaistuimelle Ranskan ja Navarran kuninkaaksi Ludvig XVI:ksi ja Marie Antoinettesta tuli Ranskan ja Navarran kuningatar. Aluksi uudella kuningattarella oli rajallinen poliittinen vaikutusvalta miehensä kanssa. Marie Antoinetten ensimmäinen lapsi, Marie-Thérèse Charlotte, syntyi vuonna 1778, mutta kesken kuningattaren raskauden hänen veljensä esitti vaatimuksia Baijerin valtaistuimelle (Baijerin perintösota). Marie Antoinette vetosi miehensä puoleen, jotta Ranska välittäisi Itävallan puolesta. Teschenin rauha (1779) päätti lyhyen konfliktin, jossa kuningatar pakotti Ranskan välitykseen äitinsä vaatimuksesta ja Itävalta sai vähintään 100 000 asukkaan alueen, mikä merkitsi voimakasta perääntymistä Ranskan varhaisesta vihamielisestä asenteesta Itävaltaa kohtaan ja osittain perustellusta vaikutelmasta, jonka mukaan kuningatar oli Itävallan puolella Ranskaa vastaan.

Kuningattarella oli erittäin tärkeä rooli Amerikan vallankumouksen tukemisessa varmistamalla Itävallan ja Venäjän tuen Ranskalle, mikä johti puolueettoman liiton perustamiseen, joka pysäytti Ison-Britannian hyökkäyksen, ja punnitsemalla ratkaisevasti Philippe Henrin, markiisi de Ségurin nimittämistä sotaministeriksi ja Charles Eugène Gabriel de La Croix’n, markiisi de Castries’n, nimittämistä laivastoministeriksi vuonna 1780. Nämä kaksi auttoivat George Washingtonia voittamaan britit Amerikan vapaussodassa, joka päättyi vuonna 1783.

Kuningatar oli vuonna 1783 ratkaisevassa asemassa myös Charles Alexandre de Calonnen nimittämisessä valtiovarainministeriksi ja paroni de Breteuilin nimittämisessä kuninkaallisen talouden ministeriksi (Maison du Roi), mikä teki hänestä kenties hallitsijakauden vahvimman ja konservatiivisimman ministerin. Näiden nimitysten seurauksena Marie Antoinetten vaikutusvallasta tuli ylivoimainen hallituksessa, ja uudet ministerit torjuivat kaikki merkittävät muutokset vanhan hallinnon rakenteeseen. Enemmänkin de Ségurin antama asetus, jossa vaadittiin neljää aatelisvartaloa edellytyksenä upseerien nimittämiselle, esti tavallisten ihmisten pääsyn tärkeisiin virkoihin asevoimissa.

Emprisessa Maria Theresia kuoli vuonna 1780, ja Marie Antoinette pelkäsi, että äitinsä kuolema vaarantaisi ranskalais-itävaltalaisen liiton, mutta hänen veljensä Joosef II:n, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin, veli Joseph II:n, vakuutti Marie Antoinettea siitä, että hänellä ei ollut aikomustakaan katkaista liittoumaa. Joosef II vieraili sisarensa luona vuonna 1781 vahvistaakseen uudelleen Ranskan ja Itävallan liiton, mutta hänen vierailuaan varjostivat huhut, joiden mukaan Marie Antoinette lähetti rahaa Ranskan valtionkassasta Itävaltaan.Samana vuonna Marie Antoinette synnytti toisen lapsensa Louis Joseph Xavier François’n, Ranskan Dauphinin. Huolimatta Dauphinin syntymän aiheuttamasta yleisestä juhlinnasta Marie Antoinetten poliittinen vaikutusvalta, sellainen kuin se oli, hyödytti suuresti Itävaltaa. Tämä yhdessä kuningattaren tuhlailevan ja kalliin elämäntyylin kanssa vaikutti osaltaan hänen kasvavaan epäsuosioonsa.

Attribuutiot

  • Häät Marie-Antoinetten kanssa
    • ”Ranskan Dauphin”. https://en.wikipedia.org/wiki/Dauphin_of_France. Wikipedia CC BY-SA 3.0.
    • ”Baijerin perintösota”. https://en.wikipedia.org/wiki/War_of_the_Bavarian_Succession. Wikipedia CC BY-SA 3.0.
    • ”Ranskan Ludvig XVI”. https://en.wikipedia.org/wiki/Louis_XVI_of_France. Wikipedia CC BY-SA 3.0.
    • ”Marie Antoinette”. https://en.wikipedia.org/wiki/Marie_Antoinette. Wikipedia CC BY-SA 3.0.
    • ”Diplomaattinen vallankumous”. https://en.wikipedia.org/wiki/Diplomatic_Revolution. Wikipedia CC BY-SA 3.0.
    • ”Seitsenvuotinen sota”. https://en.wikipedia.org/wiki/Seven_Years%27_War. Wikipedia CC BY-SA 3.0.
    • ”Marie_Antoinette_Aikuinen.jpg”. https://en.wikipedia.org/wiki/Marie_Antoinette#/media/File:Marie_Antoinette_Adult.jpg. Wikipedia Public domain.