Väestö:

Tärkeimmät levinneisyysalueet: Jilin, Liaoning ja Heilongjiang

Kieli:

Kieli: Koreaksi ja Haniksi

Uskonto: Korean kieli:

Korealaisten suurin keskittymä on Yanbianin Korean autonomisessa prefektuurissa itäisessä Jilinin maakunnassa. Sen toimivaltaan kuuluvat Yanjin ja Tumenin kaupungit sekä Yanjin, Helongin, Antun, Huichunin, Wangqingin ja Dunhuan piirikunnat, joiden kokonaispinta-ala on 41 500 neliökilometriä.

Yanbian Korean autonominen prefektuuri on kaunista, majesteettista maata, jossa on korkeita vuoria ja syviä laaksoja. Maa kohoaa 2 744 metriä merenpinnan yläpuolelle Changbai-vuoriston korkeimmalle huipulle – White Head Summitille. Kyseessä on sammunut tulivuori, jonka kraatterijärvestä lähtevät Yalu- ja Tumen-joet, jotka virtaavat etelään ja pohjoiseen ja muodostavat rajan Korean demokraattiseen kansantasavaltaan (Pohjois-Korea) idässä.

Alueelle pääsee nykyään sekä maanteitse että rautateitse, lukuun ottamatta vuorten ympäröimää Hunchunin piiriä. Prefektuurissa on 1 600 kilometriä rautateitä ja 3 700 kilometriä valtateitä ja sivuteitä.

Toinen korealaisten yhteisö asuu Changbain Korean autonomisessa piirikunnassa Jilinin kaakkoisosassa.

Alue on yksi Kiinan tärkeimmistä puutavaran ja metsätuotteiden, kuten ginsengin, minkinnahkojen ja hirvensarvien, lähteistä. Se on myös monien villieläinten, kuten tiikerien, elinympäristö.

Täällä on louhittu kuparia, lyijyä, sinkkiä ja kultaa Qing-dynastian (1644-1911) ajoista lähtien, ja alueella on myös rauta-, antimoni-, fosfori-, grafiitti-, kvartsi, kalkkikivi- ja öljyliuskeesiintymiä.

Yanbian on myös siunattu maatalousrikkauksilla, ja se on merkittävä tupakan tuottaja. Se on kuuluisa omenoista ja päärynöistä, joita on viety vuodesta 1955 lähtien.

Korealaisen etnisen ryhmän esi-isät muuttivat Korean niemimaalta noin 1600-luvun loppupuolella, enimmäkseen talonpoikia, jotka pakenivat sortavia feodaalisia maanomistajiaan. Erityisesti Korean pohjoisosassa vuonna 1869 vallinneen vakavan nälänhädän jälkeen he asettuivat suurina joukkoina asumaan nykyisen Yanbianin alueelle. Toinen muuttoaalto tapahtui tämän vuosisadan alkuvuosina, kun Japani liitti Korean ja ajoi monet talonpojat pois maalta. Mantsurian maakuntien haltuunotto Japanin toimesta ajoi lisäksi maattomia korealaisia asumaan Koillis-Kiinaan.

Korealaisilla on oma puhuttu ja kirjoitettu kieli, jonka arvellaan kuuluvan altaaseen. Heidän aakkostonsa on yksinkertainen ja nerokas, ja korealaiset ovat siitä hyvin ylpeitä.

Tavat

Korealaisten perinteinen pukeutuminen on valkoista, mikä on yksinkertaisuuden ja seesteisyyden symboli. Miehillä on nilkoista kiinnitettävät pussihousut ja oikealla puolella kiinnitettävä takki; joskus he käyttävät korkeakruunuista mustaa hevosenhiuspipoa. Naisilla on tuuheat hameet ja tiukka takki, joka ulottuu juuri kainaloiden alapuolelle.

Heidän ruokakulttuurinsa on hyvin mausteinen, ja siihen kuuluu kimchiä (marinoituja vihanneksia), kylmiä nuudeleita, tahmia riisikakkuja ja koiranlihaa.

