Sosiaaliset kysymykset

Sosiaalisia kysymyksiä koskevissa näkemyksissä konservatiivit vastustavat homoavioliittoja, aborttia ja alkion kantasolututkimusta. Liberaalit taas ovat vasemmistolaisempia ja kannattavat yleisesti homojen oikeutta mennä naimisiin ja naisten oikeutta valita abortti, kuten Yhdysvaltain korkein oikeus päätti asiassa Roe v. Wade.

Oikeuden kantaa aseita osalta konservatiivit kannattavat tätä oikeutta sellaisena kuin se koskee kaikkia Yhdysvaltain kansalaisia, kun taas liberaalit vastustavat siviiliaseiden omistusta – tai ainakin vaativat rajoituksia, kuten taustatarkastuksia ihmisille, jotka haluavat ostaa aseita, vaativat aseiden rekisteröintiä jne.

Taloudelliset kysymykset

Katso myös: Joe Bidenin ja Donald Trumpin talouspolitiikan vertailu

Konservatiivien ja liberaalien keskuudessa esiintyvät erilaiset talousajattelun koulukunnat liittyvät läheisesti Amerikan anti-federalistiseen ja federalistiseen historiaan: konservatiivit toivovat, että valtio puuttuisi talousasioihin vain vähän tai ei lainkaan, ja liberaalit, että sääntelyä lisättäisiin.

Taloudelliset konservatiivit uskovat, että yksityinen sektori pystyy tuottamaan suurimman osan palveluista tehokkaammin kuin valtio. He uskovat myös, että valtion sääntely on huono asia yrityksille, sillä on yleensä tahattomia seurauksia ja sen tulisi olla vähäistä. Koska monet konservatiivit uskovat ”trickle-down” -talouteen, he kannattavat pientä hallitusta, joka kerää vähemmän veroja ja käyttää vähemmän rahaa.

Liberaalit sen sijaan uskovat, että monet kansalaiset ovat riippuvaisia hallituksen palveluista terveydenhuollon, työttömyysvakuutuksen, terveys- ja turvallisuussäännösten ja niin edelleen osalta. Näin ollen liberaalit kannattavat usein suurempaa hallitusta, joka verottaa enemmän ja kuluttaa enemmän tarjotakseen palveluja kansalaisilleen.

Hyviä esimerkkejä tästä poliittisesta kahtiajaosta ovat ympäristönsuojeluvirasto, jota liberaalit pitävät elintärkeänä ja jonka jotkut konservatiivit haluavat lakkauttaa tai supistaa, sekä Medicare- ja Medicaid-ohjelmat, joita liberaalit haluavat laajentaa ja konservatiivit uskovat, että ne pitäisi osittain tai kokonaan yksityistää yksityisiin sairausvakuutusyhtiöihin liitettävän palvelusetelijärjestelmän avulla.

Kahdeskymmenennen vuosisadan alkupuolella liberaalit – erityisesti Britanniassa – olivat niitä, jotka kannattivat laissez fair -kapitalismia. Viime aikoina nimikkeistö näyttää kuitenkin kääntyneen päinvastaiseksi. Poikkeuksen tästä muodostaa Australia, jossa konservatiivista valtavirtapuoluetta kutsutaan liberaalipuolueeksi ja ei-konservatiivista valtavirtapuoluetta työväenpuolueeksi.

Poliittiset näkemykset

Poliittiset liberaalit uskovat, että oman edun tavoittelun motivoimat puolueet ovat halukkaita käyttäytymään yhteiskunnalle haitallisilla tavoilla, ellei hallituksella ole valmiuksia ja valtuuksia rajoittaa niitä. He uskovat, että sääntely on tarpeen, kun yksilöt, yritykset ja teollisuudenalat osoittavat halukkuutta tavoitella taloudellista hyötyä yhteiskunnan kannalta sietämättömillä kustannuksilla – ja kasvavat liian voimakkaiksi, jotta muut yhteiskunnalliset instituutiot voisivat rajoittaa niitä. Liberaalit uskovat järjestelmälliseen suojeluun vaarallisilta työpaikoilta, vaarallisilta kulutustuotteilta ja ympäristön saastumiselta. He suhtautuvat varauksellisesti korruptioon ja historiallisiin väärinkäytöksiin – erityisesti poliittisten vähemmistöjen sortoon – jotka ovat tapahtuneet valtion- ja paikallisviranomaisten valvonnan puuttuessa. Liberaalit arvostavat kasvattajia ja luottavat tieteeseen. He uskovat, että yleistä hyvinvointia edistetään viljelemällä laajasti suvaitsevaista ja sallivaa yhteiskuntaa.

