Kendo on urheilulaji, jossa etiketti on erittäin tärkeää. Kendokilpailu alkaa sillä, että kilpailijat vaihtavat muodolliset kumarrukset ja päättyy toiseen kohteliaisuuden vaihtoon. Tätä kohteliasta kumarrusta kutsutaan japaniksi nimellä rei. Liike ilmaisee henkilön toiveen voitosta, kunnioitusta ohjaajiaan kohtaan ja kiitollisuutta ystäviä kohtaan, jotka harjoittelevat hänen kanssaan.

Kendoa harrastavat henkilöt (joita joskus kutsutaan kendopelaajiksi) luokitellaan taitojensa ja lajille omistautumisensa keston mukaan. Aloitteleva kendon harrastaja luokitellaan seitsemänneksi kyuksi eli rankiksi. Seuraavalle tasolle siirryttäessä on läpäistävä testejä; kuljettuaan kuudennen kyu:n, viidennen kyu:n ja aina ensimmäiseen kyu:hun asti, kendoa harrastava siirtyy uuteen sarjaan: daniin. Aloitusdan on näistä alin, ja sitä seuraavat ensimmäinen dan, toinen dan ja niin edelleen. Kymmenes dan on korkein mahdollinen arvo kendon maailmassa.


Lyöminen päähän eli miehiin.

Todellisessa kamppailussa pyritään lyömään vastustajaa vartaloon, mutta ei ihan mihin tahansa. On olemassa nimetyt lyöntialueet, ja kilpailijan on lyöntiä tehdessään huudettava lyöntialueen nimi. Lyöntialueita on kolme: pää, vartalo ja kyynärvarsi (japaniksi men, do ja kote). Itse asiassa on olemassa myös neljäs lyöntialue, tsuki eli pään ja hartiasuojan alla oleva osa kurkusta, mutta sitä pidetään vaarallisena, eikä se ole sallittua yläkouluikäisille lapsille. Kendossa muihin kehon osiin kohdistuvista iskuista ei saa pisteitä. Kilpailun aikaraja on viisi minuuttia. Kilpailija, joka ensimmäisenä saa kaksi pistettä, on voittaja.


Lyöminen vartaloon eli do.


Lyöminen kyynärvarteen eli kote.

Kuvat vasemmalla rivillä (ylhäältä): Isku vastustajan päähän; isku vastustajan vartaloon; isku vastustajan käsivarteen.