Tässä artikkelissa keskityn laitteisto-, ohjelmisto- ja konfigurointikysymyksiin, jotka on ratkaistava Linux-pohjaisen musiikkipalvelimen perustamiseksi osaksi kotimusiikkijärjestelmää. Tarkastelen erityisesti Raspberry Pi:tä, Cubox-i:tä ja Fit-PC:tä vaihtoehtona digitaalisen kotimusiikkijärjestelmän isännöintiin.

Joitakin tämän artikkelin aineistosta voidaan yhtä lailla soveltaa edelliseen artikkeliini, joka käsitteli Linux-kannettavaa tietokonetta korkealaatuisena musiikkisoittimena.

Konsolistereot vs. erilliset laitteet

Puhutaan ensin siitä, mitä kotimusiikkijärjestelmä on. Vanhempieni aikaan, 50- ja 60-luvuilla, kotistereo oli hieno huonekalu, jonka sisällä sattui olemaan tavaraa musiikin toistamiseen. Näihin huonekaluihin kuului yleensä levysoitin, jolla soitettiin 33⅓ RPM:n LP-levyjä, 45 RPM:n sinkkuja ja ehkä jopa vanhoja kunnon 78 RPM:n levyjä. Siihen kuului yleensä myös AM/FM-viritin. Tietenkin oli myös vahvistin, joka otti virittimestä ja levysoittimesta tulevat signaalit ja vahvisti ne niin paljon, että sisäänrakennetut kaiuttimet pystyivät toistamaan niitä. Nämä niin sanotut ”konsolistereot” poistuivat muodista enimmäkseen 60-luvun lopulla tai 70-luvun alussa, jos muistan oikein, ja ne korvattiin suurelta osin erillislaitteilla – eli erillisellä levysoittimella, vastaanottimella/vahvistimella ja kaiuttimilla sekä (joskus) eri formaatissa olevalla nauhan toistolaitteella.

Tänä päivänä erillislaitteita on edelleen olemassa, suurelta osin kotiteattereiden yhteydessä ja kodeissa, joissa musiikilla on väliä ja joissa omistajilla on tilaa tällaisille laitteille. Uskaltaisin väittää, että konsolistereon käsite on uudestisyntynyt all-in-one-stereossa, olipa se sitten boom boxin tai ”musiikki elämäntapana” -yritysten kehittyneempien tarjousten muodossa. Tällaisessa laitteessa on telakointiportti älypuhelimelle (joka sisältää kaiken musiikin). En aio puhua näistä, koska musiikista nauttimiseen on paljon mielenkiintoisempiakin vaihtoehtoja, vaikka tila olisi rajoitettu keittiön pöydälle tai työpöydälle.

Oikean äänentoistolaitteen löytäminen

Ihmisille, joilla on jo Linux-kannettava tietokone, jossa on musiikkia – ja erityisesti ihmisille, joilla on pieni kuunteluhuone – todella hyvä vaihtoehto kunnollisen äänen saamiseksi on sarja virtakaiuttimia. Kuten nimestä voi päätellä, nämä ovat yleensä kompakteja kaiuttimia, jotka sisältävät vahvistinpiirin, joka on tarpeen tietokoneen sisäänrakennetusta tai ulkoisesta äänikortista tulevien matalatasoisten signaalien muuntamiseksi kaiuttimien käyttämiseen tarvittavaksi tehoksi. Joissakin kaiuttimissa on jopa digitaali-analogiamuunnin, joten ne voidaan kytkeä kannettavan tietokoneen tai pöytätietokoneen USB-porttiin tai muuhun digitaaliseen ulostuloon (esimerkiksi S/PDIF tai TOSLINK). Yksi valmistaja, jonka tuotteet näyttävät minusta tarjoavan erittäin hyvää laatua kohtuulliseen hintaan, on audioengine; toinen on Emotiva, ja niitä on monia muitakin. Ihmiset, jotka haluavat käyttää kannettavan tietokoneen analogista ulostuloa tai jotka ovat hankkineet erillisen analogi-digitaalimuunnoksen, eivät tarvitse virtakaiuttimia, joissa on sisäänrakennettu analogi-digitaalimuunnin.

Toinen mahdollisuus niille, joilla on kotiteatterijärjestelmä, joka käyttää HDMI:tä, ja Linux-kannettavat tai -pöytäkoneet, jotka tukevat HDMI-ulostuloa, on kytkeä tietokone kotiteatterivastaanottimen tyhjään HDMI-porttiin; tai tietokoneen digitaaliseen lähtöön (S/PDIF tai TOSLINK) (olettaen, että siinä on sellainen) ja vastaanottimen digitaaliseen sisääntuloon (jälleen olettaen, että siinä on vastaava sisääntulo).

Palvelimen valinta

Keskityn erityiseen kokoonpanoon, joka toimii minulla hyvin – erillinen Linux-pohjainen musiikkisoitin, joka on kytketty erilliseen digitaali-analogiamuuntimeen, joka puolestaan on kytketty kotistereon analogisiin sisääntuloihin.

