Korkea viruskuorma pian HIV-tartunnan saamisen jälkeen ja primaarisen HIV-infektion aiheuttamat vakavat oireet ovat yhteydessä suurentuneeseen kuolemanriskiin, ilmenee Keniassa naispuolisten seksityöntekijöiden parissa tehdystä tutkimuksesta, joka julkaistiin toukokuun 1. päivä ilmestyvässä Clinical Infectious Diseases -lehdessä. Tutkijat uskovat, että näiden tekijöiden tunnistaminen voisi erottaa toisistaan ne henkilöt, jotka hyötyisivät antiretroviraalisen hoidon oikea-aikaisesta aloittamisesta.

Vaikka kaksi kolmasosaa kaikista hiv-tartunnan saaneista ihmisistä asuu eteläisessä Afrikassa, tällä maailman alueella on tehty hyvin vähän tutkimuksia, joissa tarkastellaan hiv-infektion luonnollista kulkua. Sen vuoksi kenialaiset ja amerikkalaiset tutkijat perustivat vuonna 1993 prospektiivisen kohortin, johon osallistui naispuolisia seksityöntekijöitä Mombasassa, Keniassa. Heidän tavoitteenaan oli kerätä tietoja HIV:n hankkimisesta, biologisista ja kliinisistä tapahtumista HIV-serokonversion aikana.

HIV-negatiiviset seksityöntekijät, joista useimmat työskentelivät baarityttöinä, rekrytoitiin tutkimukseen ja heitä pyydettiin osallistumaan kuukausittaisiin seurantakäynteihin, joissa he antoivat verinäytteitä ja heitä pyydettiin kuvailemaan mahdollisia oireita, jotka viittasivat primaariseen HIV-tartuntaan.

Sanasto

serokonversio

Vaiheen siirtymävaihe HIV-tartunnasta HIV-vasta-aineiden havaittavaan esiintymiseen veressä. Kun serokonversio tapahtuu (yleensä muutaman viikon kuluessa tartunnasta), HIV-vasta-ainetestin tulos muuttuu HIV-negatiivisesta HIV-positiiviseksi. Serokonversioon voi liittyä flunssan kaltaisia oireita. Määritellään yleensä tartunnan ensimmäiseksi kuudeksi kuukaudeksi.

ihottuma

Ihottuma on ärtynyt tai turvonnut ihoalue, joka vaikuttaa ihon väriin, ulkonäköön tai rakenteeseen. Se voi paikallistua yhteen kehon osaan tai koskettaa koko ihoa. Ihottuma johtuu yleensä ihon tulehduksesta, jolla voi olla monia syitä, kuten allerginen reaktio lääkkeelle.

ripuli

Epänormaali suolen toiminta, jolle on ominaista löysä, vetinen tai tiheä uloste, kolme tai useampia kertoja päivässä.

monimuuttuja-analyysi

Monimuuttuja-analyysin laajennus, jota käytetään mallintamaan kahta tai useampaa lopputulosta samanaikaisesti.

Tutkimukseen rekrytoitiin vuosien 1993 ja 2004 välisenä aikana yhteensä 1579 naista. Heistä 218 sai hiv-tartunnan ja pääsi tutkijoiden nykyiseen analyysiin. Ensisijaiseen HIV-infektioon sopivat oireet mainitsi 175 (76 %) naista, joista yleisimpiä olivat kuume (61 %) ja päänsärky (49 %), ja muita ilmoitettuja oireita olivat ripuli (17 %) ja ihottuma (8 %).

Viruskuormitus saatiin 168:lta (77 %:lta) naiselta neljän ja 24 kuukauden välisenä aikana serokonversiosta, ja mediaani-viruskuormitus oli 50000 kopiota/ml. CD4-solujen määrä oli saatavilla vain 84 (34 %) naisesta, ja mediaani oli 498 solua/mm3.