Poliittiset konservatiivit uskovat, että kaupallisesta sääntelystä on enemmän haittaa kuin hyötyä – se tarpeettomasti anastaa poliittisia vapauksia, mahdollisesti tukahduttaa mullistavat innovaatiot ja johtaa tavallisesti sääntelyyn puuttumiseen edelleen. He kannattavat valtion osallistumisen supistamista myös yhteiskunnan ei-kaupallisiin osa-alueisiin ja kehottavat yksityistä sektoria huolehtimaan niiden toiminnasta. Konservatiivit vaativat vallan hajauttamista osavaltioille ja uskovat, että paikallisesti räätälöidyt ratkaisut sopivat paremmin paikallisiin olosuhteisiin. He kannattavat yksilön vastuuta ja uskovat, että vahva yhteiskunta muodostuu kansalaisista, jotka pystyvät seisomaan omillaan. Konservatiivit arvostavat asevoimia ja painottavat uskoa. Konservatiivit uskovat vakauden tärkeyteen ja edistävät lakia ja järjestystä vallitsevan tilanteen suojelemiseksi.

Liberaalit uskovat terveydenhuollon yleiseen saatavuuteen – heidän mielestään henkilökohtainen terveys ei saisi olla millään tavalla riippuvainen taloudellisista resursseista, ja he kannattavat hallituksen väliintuloa tämän yhteyden katkaisemiseksi. Poliittiset konservatiivit eivät halua, että valtio rahoittaa terveydenhuoltoa; he pitävät parempana, että kaikki teollisuudenalat ovat yksityisiä, kannattavat kaupan sääntelyn purkamista ja kannattavat hallituksen vähäisempää roolia kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla – he uskovat, että hallituksen ei pitäisi millään tavalla puuttua terveydenhuollon ostopäätöksiin.

Psykologiset piirteet

Jonathan Haidt, Virginian yliopiston psykologian professori, on tutkinut liberaalien ja konservatiivien arvomaailmaa paritettujen moraalisten attribuuttien avulla: haitta/huolenpito, oikeudenmukaisuus/vastikkeellisuus, sisäinen ryhmä/lojaliteetti, auktoriteetti/kunnioitus, puhtaus/siveellisyys. Hän hahmottelee psykologisia eroja seuraavassa TED-puheessa:

Haidt on kirjoittanut myös kirjan The Righteous Mind (Oikeamielinen mieli), joka perustuu hänen useiden vuosien aikana liberaaleilla ja konservatiiveilla tekemiinsä tutkimuksiin. Nicholas Kristof, vannoutunut liberaali, tarjosi kirjasta puolueettoman arvostelun ja mainitsi joitakin mielenkiintoisia havaintoja, kuten:

  • Konservatiivien moraaliin kuuluu kolme ominaisuutta, joita liberaalit eivät arvosta yhtä korkealle: lojaalisuus, auktoriteettien kunnioittaminen ja pyhyys.
  • Tutkimukset viittaavat siihen, että konservatiivit ovat erityisen tarkkailunhaluisia uhkiin ja että heillä on voimakkaampi säikähdysrefleksi vasteena kovaäänisille äänille. Konservatiivit erittävät myös enemmän ihokosteutta, kun he näkevät inhottavia kuvia, kuten matoja syövän ihmisen – liberaalit reagoivat vähemmän empaattisesti.
  • Liberaalit suosivat koiria, jotka ovat empaattisia, eivät nöyristeleviä; konservatiivit taas etsivät koiria, jotka ovat lojaaleja ja tottelevaisia.

Libertaristit

Liberaaleja ei pidä sekoittaa vapaamielisiin. Libertaristit uskovat, että hallituksen roolin tulisi olla erittäin rajallinen, erityisesti talouden alalla. He uskovat, että hallitukset ovat alttiita korruptiolle ja tehottomuudelle ja että yksityinen sektori vapailla markkinoilla voi saavuttaa parempia tuloksia kuin valtion byrokratiat, koska ne tekevät parempia päätöksiä resurssien jakamisesta. Liberaalit taas kannattavat enemmän hallituksen osallistumista, koska he uskovat, että on useita aloja, joilla yksityinen sektori – varsinkin jos se jätetään sääntelemättä – tarvitsee valvontaa ja tasapainoa kuluttajansuojan varmistamiseksi.

Libertaristien pääpaino on vapauden maksimointi kaikille kansalaisille rodusta, luokasta tai sosioekonomisesta asemasta riippumatta.