Tänä päivänä monet yritykset myyvät pieniä tuulettimia sisältämättömiä tietokoneita, jotka on suunnattu kodin mediakäyttöön. Huomattava osa niistä on konfiguroitu Linux-mediapainotteisella jakelulla, kuten Kodi. Tämä saattaa olla hyvä yhdistelmä videon katselusta ja musiikin kuuntelusta kiinnostuneille, mutta minua kiinnostaa oikeasti itsenäinen musiikkisoitin. Minua kiinnostavat tällä alalla Raspberry Pi:n kaltaiset tietokoneet, joissa on oma digitaali-analogiamuunnin, kuten HiFiBerry+, fit-PC Mintbox ja Mintbox Mini sekä SolidRun Cubox-i -perhe. Myynnissä on paljon muitakin vaihtoehtoja eri nettimyyjiltä.

Kullakin näistä laitteista on hyvät ja huonot puolensa, joten käydään ne ensin läpi.

Raspberry Pi

Vadelma Pi ja HiFiBerry+ -yhdistelmä on melko edullinen ja tarjoaa joukon analogisia stereolähtöjä, jotka voi kytkeä suoraan kotistereoihin (esimerkiksi ”CD”- tai ”aux”-ulostuloihin). Musiikkitiedostojen saaminen Pi:lle vaatii kuitenkin joko USB-kiintolevyn tai verkkoyhteyden (jossa tiedostot jaetaan verkon kautta), ja Pi:n USB-liitännän maine on alitehoinen. Lisäksi käyttäjille, jotka haluavat mieluummin ulkoisen USB-pohjaisen digitaali-analogiamuuntimen Piin kuin HiFiBerry+:n tai vastaavan, sekä kiintolevyn että DAC:n kytkeminen Piin voi olla hieman ylikuormittavaa, vaikkakaan en voi sanoa omasta kokemuksestani. Täytyy lisätä, että monet ihmiset käyttävät tätä kokoonpanoa, joten harkitse sitä kaikin mokomin!

Cubox-i

Cubox-i-tuoteperheessä on eSata-portti, joka jättää USB:n vapaaksi muille asioille (kuten DAC:lle). Siinä ei ole ”sisäänrakennettua digitaali-analogimuunnin vaihtoehtoa”. Sen Ethernet on gigabittinen, mutta maksimissaan noin 400MB. Sisäänrakennettua langatonta yhteyttä on vaikea saada toimimaan, ja olen lukenut joitakin negatiivisia kommentteja sen TOSLINK-ulostulon soveltuvuudesta korkearesoluutioisiin tiedostoihin. Minulla on kuitenkin kaksi tällaista, ja kun ne on kerran konfiguroitu siten, että ne välttävät nämä sudenkuopat, ne toimivat ihanan hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon niiden kohtuullisen hinnan.

Fit-PC

Fit-PC:n varusteet ovat ihania; erittäin laadukasta laitteistoa. Vastaavasti se maksaa hieman enemmän. Ja täysi fit-PC on itse asiassa ”oikea tietokone”, jossa on i5-prosessori, paljon muistin laajennettavuutta, paljon liitäntämahdollisuuksia ja niin edelleen; joten sen voisi konfiguroida sekä pöytätietokoneeksi että musiikkipalvelimeksi. Ei sillä, että Mintbox Mini olisi yhtään huono! Yksi hienoimmista asioista on se, että 5 % Mintboxin ostosta menee Linux Mintin hyville ihmisille.

Oikean ohjelmiston valitseminen

Mitä ohjelmistoista? Aloitin ”kotimusiikkipalvelinodysseeni” tosissani ensimmäisellä Cubox-i4:llä, jossa käytin Voyage MuBoxia, Debian-pohjaista distroa, joka on suunnattu pienille kodinkonetyylisille tietokoneille yleensä ja – MuBox-makuna – Cubox-i:lle erityisesti. Tämä on lähinnä hyvin riisuttu palvelinkokoonpano, johon on asennettu mpd. Käytin tätä kokoonpanoa Schiit Bifrost -digitaali-analogiamuuntimeni USB-liitännän kanssa, joka puolestaan on kytketty kotistereomme. Musiikkitiedostot ovat 2TB:n LaCie eSata -työpöytätallennusasemalla. Olen sittemmin siirtynyt Voyage MuBoxista Volumioon, toiseen Debian-pohjaiseen musiikkiin keskittyvään jakeluun, koska siinä on PHP:llä rakennettu kunnollinen web-käyttöliittymä alla olevien mpd-juttujen hallintaan. Mainittu web-käyttöliittymä helpottaa perheenjäsenten pääsyä soittimiin ilman, että heidän tietokoneisiinsa tai puhelimiinsa on asennettu asiakasohjelma; he käyttävät vain selainta.

Minulla on nyt kaksi tällaista käytössä, tosin toinen käyttää varalla olevaa AudioQuest DragonFly-digitaali-analogiamuunninta, joka tarjoaa ohjelmisto-ohjatun analogisen äänenvoimakkuuden säädön, ja se on kytketty vanhaan vahvistimeen ja kaiuttimiin, jotka istuivat ympäriinsä pölyä keräämässä.

