Korppikotkat ovat keskikokoisia tai suuria petolintuja. Korppikotkia on kahta tyyppiä, vanhan maailman korppikotkia, jotka kuuluvat Accipitridae-heimoon yhdessä korppikotkien, leijojen ja kotkien kanssa ja joita tavataan Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa, ja uuden maailman korppikotkia, jotka kuuluvat Cathartidae-heimoon, johon kuuluvat myös kondorit ja joita tavataan Amerikoissa.

Korppikotkia on noin 30 erilaista lajia eri puolilla maapalloa lukuun ottamatta Etelämannerta ja Oseaniaa.

Afrikassa on kahdeksan korppikotkalajia, joihin kuuluvat huppukirvinen, lapinkirvinen, valkopääkorppikotka, egyptiläiskirvinen, palmunhaukkakirvinen, kaapinkirvinen, Ruppelinkirvinen ja valkoselkäkirvinen.

Afrikan valkoselkäkirvinen (Gyps africanus) on vanhan maailman korppikotka, joka on läheisessä sukulaisuussuhteessa eurooppalaiseen kyyhkysenkorppiin (Gyps fulvus). Se levittäytyy Mauritaniasta itään Etiopiaan ja etelään Itä-Afrikan kautta Etelä-Afrikkaan.

Vanhan ja Uuden maailman korppikotkat eivät ole sukua toisilleen. Niitä kutsutaan yhteisesti korppikotkiksi, koska ne ovat ulkonäöltään samankaltaisia ja niiden uskotaan olevan yhteydessä toisiinsa pikemminkin evolutiivisen aseman kuin DNA:n kautta.

Korppikotkaryhmä tunnetaan nimellä ”venue”, ja kun ryhmä nähdään ilmassa kiertämässä yhdessä, sitä kutsutaan nimellä ”kattila”.

Oheisten tietojen avulla saat lisätietoja valkoselkäkorppikotkan ominaisuuksista, elinympäristöstä, ruokavaliosta, käyttäytymisestä ja lisääntymisestä.

Valkoselkäkorppikotkan ominaisuudet

Valkoselkäkorppikotka on keskikokoinen lintu, joka on pituudeltaan noin 94 senttimetriä (37 tuumaa), ja sen paino vaihtelee 4 ja 7 kilon välillä (9-16 kiloa). Sen siipiväli on 4 – 5,5 jalkaa (1,2 – 1,7 metriä). Sen siivet ovat hyvin leveät ja pyrstösulat lyhyet. Päässä ja kaulassa on untuvasulkia, ja sillä on valkoinen kaulahuivi.

Nimensä mukaisesti tämän korppikotkan selkä on väriltään valkoinen, mikä muodostaa kontrastin sen tummaan höyhenpeitteeseen. Kun nämä korppikotkat vanhenevat, niiden höyhenpeite muuttuu vaaleammaksi ja yksinkertaisemmaksi, erityisesti naaraiden.

Korppikotkalla on lihaksikkaat jalat, terävät kynnet ja terävä nokka. Afrikkalaiselta valkoselkäkotkalta puuttuu kaulan höyhenet, mikä estää sitä likaantumasta, kun se uppoutuu raatoon.

Punkit ja punkit sekä muut loiset eivät pysy korppikotkan kaulalla liian kauan, koska kaula on alttiina auringon ultraviolettisäteille, jotka tappavat bakteerit. Korppikotka rakastaa myös hieroa kaulaansa kiviin puhdistautuakseen.

Korppikotkilla on uskomaton näkökyky päivällä, minkä ansiosta ne pystyvät havaitsemaan saaliinsa leijaillessaan taivaalla; korppikotka voi havaita suuren eläimen ruhon noin neljän kilometrin päästä avoimilla niitty- tai savannitasangoilla. Niiden näkö ei ole yhtä hyvä yöllä. Haaskalinnuilla on myös hyvin kehittynyt hajuaisti, joka auttaa niitä myös löytämään ruokansa.

Valkoselkäkorppikotkan elinympäristö

Korppikotkan suosimia elinympäristöjä ovat aavikot, savannit ja ruohikkoalueet vesilähteen lähellä. Se asustaa myös metsämailla, joissa on riistaeläimiä ja karjaa, jopa 3000 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Valkoselkäkorppikotka Ruokavalio, metsästys ja ravinto

Korppikotkat ovat lihansyöjiä ja haaskalintuja, ja ne syövät pääasiassa juuri tapettujen eläinten raatoja. Haaskalintuparvien voi havaita liitävän savannien yllä, etsivän raatoja ja joskus seuraavan sorkka- ja kavioeläimiä niiden säännöllisillä vaelluksilla. Haaskalinnut syövät myös ihmisten elinympäristöjen tähteitä.

