Kiinan juanin devalvaation vaikutukset vuonna 2015

Juanin devalvoitumisen seurauksena laskivat myös osakemarkkinat USA:ssa, Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Myös useimmat valuutat taantuivat. Jotkut väittivät, että siirto oli merkki yrityksestä saada vienti näyttämään houkuttelevammalta, vaikka Kiinan talouden kasvu hidastuu. PBOC kuitenkin ilmoitti, että devalvaation taustalla olivat muut tekijät.

Vaikutus IMF:ään

Kiinan presidentti Xi Jinping oli maaliskuussa 2013 virkaan astuessaan luvannut hallituksen sitoutuvan uudistamaan Kiinan taloutta markkinasuuntautuneempaan suuntaan. Tämä teki uskottavammaksi POBC:n väitteen, jonka mukaan devalvaation tarkoituksena oli antaa markkinoille enemmän mahdollisuuksia osallistua juanin arvon määrittämiseen.

PBOC ilmoitti devalvaatiosta ja antoi virallisia lausuntoja, joiden mukaan tämän ”kertaluonteisen devalvaation” seurauksena ”juanin keskuskurssi pariteettikurssi mukautuu lähemmäs edellisen päivän sulkemiskohtaisia spot-kursseja”.Lisäksi sen tarkoituksena oli ”antaa markkinoille suurempi rooli renminbin valuuttakurssin määrittelyssä ja mahdollistaa näin syvempi valuuttauudistus”.”

Cornellin yliopiston professori Eswar Prasad totesi tuolloin, että siirto oli myös johdonmukainen Kiinan ”hitaiden mutta vakaiden” markkinasuuntautuneiden uudistusten kanssa. Valuutan devalvaatio oli yksi monista rahapoliittisista välineistä, joita PBOC käytti vuonna 2015 ja joihin kuuluivat muun muassa koronalennukset ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyn tiukentaminen.

Kiinan päätökseen devalvoida juan oli myös toinen motiivi – Kiinan päättäväisyys päästä mukaan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) erityisnosto-oikeuksien (SDR) varantovaluuttakoriin. Erityisnosto-oikeudet ovat kansainvälinen valuuttavaranto, jota IMF:n jäsenet voivat käyttää kotimaisen valuutan ostamiseen valuuttamarkkinoilta valuuttakurssien ylläpitämiseksi. IMF arvioi SDR-korin valuuttakoostumuksen uudelleen viiden vuoden välein. Vuonna 2010 juan hylättiin sillä perusteella, että se ei ollut vapaasti käytettävissä. Kansainvälinen valuuttarahasto suhtautui myönteisesti devalvaatioon, ja sitä rohkaisi väite, että se tehtiin markkinasuuntautuneiden uudistusten nimissä. Näin ollen juanista tuli osa erityisnosto-oikeutta vuonna 2016.

Kiinan renminbin paino korissa oli 10,92 %, mikä on enemmän kuin Japanin jenin (JPY) paino 8,33 % ja Ison-Britannian punnan (GBP) paino 8,09 %. Varojen lainaaminen IMF:ltä riippuu erityisnosto-oikeuden korosta. Koska valuuttakurssit ja korot ovat sidoksissa toisiinsa, IMF:ltä lainaamisen kustannukset sen jäsenmaille riippuisivat nyt osittain Kiinan korko- ja valuuttakursseista.

Skeptiset näkemykset

Valtion valuuttarahaston reaktiosta huolimatta monet epäilivät Kiinan sitoutumista vapaiden markkinoiden arvoihin ja väittivät, että uusi valuuttakurssipolitiikka muistutti edelleen ohjattua kellumista. Jotkut väittivät, että devalvaatio oli vain yksi interventio, ja PBOC seuraisi ja hallitsisi juanin arvoa edelleen tarkasti.

Allevaluutto tapahtui myös vain muutama päivä sen jälkeen, kun tiedot osoittivat Kiinan viennin laskeneen jyrkästi – heinäkuussa 2015 se laski 8,3 prosenttia edellisvuodesta. Tämä antoi näyttöä siitä, että hallituksen korkojen laskeminen ja finanssipoliittiset elvytystoimet eivät olleet olleet olleet niin tehokkaita kuin toivottiin. Siten epäilijät hylkäsivät markkinasuuntautuneen uudistuksen perustelut. Sen sijaan he tulkitsivat devalvaation epätoivoiseksi yritykseksi elvyttää Kiinan vaisua taloutta ja estää vientiä laskemasta entisestään.