Seurannan mediaanikesto oli 4,6 vuotta. Yhteensä 40 naista kuoli, ja kuolleisuus viiden ensimmäisen seurantavuoden aikana oli kaksi kuolemantapausta 100 potilasvuotta kohti, ja se nousi kymmeneen kuolemantapaukseen 100 potilasvuotta kohti vuosien viisi ja yhdeksän välillä. Kumulatiivinen eloonjäämisaste yhdeksän vuoden lopussa oli 51 prosenttia. Tutkijat toteavat, että tämä on eloonjäämisluvun ”alarajaa”, joka on nähty HIV-positiivisten henkilöiden eloonjäämisluvuissa teollistuneissa maissa aikana, jolloin tehokasta HIV-lääkitystä ei ollut saatavilla.

Viruskuormitus neljännen ja neljännen ja 24. kuukauden välisenä aikana oli vahvasti yhteydessä kuolleisuuteen, sillä jokainen 1 log10 kopiota/ml:n lisäys viruskuormituksessa johti kuoleman vaarasuhteen kaksinkertaistumiseen (HR = 2,21, p = 0,001). Naisilla, joiden alkuperäinen viruskuormitus oli yli 50 000 kopiota/ml, elossaoloajan mediaani oli seitsemän vuotta, kun taas naisilla, joiden alkuperäinen viruskuormitus oli 10 000-49 999 kopiota/ml, elossaoloaika oli lähes yhdeksän vuotta. Tutkijat toteavat, että niiden 45 naisen joukossa, joiden ensimmäinen viruskuorma oli alle 1 000 kopiota/ml, oli vain kolme kuolemantapausta ja että 85 prosenttia oli elossa kymmenen vuoden seurannan jälkeen.

Naisilla, joilla oli korkeampi CD4-solujen määrä serokonversion jälkeisenä aikana, oli parempi eloonjäämisikä, mutta tämä ei saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä (p = 0,09).

Jokaiseen akuutin hiv-infektion oireeseen liittyi 14 prosentin lisäys kuolemanriskiin. Eloonjäämisen mediaani oli hieman alle kahdeksan vuotta naisilla, joilla oli viisi tai useampia primaari-infektion oireita, verrattuna 8,6 vuoteen naisilla, joilla oli kahdesta neljään oiretta. Niillä naisilla, joilla oli vain yksi oire tai ei yhtään primaariseen HIV-infektioon viittaavaa oiretta, eloonjäämisaste kymmenessä vuodessa oli 70 %.

Tutkijat tutkivat sitten, liittyivätkö jotkin tietyt oireet suurentuneeseen kuolemanriskiin, ja huomasivat, että potilailla, joilla esiintyi ripulia osana HIV:n serokonversiosairautta, oli tilastollisesti todennäköisempi kuolemanriski (p = 0.05) ja että ihottuma liittyi merkitsemättömällä tavalla suurentuneeseen kuolemanriskiin (p = 0,1).

Monimuuttuja-analyysissä korkeampi alkuviruskuorma (p = 0,001) ja primaari-infektion oireiden suurempi määrä (p = 0,05) olivat molemmat edelleen merkitsevästi yhteydessä suurentuneeseen kuolemanriskiin.

Tutkijat korostavat metodologisena vahvuutena säännöllistä seurantaa, jota tämän tutkimuksen naiset saivat, vaikka he myöntävätkin heikkoudet, eikä vähiten sen, että tutkimuspopulaatio oli seksityöntekijöitä, eikä näitä tuloksia ehkä voida ekstrapoloida muihin afrikkalaisiin naispopulaatioihin.

”Tuloksemme viittaavat siihen, että biologiset merkkiaineet voivat tunnistaa HIV-infektion varhaisessa vaiheessa yksilöt, joilla on riski taudin nopeampaan etenemiseen”, päättelevät tutkijat ja lisäävät: ”Tämä voi mahdollistaa kohdennetumman kliinisen seurannan ja oikea-aikaisen hoidon aloittamisen, etenkin kun antiretroviraalista hoitoa on yhä enemmän saatavilla Afrikassa.”