Useimmat petolinnut syövät elävää saalista, mutta haaskalinnut ovat erikoistuneet ”kuolleiden syöjiksi”. Ei ole harvinaista nähdä, että joukko eri korppikotkalajeja ruokailee kuollutta eläintä samaan aikaan.

Jättimäisen ruhon, kuten kuolleen norsun, kohdalla voidaan nähdä satoja, joskus jopa tuhansia korppikotkia, jotka riitelevät saaliin kimpussa ja ääntelevät ja huhuilevat kuin hanhet. Korppikotkien joukon voi nähdä upottavan pitkät paljaat kaulansa ruhon ihon alle tai ryömivän rintakehän sisään, kun ne syövät kuolleita jäännöksiä.

Syömisen jälkeen korppikotkat saattavat kylpeä yhdessä muiden lajien kanssa suosikkipaikalla tai levätä siivet levällään ja selkä aurinkoon päin. Karmeista tavoistaan huolimatta haaskalinnut ovat yksi nirsoimmista linnuista, kun on kyse puhtaudesta.

Haaskalinnut voivat sekä syödä että sulattaa lihaa missä tahansa mätänemisvaiheessa, ja ne kestävät jopa tauteja, jotka tappaisivat minkä tahansa muun eläimen. Haaskalintujen vatsahappo on poikkeuksellisen syövyttävää, minkä ansiosta ne voivat turvallisesti sulattaa botuliinitoksiinin, sikakoleran ja pernaruttobakteerien saastuttamia mädäntyneitä ruhoja, jotka olisivat tappavia muille haaskalinnuille. Tämän ansiosta ne voivat myös käyttää haisevaa, syövyttävää oksennustaan puolustautumiskeinona, kun niitä uhataan.

Jos kuolleella eläimellä on hyvin paksu nahka, johon haaskalintu ei pääse sisälle, se odottaa, että jokin suurempi haaskalintu syö ensin. Haaskalintujen tiedetään riisuvan lihaa, nahkaa ja jopa höyheniä jättäen jäljelle vain eläimen luurangon, mutta jotkut haaskalinnut syövät myös luita muiden eläimen osien ohella.

Haaskalinnut hyökkäävät harvoin terveiden eläinten kimppuun, mutta ne saattavat tappaa haavoittuneen tai sairaan eläimen.

White-backed Vulture Behavior

Haaskalintujen käyttäytyminen

Haaskalinnut ovat yleensä yksineläimiä, vaikkakin ne saattavat lentää laumoittain, kun ne kiertävät saalista. Korppikotkat voivat lentää jopa 48 kilometrin tuntinopeudella.

Korppikotkat ovat korkealla lentäviä lintuja, ja Ruppellin korppikotka on maailman korkeimmalla lentävä lintu ennätyksellään 37 000 jalan korkeudessa. Korppikotkat voivat lentää hyvin pitkään väsymättä, sillä ne liukuvat lämpöisessä nousuvirtauksessa, joka antaa niille ”vapaata nostetta”. Ne lentävät ympyräliikkeitä kerätäkseen korkeutta.

Kotkilla on ainutlaatuinen tapa viilentää itseään Afrikan kuumuudessa virtsaamalla. Tämä ei ainoastaan viilennä niitä, vaan myös desinfioi niiden jalat, mikä tappaa kaikki bakteerit, joita ne ovat saattaneet kerätä kävelemällä raatojen läpi.

Kyykäärmeiden tärkeimmät saalistajat ovat haukat, käärmeet ja villikissat. Päästäkseen karkuun vaarasta haaskalintu nostaa ylös sen, mitä se on juuri syönyt, tai jonkin ulosteen oksennuksen, joka haisee kauhealle muutaman päivän ajan, jos se koskettaa sinua.

Valkoselkäkorppikotka Lisääntyminen

Valkoselkäkorppikotka pesii kuivan kauden alussa. Ne pesivät savannin puissa Länsi- ja Itä-Afrikassa, ja ne pesivät 2-13 linnun löyhissä yhdyskunnissa.

Viiriäisillä on yleensä vain yksi pari vuodessa. Naarashaaskalinnut munivat yhden munan kerrallaan lehtien ja tikkujen muodostamaan alustapesään, joka on rakennettu puihin tai kallioille. Samaa pesää saatetaan käyttää useita vuosia.

