60-vuotias mies saapuu päivystyspoliklinikalle pahoinvoinnin ja vatsakivun vuoksi, ja hänet otetaan sisään alkoholin aiheuttaman haimatulehduksen vuoksi. Illalla kipulääkityksen saamisen jälkeen hänen vatsakipunsa on vähentynyt, mutta on edelleen läsnä. Hänellä on ruokahalu ja hän pyytää ruokaa.

Mitä suosittelet?

A. Nil per os (NPO), kunnes kipu lakkaa.

B. NPO, kunnes amylaasi/lipaasi on normalisoitunut.

C. Nasogastrisen letkun asettaminen.

D. Ruokinnan aloittaminen ok.

Myytti: Haimatulehduksen hoitoon kuuluu varhainen ruoan välttäminen.

Dr. Douglas S. Paauw

Konventionaaliseen akuutin haimatulehduksen hoitoon kuuluu NPO-kuureja niin kauan, että kipu ja pahoinvointi ovat hellittäneet.

NPO:n ja ruokailun hitaasti uudelleen aloittamisen lähestymistapa sen jälkeen, kun on oltu pitkiä aikoja ilman ruokaa, on yhdistetty kivun uusiutumiseen ja sairaalahoitojaksojen pitenemiseen.2 Nasojejunaalisesta ruokinnasta on tullut hyvin hyväksyttyä potilailla, joilla on vaikea haimatulehdus ja jotka vaativat tehohoitoa.3

Onko olemassa tietoja, jotka osoittavat, että lievää haimatulehdusta sairastavien potilaiden suun kautta tapahtuva ruokailu aiheuttaa huonompaa hoitotulosta?

Tohtori Niels Teich ja kollegat satunnaistivat 143 sairaalahoitoon joutunutta potilasta, joilla oli lipaasiarvot palautuivat normaaleiksi.4 Potilaat, jotka aloittivat syömisen silloin, kun he olivat valmiita, poistuivat sairaalasta päivää aikaisemmin kuin potilaat, jotka saivat ruokaa vasta, kun lipaasiarvot normalisoituivat (7 päivää vs. 8 päivää). Vatsakivussa ei ollut eroa näiden kahden ryhmän välillä.

Tohtori Maxim Petrov kollegoineen tutki, oliko nenä-mahaletkuruokinta parempi kuin NPO-ruokinta potilailla, joilla oli lievä tai keskivaikea haimatulehdus.5 Satunnaistetussa tutkimuksessa, johon osallistui 35 potilasta, joilla oli haimatulehdus, 17:lle annettiin nenä-mahaletkuruokintaa vuorokauden kuluessa sairaalaan pääsystä ja 18:lle annosteltiin NPO-ruokintaa. Niillä potilailla, jotka saivat varhaisessa vaiheessa nenämahansyöttöä, kipupisteet olivat 72 tunnin kuluttua alhaisemmat kuin potilailla, jotka eivät saaneet ruokaa (1 vs. 3 visuaalisella analogisella 10-pisteen asteikolla, P = 0,036). Niiden potilaiden määrä, jotka eivät tarvinneet opiaatteja 48 tunnin kuluttua, oli myös merkitsevästi pienempi nasogastrisen ruokinnan ryhmässä (9 vs. 3, P = 0,024).

Luulen, että silmiinpistävin ero oli potilaiden kyvyssä sietää suun kautta annettavaa ruokintaa. Molempien ryhmien potilaat saivat suun kautta annettavaa ruokaa keskimäärin 4 päivän kuluttua; vain 1 potilas 17:stä nasogastrisen ruokinnan ryhmässä ei sietänyt ruokintaa, kun taas NPO-ryhmässä 9 potilasta 18:sta.

Tohtori Gunilla Eckerwall kollegoineen tutki välittömän suun kautta annettavan ravinnon tuloksia potilailla, joilla oli lievä haimatulehdus.6 Kuusikymmentä potilasta, joilla oli lievä akuutti haimatulehdus, joka oli määritelty siten, että amylaasi oli yli kolminkertainen normaaliin verrattuna ja APACHE-pisteet olivat alle 8, satunnaistettiin joko välittömään suun kautta tapahtuvaan ruokintaan (30 potilasta) tai paastoon (30 potilasta). Tutkimuksen keskeiset lopputulosmittarit olivat amylaasi, systeeminen tulehdusvaste ja sairaalassaoloajan pituus.

Ammylaasipitoisuuksissa, systeemistä tulehdusvastetta mittaavissa laboratorioissa tai ruoansulatuskanavan oireissa ei ollut eroja näiden kahden ryhmän välillä. Välittömästi suun kautta tapahtuvaa ruokintaa saaneen ryhmän sairaalassaoloaika oli merkitsevästi lyhyempi kuin paastoryhmän (4 päivää vs. 6 päivää, P alle 0,05).

Mitä tämä kaikki kertoo meille akuuttia haimatulehdusta sairastavien potilaiden ruokinnasta? Lievän tai keskivaikean akuutin haimatulehduksen tulokset eivät näytä olevan huonompia, jos potilaat ruokitaan varhain. Aikaisemmin ruokittavien potilaiden sairaalasta kotiutuminen saattaa nopeutua. Kaikki tutkimukset ovat olleet pieniä, ja suuri monikeskustutkimus olisi tervetullut.

1. Gastroenterologia. 2007 May;132(5):2022-44.

2. Gut. 1997 Feb;40(2):262-6.

3. Am J Gastroenterol. 2006 Oct;101(10):2379-400.

4. Pancreas. 2010 Oct;39(7):1088-92.

5. Clin Nutr. 2013 Oct;32(5):697-703.

6. Clin Nutr. 2007 Dec;26(6):758-63.

Tohtori Paauw on lääketieteen professori Seattlessa sijaitsevan Washingtonin yliopiston yleisen sisätautiopin osastolla ja toimii kolmannen vuoden lääketieteen opiskelijoiden harjoittelujohtajana Washingtonin yliopistossa. Ota yhteyttä tohtori Paauwiin osoitteessa .

.