Kiinan talous on vahvasti riippuvainen vientituotteistaan. Devalvoimalla valuuttansa aasialainen jättiläinen alensi vientinsä hintaa ja sai kilpailuetua kansainvälisillä markkinoilla. Heikompi valuutta teki myös Kiinan tuonnista kalliimpaa, mikä vauhditti korvaavien tuotteiden tuotantoa kotimaassa kotimaisten yritysten auttamiseksi.

Yhdysvaltain hallitus suuttui erityisesti siksi, että monet yhdysvaltalaiset poliitikot olivat jo vuosia väittäneet Kiinan pitäneen valuuttansa keinotekoisen alhaalla amerikkalaisten viejien kustannuksella. Jotkut uskoivat, että Kiinan juanin devalvointi oli vasta alku valuuttasodalle, joka saattaisi lisätä kauppajännitteitä.

Johdonmukainen markkinoiden fundamenttien kanssa

Vaikka alempaan arvoon arvostettu juan antaisi Kiinalle jonkinlaisen kilpailuedun kaupan kannalta, siirto ei ollut täysin vastoin markkinoiden fundamentteja.

Viimeisten 20 vuoden aikana juan oli vahvistunut suhteessa lähes kaikkiin muihin tärkeisiin valuuttoihin, myös Yhdysvaltain dollariin. Pohjimmiltaan Kiinan politiikka antoi markkinoiden määrittää juanin liikkeen suunnan, mutta rajoitti samalla sen vahvistumisnopeutta. Kiinan talous oli kuitenkin hidastunut merkittävästi devalvaatiota edeltävinä vuosina. Toisaalta Yhdysvaltojen talous oli parantunut. Jatkuva juanin arvon nousu ei enää ollut linjassa markkinoiden fundamenttien kanssa.

Markkinoiden fundamenttien ymmärtäminen selventää, että PBOC:n tekemä pieni devalvaatio oli pikemminkin välttämätön sopeutus kuin valuuttakurssin kerjäläismanipulaatio. Vaikka monet amerikkalaiset poliitikot nurisivat, Kiina itse asiassa teki sen, mihin Yhdysvallat on sitä jo vuosia patistanut – antoi markkinoiden määrittää juanin arvon. Vaikka juanin arvon lasku oli suurin kahteen vuosikymmeneen, valuutta pysyi kauppapainotettuna vahvempana kuin edellisenä vuonna.

Vaikutus globaaleihin kauppamarkkinoihin

Valuuttojen devalvaatio ei ole mitään uutta. Euroopan unionista kehitysmaihin monet maat ovat ajoittain devalvoineet valuuttojaan taloutensa pehmentämiseksi. Kiinan devalvaatiot voivat kuitenkin olla ongelmallisia maailmantaloudelle. Kun otetaan huomioon, että Kiina on maailman suurin viejä ja toiseksi suurin talous, kaikilla muutoksilla, joita näin suuri taho tekee makrotaloudelliseen maisemaan, on merkittäviä vaikutuksia.

Kiinalaisten tavaroiden halventuessa monet pienet ja keskisuuret vientivetoiset taloudet voivat kokea kauppatulojen vähenevän. Jos nämä valtiot ovat velkaantuneita ja voimakkaasti riippuvaisia viennistä, niiden taloudet voivat kärsiä. Esimerkiksi Vietnam, Bangladesh ja Indonesia ovat hyvin riippuvaisia jalkineiden ja tekstiilien viennistä. Nämä maat voisivat kärsiä, jos Kiinan devalvaatiot tekevät niiden tuotteista halvempia maailmanmarkkinoilla.