Munia haudotaan noin 50 päivää. Nuoret korppikotkat ovat väriltään tummia, ja niiden höyhenissä on vaaleanruskeita raitoja.

Kumpikin vanhempi ruokkii nuoria korppikotkia, kunnes ne lentävät noin 120-130 päivän kuluttua. Haaskalintujen sukukypsyysikä on noin 5-7 vuotta.

Haaskalintujen elinikä vankeudessa voi olla jopa 30 vuotta, luonnossa 15-20 vuotta.

Valkoselkäkorppikotka Suojelutilanne

Valkoselkäkorppikotka luokitellaan IUCN:n punaisella listalla (2007) luokaksi ”vähiten uhanalaiseksi” tai ”lähes uhanalaiseksi”. Etelä-Afrikan luonnonsuojelijat kuitenkin varoittavat, että korppikotkat ovat uhanalaisia ja saattavat pian kuolla sukupuuttoon, koska niitä metsästetään perinteisten parantajien käyttöön.

Muita tekijöitä niiden vähenemiseen ovat muun muassa maanviljelystä johtuva elinympäristön häviäminen, luonnonvaraisten sorkka- ja kavioeläinpopulaatioiden väheneminen, mikä vähentää ravinnoksi kelpaavien raatojen saatavuutta, hukkuminen maatilojen altaisiin, vainoaminen ja myrkyttäminen.

Afrikassa on useita suojelualueita, joilla on valkoselkäkurppikotkarapopulaatioita, muun muassa maailmanperintökohteeksi luokitellun Serengetin kansallispuiston (Serengetin kansallispuisto) suojelualue Tansaniassa. Suositeltuihin toimenpiteisiin kuuluu lajin laillisen suojelun vahvistaminen kaikissa levinneisyysalueen maissa, haaskalintujen seurantaverkoston perustaminen sekä merkittävimpien uhkien määrittäminen ja ratkaisujen etsiminen.

Lisää haaskalintuihin liittyviä hauskoja faktoja

Se on uskomus, että haaskalinnuilla on kyky ennustaa kaikkea lottovoitonumeroista jalkapallotuloksiin.

Uuden maailman korppikotkat metsästävät hajun perusteella ja havaitsevat mätänemään alkavan ruhon mätänemisvaiheen alussa erittyvästä kaasusta, merkaptaanista.

Vanhan maailman korppikotkat kuuluvat samaan sukuun haukkojen ja kotkien kanssa nämä eivät pysty haistamaan ruokaansa, vaan ne metsästävät vain näön perusteella.

Kotkien korvaa ei voi nähdä, koska hieno iho peittää korvan, jotta veri ja muut osat eivät pääse sisälle, kun ne herkuttelevat kuolleen eläimen raadolla.

Kotkien esi-isä on sama kuin haikaroiden.

Luettelo korppikotkista

Vanhan maailman korppikotkat:

      • Kapinkyyhky, Gyps coprotheres
      • Egyptinkyyhky, Neophron percnopterus
      • Euraasian mustakyyhkynen tai munkkikyyhkynen, Aegypius monachus
      • Griffonkyyhkynen, Gyps fulvus
      • Himalajan kyyhkynen, Gyps himalayensis
      • Huppukirvinen, Necrosyrtes monachus
      • Intian valkopyrstökirvinen, Gyps bengalensis
      • Lammergeier eli partahaaskalintu, Gypaetus barbatus
      • Lapinkirvinen, Torgos tracheliotus
      • Pitkänokkainen korppikotka tai intialaiskorppikotka, Gyps indicus
      • Palmunpähkinäkorppikotka, Gypohierax angolensi
      • Punajalkakorppikotka, Sarcogyps calvus
      • Rüppellin korppikotka tai Rüppell’s griffon vulture, Gyps rueppelli
      • Valkoselkäkorppikotka, Gyps tenuirostris
      • Valkoselkäkorppikotka, Gyps africanus
      • Valkoselkäkorppikotka, Trigonoceps occipitalis

Uudemman maailman korppikotkat, mukaan lukien kondorit:

      • Amerikkalainen mustakorppikotka, Coragyps atratus
      • Andien kondori, Vultur gryphus
      • Kalifornian kondori, Gymnogyps californianus
      • Turkkikorppikotka, Cathartes aura
      • Keltapääkotka, Cathartes melambrotus
      • Kuninkaankotka, Sarcorhamphus papa
      • Keltapääkotka, Cathartes burrovianus