Hyvää hanukkaa OUPilta! Tänä vuonna juhlimme kahdeksan kirjan sarjalla, jossa juhlistetaan juutalaista historiaa ja kulttuuria hanukan kahdeksana yönä. Kun menora-kynttilänne palavat kirkkaina, käyttäkää tilaisuutta hyväksenne kunnioittaaksenne sekä makkabealaisten kestävyyttä että juutalaista kansaa.

Tässä blogikirjoituksessa The Oxford Companion to Beer -kirjan kirjoittaja Garrett Oliver suosittelee kosher-oluita, jotka sopivat mainiosti hanukka-aterioillenne.

Tiesin aina, että perheeni oli hiukan erilainen, mutta tajusin tarkalleen ottaen eriskummallisuutemme vasta teini-ikäisenä. Afrikkalais-amerikkalaisena perheenä, joka asui Hollisin, Queensin, esikaupunkivihreässä New Yorkin laitamilla, emme juurikaan piitanneet siitä, että isäni suuri harrastus oli riistalintujen metsästys. Ja vieläpä koirien kanssa. Usein hevosen selässä. Juhlapyhinä Emma-tätini valmisti ihanaa leikattua maksaa, ja keväisin pöytämme oli usein koristeltu matzo-leivällä. Meille ei koskaan tullut mieleen, että nämä kaksi jälkimmäistä olivat juutalaisia ruokaperinteitä, jotka harvoin pesiytyivät yhteisöömme, eikä kukaan meistä ole vielä tänäkään päivänä varma, miten ne sinne päätyivät.

Tietyllä tapaa ajattelen, että tämänkaltaiset kulinaariset kokemukset ovat amerikkalaisuuden ytimessä, ja maailmaa kiertäessäni se on yksi niistä asioista, jotka tekevät minut ylpeäksi tästä maasta. Valmistautuessani hanukka-juhliin ystävien kanssa voin ilokseni todeta, että olut on hyvin vahvasti juhlapyhien aterioiden ytimessä. Jotkut ystävistäni noudattavat kosheria, monet eivät, mutta onneksi useimpia oluita pidetään ”oletusarvoisesti kosherina” useimmissa osissa maailmaa. Juutalaisten ruokavaliolakeja, kashrutia, tulkitsevat paikalliset rabbineuvostot. Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Israelissa jotkut ihmiset syövät erityisesti pääsiäisen aikaan vain sellaisia elintarvikkeita, jotka rabbit ovat nimenomaan hyväksyneet kosheriksi. Panimossani meillä on itse asiassa joitakin oluita, jotka on sertifioitu kosheriksi pääsiäistä varten, ja rabbi tulee siunaamaan oluen!

Ellei oma ruokavaliosi ole hyvin tiukka, on hyvin vähän oluita, jotka eivät ole kiellettyjä, joten voit siirtyä suoraan juhlapäivän olutpareihin. Ateria on kiva aloittaa kevyillä, pirteillä saisoneilla, belgialaisilla maalaisoluilla. Ne ovat kuivia ja eloisia, ja niissä on usein ruokahalua herättäviä pippurisia ja sitruunaisia aromeja. Uudelleen käyminen pullossa antaa niille samppanjan kaltaisen hiilihappoisuuden ja rakenteen, mikä on yksi syy siihen, miksi juomme niitä usein samppanjahuiluista. Täyteläisen makuiset oluet voivat tehdä ihmeitä pöydän klassikoiden, erityisesti naudanlihapihvin ja latkien kanssa. Molemmat näistä ruokalajeista ovat rasvaisia, hieman suolaisia ja tyypillisiä karamellisoituneita makuja (ei ihme, että rakastamme niitä!), ja oluet, joissa on karamelli- ja paahteisia aromeja, toimivat niissä hyvin. Brittiläiset ja amerikkalaiset ruskeat oluet ovat hyvä paikka aloittaa, sillä ne tuovat mukanaan kevyitä suklaan, karamellin ja kahvin makuja, jotka sopivat yhteen kaiken kanssa, jopa paistetun ruusukaalin kanssa. Jos haluat jotain monimutkaisempaa, valitse tummia trappisti- ja abbey-oluita, joissa tumma väri ja karamellin maku ovat peräisin vahvasti karamellisoiduista sokereista eikä niinkään jyvistä. Tämä näkyy kuivattujen hedelmien ja rusinan kaltaisina makuina sekä rommin kaltaisina makuina, jotka tuovat mieleen Cracker Jacksin tai crème bruleen palaneen pinnan.

Kun on jälkiruoan aika, olut todella päihittää kaikki muut juomat. Suosikkini jälkiruokaoluen tyylistä on imperial stout, vahva tumma olut, joka on alun perin tehty Katariina Suurelle. Suurista määristä maltaita, jotka on paahdettu yhtä tummiksi kuin espressokahvipavut, valmistetut imperial stoutit maistuvat tummalta suklaalta, kahvilta ja tummilta hedelmiltä, mikä tekee niistä täydellisen folion erilaisille jälkiruoille. Suklaisten jälkiruokien kanssa ne pelaavat harmoniaa soutamalla yhteen samankaltaisten makujen kanssa. Rugelachin kaltaisten leivonnaisten kanssa kahvimainen luonne on täydellinen, ja oluessa on juuri sopivasti makeutta ilman, että se muuttuu ylenpalttiseksi. Ja nämä oluet ovat ihmeellisiä myös jäätelön kanssa – monet valmistavat mielellään jäätelöjuomia imperial stouteista. Varmista vain, että lapsille on valmiina virvoitusjuomaversio!

Hienoa oluen tarjoilussa ja tuomisessa juhlapöytään on se, että se on hauskaa. Kaikki ovat juoneet sitä jossain vaiheessa, ja vaikka viini on hienoa ja sen makuvalikoima on laaja, se harvoin yllättää ihmisiä. Olut sen sijaan voi olla hyvin yllättävää, sillä se voi maistua melkein miltä tahansa, sitruunasta ja banaanista suklaaseen ja kahviin. Jotkut ystävät ja perheenjäsenet saattavat jopa poistua juhlapöydästäsi löydettyään jotain aivan uutta, josta pitää, ja eikö se olisi hienoa? Tähän aikaan vuodesta en voi olla toivomatta, että Emma-tätini olisi vielä täällä; belgialaiset abbey-oluet olisivat varmasti maistuneet hänen leikatun maksansa kanssa, mutta en koskaan oppinut tekemään niitä. Opeta siis muiden tänä hanukkana tekemiesi asioiden ohella lapsille, miten latket tehdään! Vaikka veikkaan, etteivät ne ole aivan yhtä hyviä kuin minun.

Featured Image credit: Glass of IPA by mnm.all. Public Domain via Unsplash.