Yanbian on melko tasaisesti asuttu, ja kylät sijaitsevat muutaman kilometrin etäisyydellä toisistaan ja niiden koko vaihtelee noin kymmenestä taloudesta useisiin kymmeniin. Talot on rakennettu puusta, ja niissä on matalahkot tiili- tai rottinkikatot. Niitä lämmitetään savuhormeilla, jotka kulkevat päähuoneiden korotetun alustan alla, joka toimii sänkynä ja myös istumapaikkana. Kengät riisutaan ennen taloon menoa.

Korealaiset pitävät kovasti musiikista. He laulavat ja tanssivat joskus rumpujen ja huilujen säestyksellä pelloilla tai rakennustyömailla. Perinteisiä juhlia vietetään sydämellisesti, erityisesti kuun uutta vuotta ja keskisyksyn juhlaa. Muita tilaisuuksia ilonpitoon ovat 100. päivä vauvan syntymästä ja henkilön 60-vuotissyntymäpäivä.

Vanhoina aikoina miehet työskentelivät pelloilla, kun taas naiset tekivät töitä talon ympärillä. Vanhimmasta pojasta tuli perheen pää, kun isä kuoli tai oli työkyvytön. Yksiavioisuutta harjoitettiin, mutta varhaiset avioliitot ja lapsimorsiamien ja poikien adoptiot sukupuun jatkamiseksi olivat yleisiä.

Kulttuurinen kehitys

Kulttuurisesti korealaiset kärsivät japanilaisten orjuuttamista kansoista eniten; heidät pakotettiin puhumaan japanin kieltä ja ottamaan japanilaiset sukunimet. Japanin yritys tuhota korealainen kulttuuri kariutui kuitenkin vuonna 1945, ja korealaisten kulttuuritietoisuus heräsi uudelleen henkiin.

Koreankielisiä sanomalehtiä syntyi, muun muassa Jilin Daily (myöhemmin Yanbian Daily), Heilongjiang Daily ja Liaoning Daily. Vuonna 1947 Yanjiin perustettiin Yanbian Korean Publishing House, ja Yanbian People’s Radio aloitti toimintansa. Koreankielisiä erikoisohjelmia lähettävät myös Central People’s Broadcasting Station ja Heilongjiang People’s Broadcasting Station.

Koulutukseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Vuonna 1949 Yanjiin perustettiin Yanbianin yliopisto. Muita vapautumisen jälkeisen varhaisvaiheen aikana perustettuja korkeakouluja olivat muun muassa Yanbianin lääketieteellinen instituutti, Yanbianin amatöörien maatalousyliopisto ja opettajakorkeakoulu. Yleinen keskiasteen koulutus toteutettiin jo vuonna 1958.

Tämän seurauksena monilla Kiinan alueilla on nykyään suuri määrä korealaista alkuperää olevia henkilöitä kaikilla johtotasoilla ja Kiinan suurimpien kaupunkien arvostetuissa oppilaitoksissa. Yanbianin alue on tunnettu myös kulttuuristaan ja taideryhmistään sekä kulttuurijärjestöistään. Prefektuuritasolla näitä ovat muun muassa Yanbianin kulttuuri- ja taidetyöntekijöiden yhdistys ja Kiinan kirjailijaliiton Yanbianin osasto. Yanbianin laulu- ja tanssiryhmät, modernin draaman ryhmät ja teatteriryhmät ovat kuuluisia koko maassa, ja monet korealaiset taiteilijat opiskelevat kehittyneissä oppilaitoksissa muualla Kiinassa.

Korealainen etninen vähemmistö on perustanut tehokkaan terveydenhuoltokeskusten ja sairaaloiden verkoston, johon kuuluvat Yanbianin sairaala, tuberkuloosin hoitokeskus, epidemioiden vastainen sairaala ja psykiatrinen parantola. Yanbianin korealaisessa autonomisessa prefektuurissa on korkeat standardit äitiys-, lastenhoito- ja perhesuunnittelutoiminnassa sekä kadehdittavaa menestystä endeemisten sairauksien torjunnassa.