Nykyaikainen tiede on hävittänyt isorokon, pidentänyt elinajanodotetta ja saavuttanut valtavia edistysaskeleita joidenkin maailman tappavimpien sairauksien torjunnassa. Miksi emme siis pysty tyrmäämään nöyrää flunssaa?
Lyhyt vastaus on kaksitahoinen.
Ensiksikin se, mitä pidämme flunssana, johtuu itse asiassa monista eri viruksista. Jopa yleisimmässä niistä, rinoviruksessa, on yli sata erilaista kantaa.
”Nuhan parantaminen” tarkoittaisi itse asiassa pitkän luettelon hengitystievirusten hävittämistä, jotka sattuvat aiheuttamaan samanlaisia oireita. Nuo oireet ovat muuten enimmäkseen vain sitä, että immuunijärjestelmäsi potkii koville taistellakseen infektiota vastaan, mikä voi ilmetä tulehduksena kurkussa ja tukkoisuutena nenässä.
Toiseksi, vaikka nuha ja yskä ei ole kivaa, flunssa on aika alhaalla parannusta vaativien vaivojen listalla. Se voi olla huolenaihe pikkulapsille, vanhuksille tai niille, joilla on jo ennestään hengityselinsairauksia, mutta ”suurimmalle osalle meistä flunssa on pikemminkin riesa kuin uhka”, sanoo Queenslandin yliopiston virologi Ian Mackay.
Tutkijat laskivat vuonna 2002, että flunssan vuoksi menetetyn tuottavuuden vuotuiset kustannukset ovat 25 miljardia dollaria. National Institutes of Health arvioi, että Yhdysvalloissa ihmiset sairastavat vuosittain noin miljardi flunssaa. Mitä jos voisimme saada ne kaikki katoamaan?
Juttelimme useiden asiantuntijoiden kanssa saadaksemme selville, miksi flunssaa ei ole voitu parantaa – ja voimmeko sitä koskaan parantaa.
Miksi ei ole olemassa flunssarokotetta?
Joka vuosi on liikkeellä useita flunssakantoja. Jos pystymme rokottamaan yleisimpiä flunssakantoja vastaan, vaikuttaa siltä, että meidän pitäisi pystyä tekemään sama flunssan suhteen. Se ei kuitenkaan toimi aivan näin.
Kullakin kaudella on vain noin kolme flunssakantaa, kun taas ”yhdellä maantieteellisellä alueella kiertää yleensä 20-30 erilaista rinovirustyyppiä joka kausi”, selittää Wisconsinin yliopiston lääketieteellisen ja kansanterveystieteellisen tiedekunnan lastenlääketieteen laitoksella työskentelevä apulaistutkija Yury A. Bochkov. Vain noin 10 prosenttia niistä ilmaantuu uudelleen seuraavana vuonna. Bochkov sanoo, että kansanterveysviranomaiset ”eivät voi ennustaa tulevan flunssakauden rinovirustyyppien kirjoa.”
Ja vaikka Thomas Smith Teksasin yliopiston Galvestonissa sijaitsevasta lääketieteellisestä toimipisteestä sanoisi, että ”100 erilaista kantaa voitaisiin jotenkin tunkea yhteen ruiskuun”, se riittäisi vain yleisimpiin flunssaa aiheuttaviin viruksiin.
Myös yli 200 virusta voi aiheuttaa sen, minkä sairas ihminen tunnistaisi flunssaksi, mukaan lukien ”jotkin influenssaviruskannat, adenovirukset, koronavirukset, enterovirukset, hengitystieoireyhtymävirus”, Bochkov sanoo. Rhinovirusrokote ei suojaisi niiltä mitenkään.
Mikä on erittäin tehokas hoito?
Huippusyy on Mackayn mukaan se, että flunssa on yleensä ”lyhytkestoinen ja suhteellisen lievä sairaus.”
Mutta yrittäessä kehittää lääkkeitä rinoviruksen hoitoon on myös joitain erityisiä haasteita.
Smith, joka työskenteli tällaisten tutkimusten parissa laboratoriossaan Donald Danforthin kasvitieteiden tutkimuskeskuksessa, kertoi, että jotkut heidän testaamistaan lähestymistavoista ”tosiaankin tehosivat”, ainakin laboratoriossa. Silti, ”vaikka nämä yhdisteet olivat melko hyviä iskemään useisiin eri kantoihin kerralla, oli silti muutamia poikkeavia kantoja.”
