(1938-2018). Ensimmäinen mustaihoinen afrikkalainen Yhdistyneiden kansakuntien (YK) pääsihteerin virassa oli Kofi Annan. Uradiplomaatti puhui useita afrikkalaisia kieliä, englantia ja ranskaa, ja häntä arvostettiin hyvin kansainvälisessä yhteisössä. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2001.
Kofi Atta Annan syntyi Kumasissa Kultarannikolla (nykyisessä Ghanassa) 8. huhtikuuta 1938 Henry ja Victoria Annanin lapsena. Hänen perheensä oli kotoisin Kapin rannikolta Atlantin valtamereltä, mutta Annan vietti suurimman osan lapsuudestaan sisämaassa sijaitsevassa Bekwain kaupungissa. Hänen isänsä oli Ashanti-provinssin vaaleilla valittu kuvernööri ja fante-kansan päällikkö. Nuorempi Annan opiskeli Kumasin tiede- ja teknologiayliopistossa ja voitti Ford-säätiön apurahan, joka mahdollisti hänen opiskelunsa Yhdysvalloissa Macalester Collegessa Minnesotassa. Opiskellessaan siellä taloustiedettä hän voitti vuonna 1960 Minnesotan osavaltion puhujakilpailun. Hän sai jatkotutkintotodistuksen taloustieteestä Institute for Advanced International Studies -instituutissa Genevessä, Sveitsissä.
Vuosina 1962-1971 Annan työskenteli YK:ssa hallinto- ja budjettivirkamiehenä Maailman terveysjärjestössä Genevessä. Hän suoritti johtamisen maisterin tutkinnon Massachusetts Institute of Technologyssä vuonna 1972, jossa hän oli Alfred P. Sloanin stipendiaatti. Vuosina 1974-1976 Annan toimi Ghanan matkailun kehittämisyhtiön toimitusjohtajana. Nuo olivat hänen ainoat vuotensa poissa YK:n palveluksesta.
Annanin ura YK:n johtoon asti eteni sellaisista päivittäisistä tehtävistä kuin ohjelmasuunnittelusta, budjetista ja taloudesta vastaava apulaispääsihteerin apulaistehtävistä henkilöstöpäälliköksi ja turvallisuuskoordinaattoriksi, budjettipäälliköksi, pakolaisasiain päävaltuutetun henkilöstöpäälliköksi ja Afrikan talouskomission hallintovirkamieheksi. Kun Irak hyökkäsi Kuwaitiin vuonna 1990, Annanin tehtävänä oli saada sadattuhannet aasialaiset työntekijät pois Kuwaitista. Hän vastasi YK:n rauhanturvaoperaatioista apulaissihteerinä maaliskuusta 1993 alkaen. Annan toimi myös YK:n erityisedustajana entisessä Jugoslaviassa. Hän sai laajalti kiitosta diplomatiastaan Bosnian serbien, muslimien ja kroaattien välisen sopimuksen täytäntöönpanossa. Hän johti myös rauhanturvaoperaatioita Burundissa, Somaliassa ja Zairessa (nykyisessä Kongon demokraattisessa tasavallassa).
Lähes neljän vuosikymmenen YK-palveluksen jälkeen Annan nimitettiin järjestön johtoon, mikä merkitsi ensimmäistä kertaa sitä, että pääsihteeri valittiin YK:n henkilöstön riveistä. Hän seurasi Boutros Boutros-Ghalia joulukuussa 1996 YK:n seitsemäntenä pysyvänä pääsihteerinä kiistanalaisen nimitysvaiheen jälkeen, jonka aikana Yhdysvallat oli ainoa jäsenmaa, joka asettui vastustamaan Boutros-Ghalin uudelleenvalintaa. Annan sai nopeasti turvallisuusneuvoston tuen sen jälkeen, kun kolme muuta harkinnassa ollutta afrikkalaista ehdokasta oli vetänyt nimensä pois ehdokaslistalta siinä toivossa, että afrikkalaisesta pääsihteeristä päästäisiin yksimielisyyteen. Annan valittiin suosionosoituksin, ja hän ryhtyi välittömästi työstämään uudistussuunnitelmaa, joka oli tarkoitus käynnistää vuonna 1997.