Hieno linux-ohjelmistopohjainen musiikkiserveri. Kuva: Chris Hermansen. CC BY-SA 4.0.

Bifrostiin kytketty Cubox-i4 on väsymätön työjuhta musiikkisoitin. Ohjaan sitä Android-puhelimestani joko MPDroidin tai Volumion tarjoaman web-käyttöliittymän avulla. Minulla on ollut monta tuntia erittäin nautinnollista musiikin kuuntelua tällä kokoonpanolla. Se toistaa PCM-muotoista digitaalista musiikkia aina 192 kHz/24 bitin resoluutioon asti ja Ogg Vorbis -musiikkia 128 kbps:n resoluutiolla sekä ”internet-radiota”. Se ei ole koskaan katkaissut yhteyttä tai pitänyt hassuja ääniä musiikkia purkaessaan. Hankin Bifrostin sen alkuaikoina; nykyään on olemassa monia kohtuuhintaisia vaihtoehtoja. Ainoa neuvoni kokeilun suhteen on varmistaa, että voit palauttaa sen, jos se ei ole yhteensopiva Linux-asetelmiesi kanssa.

DragonFlyyn kytketty Cubox-i4 ei ole aivan yhtä tyytyväinen. Erityisesti DragonFly ei ole täysin yhteensopiva Volumion mukana tulevan 3.14.14 ytimen kanssa. Tämä ilmenee satunnaisena ”tick”-äänenä. Olen tutkinut asiaa jo jonkin aikaa tuloksetta, enkä voi hyvällä omallatunnolla suositella tätä kokoonpanoa. Seuraavaksi minun täytyy kokeilla erilaista digitaali-analogiamuunninta, jotta näen, poistaako se ongelman.

Älkää unohtako, että monet ihmiset ovat vaihtamassa; voit usein löytää käytettyjä laitteita, kuten digitaali-audiomuuntimia, jyrkillä alennuksilla; ei vain ilmeisistä verkkokauppiaista, vaan myös erikoistuneista sivustoista, kuten Audiogonista.

Kerrataanpa vielä kerran. Tärkeimpään ”kotistereoon” on liitetty musiikkipalvelin. Musiikkipalvelin on pieni tuulettimeton tietokone, jossa on Volumio Linux -jakelu, jonka musiikkitiedostot on tallennettu eSata-liitännän kautta liitetylle kiintolevylle, joka on kytketty kotiverkkoon Ethernetin kautta ja itse stereoihin digitaali-analogiamuuntimen kautta. Kaikki kopioinnin arvoiset CD-levyt – ainakin minun mielestäni, sillä minä olen niiden kopioija – muunnetaan FLAC-muotoon täydellä CD-resoluutiolla ja tallennetaan kiintolevylle. Olen myös ostanut useita musiikkilatauksia, yleensä täydellä CD-resoluutiolla tai korkeammalla resoluutiolla, jos niitä on saatavilla; ne on tallennettu samalle kiintolevylle. Minulla on tietenkin useita kopioita musiikkitiedostoista muilla kiintolevyillä.

Mpd on varsinainen musiikin soitto-ohjelmisto, jota suosin tässä sovelluksessa. Määritän sen kuljettamaan musiikkitiedostot sellaisenaan ALSA:n (Advanced Linux Sound Architecture) kautta digitaali-analogiamuuntimelle, minun tapauksessani USB-kaapelin kautta. Volumio-ohjelmaa käytettäessä mpd-konfiguraatiotiedostoja hallinnoi PHP-palvelinsovellus, joten on viisasta olla sotkematta näitä tiedostoja suoraan (Esimerkiksi: /etc/mpd.conf). Kun musiikki todella soi, sen edistymistä voi seurata eri tiedostoista /proc/asoundissa. Kun esimerkiksi soitan CD-resoluutiotiedostoa tiedostossa /proc/asound/DragonFly/stream0, näen seuraavaa:

Playback:
Status: Running
Interface = 1
Altset = 1
Packet Size = 336
Momentary freq = 44150 Hz (0x2c.2664)
Feedback Format = 10.14
Interface 1
Altset 1
Format: S24_3LE
Channels: 2
Endpoint: 1 OUT (ASYNC)
Rates: 44100, 48000, 88200, 96000

Minusta tämä ohjelmisto- ja laitteistokokoonpano on erittäin tyydyttävä tapa nauttia digitaalisesta musiikistani. Luultavasti ainoa asia, jota kaipaan, on mahdollisuus lukea levyn kuoren kuuntelun aikana. Jonain päivänä tarkastelen vielä muita laitteistovaihtoehtoja musiikkisoittimelle ja ehkä myös digitaali-analogiamuuntimelle, mutta nyt on aika mennä kuuntelemaan musiikkia!

Loppuun vielä lisää lukemista: kaksi mielenkiintoista verkkoartikkelia, joihin olen törmännyt viime viikkojen aikana ja jotka koen pakottavaksi jakaa: The High-Res Audio Guide ja tämä mielenkiintoinen artikkeli, joka käsittelee korkeataajuisen äänen fyysisiä havaintoja (sekä hyviä että huonoja).