Vaikutukset Intiaan

Intian taloudelle Kiinan valuutan heikentymisellä oli useita vaikutuksia. Kun Kiina päätti antaa juanin laskea suhteessa dollariin, dollarin kysyntä kasvoi maailmanlaajuisesti. Tämä koski myös Intiaa, jossa sijoittajat ostivat dollarin turvallisuutta rupian kustannuksella. Intian valuutta romahti välittömästi kahden vuoden alimmalle tasolle dollariin nähden ja pysyi alhaalla koko vuoden 2015 loppupuoliskon ajan. Juanin devalvoitumisesta johtuva kehittyvien markkinoiden riskien lisääntymisen uhka johti lisääntyneeseen volatiliteettiin Intian joukkovelkakirjamarkkinoilla, mikä johti rupian heikkenemiseen entisestään.

Vakiintuneesti heikentyvä rupia auttaisi kotimaisia intialaisia valmistajia tekemällä niiden tuotteista edullisempia kansainvälisille ostajille. Heikentyneen juanin ja Kiinan kysynnän hidastuessa kilpailukykyisempi rupia ei kuitenkaan todennäköisesti kompensoi heikompaa kysyntää tulevaisuudessa.

Kiina ja Intia kilpailevat lisäksi useilla teollisuudenaloilla, kuten tekstiili-, vaatetus-, kemikaali- ja metalliteollisuudessa. Heikompi juan merkitsi intialaisille viejille enemmän kilpailua ja pienempiä marginaaleja. Se merkitsi myös sitä, että kiinalaiset tuottajat pystyivät polkumyynnillä tuomaan tavaroita Intian markkinoille ja alittamaan siten kotimaiset valmistajat. Intian kauppavaje Kiinan kanssa oli jo lähes kaksinkertaistunut vuosien 2008-2009 ja 2014-2015 välillä.

Maailman suurimpana energiankuluttajana Kiinalla on merkittävä rooli raakaöljyn hinnoittelussa. PBOC:n päätös devalvoida juania viestitti sijoittajille, että kiinalainen raaka-aineen kysyntä, joka oli jo hidastunut, jatkaisi laskuaan. Brent-raakaöljyn maailmanlaajuinen vertailuarvo Brent laski yli 20 prosenttia sen jälkeen, kun Kiina devalvoi valuuttansa elokuun puolivälissä.

Intialle jokainen 1 dollarin öljyn hinnanlasku johti 1 miljardin dollarin laskuun maan öljyntuontilaskussa, joka oli 139 miljardia dollaria varainhoitovuonna 2015. Toisaalta raaka-aineiden hintojen lasku vaikeutti huomattavasti Intian tuottajien kilpailukyvyn säilymistä.

Syytökset valuuttamanipulaatiosta

Kiinan juan heikkeni yleisesti Yhdysvaltain dollariin nähden vuosina 2015-2019, mikä johti syytöksiin valuuttamanipulaatiosta. Yhdysvaltain valtiovarainministeriö nimesi Kiinan virallisesti valuuttamanipuloijaksi 5. elokuuta 2019. Se oli ensimmäinen kerta, kun Yhdysvallat teki niin sitten vuoden 1984. Yhdysvallat kuitenkin poisti valuuttamanipulaattorimerkinnän vuoden 2020 alussa. Yhdysvaltain silloisen valtiovarainministerin Steven Mnuchinin mukaan ”Kiina on tehnyt täytäntöönpanokelpoisia sitoumuksia pidättäytyä kilpailuun perustuvasta devalvaatiosta ja edistää samalla avoimuutta ja vastuullisuutta.”

Lopputulos

Kiinan tärkein peruste juanin devalvoinnille vuonna 2015 oli Yhdysvaltain dollarin nousu. Muita syitä olivat maan halu siirtyä kohti kotimaista kulutusta ja palvelupohjaista taloutta. Vaikka pelko uusista devalvaatioista jatkui kansainvälisillä sijoituskentillä vielä vuoden ajan, ne hälvenivät, kun Kiinan talous ja valuuttavarannot vahvistuivat vuonna 2017. Valuutan devalvaatioiden kielteinen vaikutus suhteisiin Yhdysvaltojen kanssa vaikutti myös siihen, että Kiina leimattiin lyhyesti valuuttamanipulaattoriksi vuonna 2019 ja vuoden 2020 alussa.