Se on se hankala juttu nuhakuumeiden suhteen, Bochkov sanoo: ”On vaikea löytää viruslääkettä, joka on yhtä tehokas 160:tä nuhakuumeen virusta vastaan.”
Lisäksi nuhakuumeet eivät tavallisesti ole henkeä uhkaavia, joten elintarvike- ja lääkevirastolla olisi hyvin matala kynnys sille, minkälaiset sivuoireet kannattaisi ottaa huomioon. ”Sen piti olla lähes yhtä turvallista kuin vesi, jotta se voitaisiin hyväksyä suurelle yleisölle”, Smith sanoo. Harva lääke on sitä.
Haasteet eivät jääneet tähän. ”Vain ihmisillä on infektion oireita”, Smith sanoo, joten petrimaljojen ja ihmiskokeiden välisten testien tekeminen oli lähes mahdotonta. Silloinkin tutkijoiden olisi ensin löydettävä sellainen rinovirus, jolle koehenkilöt eivät olisi jo altistuneet – vaikea tehtävä, kun vuosittain on liikkeellä niin monia kantoja.
Jos joku pystyy löytämään tehokkaan hoidon, nämä ponnistelut saattavat kuitenkin kannattaa. ”Markkinat olisivat valtavat rikkaiden maiden keskuudessa, jotka ovat voittaneet joitakin vakavampia tartuntatauteja ja ovat nyt siirtäneet huomionsa flunssan aiheuttaman riesan poistamiseen”, Mackay sanoo.
Onko edistystä tapahtunut?
Lukuiset tutkijat työskentelevät niin sanottujen laajakirjoisten viruslääkkeiden parissa, jotka kohdistuisivat monenlaisiin viruksiin. Vaikka suuri osa tästä tutkimuksesta on vielä hyvin alkuvaiheessa, se saattaa tarjota parhaan toivon mahdollisesta flunssan parannuskeinosta.
Todd Rider, entinen MIT:n Lincoln-laboratorion vanhempi tutkijatohtori ja Cambridgessa sijaitsevan Draper-laboratorion tutkija, kehitti yhden tällaisen yhdisteen, jota kutsutaan DRACO:ksi.
Todd Rider sai aikaan paljon kohua mediassa ilmoittaessaan asiasta ensimmäisen kerran vuonna 2011, mutta Rider on sen jälkeen kamppaillut saadakseen tutkimuksensa eteenpäin.
DRACO, Rider kertoo, ”on suunniteltu hoitamaan tai ehkäisemään monenlaisten virusten aiheuttamia infektioita, aivan kuten nykyiset antibiootit voivat hoitaa tai ehkäistä monenlaisten bakteerien aiheuttamia infektioita.”
Yhdiste on toistaiseksi tehonnut 15:een eri virukseen soluissa ja hiirissä. Se toimii tunkeutumalla kaikkiin soluihin ja tuhoamalla sitten ne solut, joissa se havaitsee virustartunnan. ”Erityisesti flunssaa vastaan DRACO osoittautui ihmissoluissa tehokkaaksi kaikkia neljää testattua rinoviruskantaa vastaan”, Rider sanoo, ”ja se eliminoi rinovirukset kokonaan vahingoittamatta infektoitumattomia soluja”.”
Vaikka DRACO ja muut siihen liittyvät tutkimukset, kuten Leo Jamesin johtama tutkimus Cambridgen yliopiston molekyylibiologian laboratoriossa, vaikuttavat hyvin lupaavilta, tarvitaan vielä paljon testejä useiden vuosien ajan, jotta nähdään, onko tämä lähestymistapa tehokas ja turvallinen ihmisillä.
Mitä voit tehdä sillä välin?
Pese kädet. Nuku paljon. Vältä sairaita ihmisiä aina kun mahdollista. Kokeile onneasi käsikauppalääkkeillä.
On jonkin verran todisteita siitä, että vanhanaikaiset vinkit, kuten suolaveden kurlaaminen ja hunajan nieleminen, voivat lievittää flunssaoireita, mutta useimmat usein mainostetut parannuskeinot – kuten mega-annokset C-vitamiinia – ovat testeissä osoittaneet, ettei niistä ole juurikaan hyötyä.
Pahimmassa tapauksessa, Smith huomauttaa, on aina äärimmäinen vaihtoehto: ”Erakot, jotka eivät koskaan tapaa kanssaihmisiä, eivät koskaan sairastu flunssaan.”
Vastaa