Annanin visio YK:sta sisälsi rauhanturvaamisen ja kansainvälisen oikeuden normien luomisen painottaen YK:n peruskirjan mukaisia tasa-arvon, suvaitsevaisuuden ja ihmisarvon arvoja. Hän sitoutui syvästi YK:n tehostamiseen ja keventämiseen ja ajoi vankkumattomasti yleismaailmallisia ihmisoikeuksia. Yksi hänen ensimmäisistä haasteistaan pääsihteerinä oli saada Yhdysvallat maksamaan 1,4 miljardin dollarin velkansa. Annan piti HIV:n/aidsin torjuntaa henkilökohtaisena prioriteettinaan, ja hän vaati maailmanlaajuisen rahaston perustamista, jonka avulla voitaisiin lisätä rahavirtoja kehitysmaiden terveydenhuoltoon.
Annan käytti vaikutusvaltaansa useissa poliittisissa tilanteissa. Näihin kuuluivat hänen pyrkimyksensä saada Irak noudattamaan turvallisuusneuvoston päätöksiä ja hänen roolinsa Nigerian siviilihallintoon siirtymisen aikaansaamisessa. Vuonna 1999 Annan helpotti kansainvälistä reagointia Itä-Timorin laajalle levinneisiin väkivaltaisuuksiin. Annan ei tyytynyt keskittymään pelkästään kansalaisten oikeuksiin eri puolilla maailmaa, vaan hän pyrki myös parantamaan YK:n sihteeristössä työskentelevien naisten asemaa ja alkoi rakentaa vahvempia suhteita kansalaisjärjestöihin. Kesäkuussa 2001 Annan nimitettiin yksimielisesti uudelleen toiselle kaudelle pääsihteeriksi. Myöhemmin samana vuonna Nobel-komitea myönsi Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Annanille ja YK:lle kunnianarvoisen palkinnon 100-vuotispäivänä.
Vuonna 2005 Annan joutui kiistojen keskipisteeseen öljyä ruokaa vastaan -ohjelmaa koskevan tutkimuksen jälkeen. Kyseinen ohjelma oli sallinut Irakin myydä YK:n valvonnassa tietyn määrän öljyä ostaakseen elintarvikkeita, lääkkeitä ja muita välttämättömyystarvikkeita. Raportissa kuvattiin ohjelman sisällä esiintyvää suurta korruptiota ja paljastui, että Annanin poika kuului sveitsiläiseen yritykseen, joka oli voittanut öljyä ruokaa vastaan -sopimuksen. Vaikka Annan vapautettiin väärinkäytöksistä, häntä arvosteltiin siitä, että hän ei ollut pystynyt valvomaan ohjelmaa asianmukaisesti. Annanin toinen kausi YK:n johdossa päättyi vuonna 2006.
Vuonna 2007 Annan nimitettiin pienviljelijöitä auttavan Alliance for a Green Revolution in Africa -järjestön puheenjohtajaksi. Samana vuonna hän perusti Kofi Annan Foundationin, voittoa tavoittelemattoman järjestön, joka edistää rauhaa, kestävää kehitystä, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta.
Annan jatkoi rooliaan kansainvälisessä diplomatiassa. Hän auttoi ratkaisemaan vuoden 2007 lopulla alkaneen Kenian vaalikriisin ja lopulta välitti hallituksen ja opposition välisen vallanjakosopimuksen helmikuussa 2008. Vuonna 2012 Annan toimi yhteisenä erityislähettiläänä sisällissodan runtelemassa Syyriassa, mutta hän ei kyennyt ratkaisemaan konfliktia.
Annan oli mukana kirjoittamassa useita teoksia. Hänen muistelmateoksensa Interventions: A Life in War and Peace (yhdessä Nader Mousavizadehin kanssa) julkaistiin vuonna 2012. Annan kuoli 18. elokuuta 2018 Bernissä, Sveitsissä.
Vastaa