Saarnavideo 
Viikoittaiset pyhät kirjoitukset 
Saarnan kokoteksti 
Saarnan PDF-tiedosto
Palaamme lähetysmatkaltamme muuttuneina ja kenties jopa muuntuneina. Tänään tarjoamme tarinoita matkalta, mietteitä kanssamatkailijoista, kiitollisuutta kotiinpaluusta. Meillä on erityistä musiikkia ja jopa erilainen versio Isä meidän -rukouksesta, joka toivottavasti heijastaa paljon siitä, mitä koemme matkalla ollessamme.
Tämän viikon saarna on peräisin seuraavasta raamatunkohdasta
Luk. 11:1-13
Hän oli rukoilemassa eräässä paikassa, ja lopetettuaan puheensa eräs hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: ”Herra, opeta meidät rukoilemaan, niin kuin Johannes opetti opetuslapsiaan”. 2 Hän sanoi heille: ”Kun rukoilette, sanokaa:
Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
3 Anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme.
4 Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
sillä mekin itse annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velkaa.
Äläkä tuota meitä koettelemuksen aikaan.”
Kestävyys rukouksessa
5 Ja hän sanoi heille: ”Entä jos jollakin teistä on ystävä, ja te menette hänen luokseen keskiyöllä ja sanotte hänelle: ’Ystävä, lainaa minulle kolme leipää, 6 sillä ystäväni on saapunut paikalle, eikä minulla ole mitään, mitä voisin laittaa hänen eteensä’. 7 Ja hän vastaa sisältä: ”Älä vaivaa minua; ovi on jo lukittu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en voi nousta ja antaa sinulle mitään”. 8 Minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan ja antaisi hänelle mitään, koska hän on hänen ystävänsä, niin ainakin hänen sinnikkyytensä vuoksi hän nousee ylös ja antaa hänelle kaiken, mitä hän tarvitsee.”
9 ”Niin minä sanon teille: ”Pyytäkää, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan ovi. 10 Sillä jokainen, joka pyytää, saa, ja jokainen, joka etsii, löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, ovi avataan. 11 Onko joukossanne joku, joka, jos lapsenne pyytää kalaa, antaa kalan sijasta käärmeen? 12 Tai jos lapsi pyytää munaa, antaa skorpionin? 13 Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa hyviä lahjoja lapsillenne, kuinka paljon enemmän taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät!”
Saatavana PDF-tiedostona!
Saarnan PDF-tiedosto, sellaisena kuin se jaettiin Golgatalla, on ladattavissa ja tulostettavissa.
Takaisin alkuun
Saarna kokonaisuudessaan
”Niinpä minä sanon teille: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan ovi”. Sillä jokainen, joka pyytää, saa, ja jokainen, joka etsii, löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, ovi avataan.”
Ja niin, meillä on kolme lähetystyön perustavaa osaa. Pyydä, etsi ja koputa. Ensimmäinen on helppo, toinen on Googlen maailmassa myös vähemmän monimutkainen kuin ennen, mutta koputtaminen? Siinä on se vaikea osa. Koputtaminen ei ole meille kovinkaan mukavaa. Meillä on siihen varmaan syymme. Emme tunne kyseisiä ihmisiä tai joskus emme viihdy kyseisessä naapurustossa, kaupungissa tai paikassa. Mutta koputtaminen on todellakin se, mitä meidän on tehtävä.
Tänä vuonna löysimme meidät Washingtonin osavaltion keskiosasta Spokanen kaupungista tai oikeammin Wellpinitistä. Majoituimme heimojen maalla kauniissa kompleksissa, jota kutsutaan Powwow-alueeksi. Alue ympärillämme ei ollut kovinkaan tiheään asuttu, mutta se oli käsittämättömän kaunis paikka. Vuoristonäkymiä ja laaksoja, karuja tasankoja, jotka tektonisten laattojen liikkeet olivat leikanneet maasta, suuria jääpaloja, mahtavuutta, joka häkellytti mielikuvitusta.
Meitä oli 23 Calvaryn presbyteerisestä kirkosta, Pyhän Johanneksen presbyteerisestä kirkosta ja Temppeli Sherith Israelista, jotka kokoontuivat yhdessä erään Etelä-Kalifornian seurakunnan ja erään toisen seurakunnan kanssa Tacomasta, Washingtonista. Päivämme rakentuivat työn, hengellisen kehityksen ja rukouksen ympärille.
Kyllä, rukous. Aamumme alkoivat hengellisellä heräämisellä, ja erään tällaisen istunnon jälkeen yksi nuorista miehistä kysyi minulta, miksi suljen silmäni rukoillessani, jos Jumala on kaikkialla, ja mietin sitä vieläkin. Eikä kyse ollut vain rukouksesta, vaan siitä, että minulla oli rukousasenne. Tuota lausetta käytettiin paljon tällä viikolla, ja uskon, että se on täydellinen tapa puhua nuorille siitä, mitä rukoileminen tarkoittaa. Eksymme niin paljon sanoihin, joita haluamme käyttää, että joskus unohdamme, miksi teemme sitä.
Työpäivä oli vaativa, sää haastava; niin monia asioita, jotka saattaisivat uuvuttaa, mutta joka kerta, kun luulin olevani uupunut, sain armon hymyn, halauksen, rohkaisevan sanan tai jopa yläasteikäisen vitsin muodossa. Jos et tiedä, mitä tarkoitan tällä, tule luokseni, niin selitän lisää. Pointtina on se, että jos teemme helpon työn eli kysymisen ja etsimisen, vaikean työn eli koputtamisen, Jumala johdattaa sinut loputkin asiat läpi. Olemme äärettömän kykeneviä, jos kieltäydymme hyväksymästä rajoituksiamme. Älkääkä vain uskoko sanaani siitä.
Olette kuulleet minun puhuvan tästä ennenkin ja tulette kuulemaan minun puhuvan siitä uudelleen, mutta meitä on siunattu poikkeuksellisilla nuorilla ihmisillä. He ovat armon antajia ja vastaanottajia ja puhuvat näistä asioista viisauden sanoin, jotka nöyryyttävät minua. Kuunnellaanpa siis kahdelta heistä heidän kokemuksistaan kuluneella viikolla. Saanen esitellä Indira Herreran, jota seuraa Will Parker.
Kirjailija ja teologi Frederick Buechner sanoo rukouksesta näin:
”Rukoile häntä, niin minä sanon. Millä tahansa sanoilla, joita teillä on. Ja jos se pieni ääni, joka on meidän kaikkien sisällä sukupolvien epäuskon perintönä, jos tämä pieni ääni sisällämme sanoo: ’Mutta minä en usko. En usko”, älkää huolehtiko liikaa. Jatkakaa vain joka tapauksessa. ’Herra, minä uskon; auta minun epäuskoni’ on parasta, mitä kukaan meistä voi oikeastaan tehdä, mutta Jumalalle kiitos, se riittää.”
Viikkomme oli jatkamista. Huonosta säästä, vaikeasta työstä, ikävästä työstä ja aivan liian suuresta määrästä tehtävää huolimatta jaksoimme sinnikkäästi. Ja pystyimme siihen, koska meitä siunattiin runsaudella sellaista armoa, joka tulee vain Jumalalta.
Älkää kiirehtikö tänään Golgatalta, vaan etsikää joku lähetysmatkalla olleista nuoristamme ja kysykää heiltä heidän viikostaan. Mitä se merkitsi heille, miltä tuntui olla heidän kanssaan ja ehkä jopa miltä tuntuu olla kotona. He ovat nykyisyytemme ja tulevaisuutemme, ja jos tämä viikko oli jokin osoitus siitä, toivoa löytyy kaikille.
Amen.
Vastaa