ADHD on sateenvarjotermi, johon kuuluvat tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD) ja tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADD) ilman ylivilkkautta.1

Jollain ADHD:tä sairastavalla saattaa olla huomattavia tarkkaavaisuushäiriöitä, hän voi vaikuttaa levottomalta, levottomalta, hätäiseltä, ylikorostuneelta, yliaktiiviselta ja impulsiiviselta.

ADHD on hermostollinen käyttäytymishäiriö, joka voi johtua useista tekijöistä, jotka vaikuttavat aivojen kehitykseen ja toimintaan. Tutkimukset osoittavat, että ADHD voi vaikuttaa tiettyihin aivojen alueisiin, jotka mahdollistavat ongelmanratkaisun, etukäteissuunnittelun, toisten toiminnan ymmärtämisen ja impulssien hallinnan.2

Mitkä ovat merkit ja oireet?

ADHD voidaan luokitella kolmeen osa-alueeseen – tarkkaavaisuuteen, yliaktiivisuuteen ja impulsiivisuuteen. Joku, jolla on ADHD, voi osoittaa useita oireita yhdellä tai useammalla näistä osa-alueista – hän voi esim:

  • ei kiinnitä huomiota yksityiskohtiin ja tekee huolimattomasti virheitä
  • on vaikeuksia saada työ- tai kouluprojekteja valmiiksi
  • kokee vaikeuksia tarkkaavaisuuden kiinnittämisessä ja on helposti hajamielinen
  • on aina ”liikkeellä”
  • on kärsimätön
  • on yliaktiivinen ja/tai käyttäytyy impulsiivisesti.

Mitkä aiheuttavat ADHD:n?

ADHD:n syitä ei vieläkään täysin tunneta, vaikka on todennäköistä, että siihen vaikuttaa useiden tekijöiden yhdistelmä (mukaan lukien perimä sekä aivojen toiminta ja rakenne). Tietyillä ryhmillä saattaa olla muita suurempi riski sairastua ADHD:hen, kuten ennenaikaisesti syntyneillä vauvoilla, pienipainoisilla vauvoilla, epilepsiaa sairastavilla henkilöillä tai henkilöillä, joilla on aivovaurio.

Kasvavatko ihmiset ulos ADHD:stä?

Jotkut lapset kasvavat ulos ADHD:stä, toisilla taas ongelmat jatkuvat murrosikään ja sen jälkeenkin.

Jopa noin puolella ADHD:tä sairastavista lapsista vaikeudet jatkuvat 18-vuotiaina.3 ADHD:n pääoireet, kuten tarkkaavaisuusvaikeudet, voivat parantua lasten vanhetessa, mutta käytösongelmat, kuten tottelemattomuus tai aggressiivisuus, voivat pahentua, jos lapsi ei saa apua.

AdHD:n oireet voivat ilmetä eri tavoin. Esimerkiksi pojat, joilla on ADHD-diagnoosi, saattavat olla luokassa häiritsevämpiä kuin tytöt.4 Siksi on erittäin tärkeää, että lapset saavat apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta he eivät joutuisi sosiaalisesti eristäytymään ja jotta heille ei kehittyisi muita tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia, jotka voivat jatkua aikuisikään asti.

Auttaako lääkehoito?

ADHD:tä hoidetaan usein stimuloivalla lääkityksellä. Teorian mukaan lääkitys voi joko vähentää välittäjäaineiden hyväksikäyttöä tai lisätä niiden tuotantoa, jolloin niiden pitoisuudet aivoissa nousevat.5

Vaikka lääkitys ei paranna ADHD:ta, se voi auttaa vähentämään ADHD:sta johtuvia vaikeita oireita. Koska stimuloivilla lääkkeillä voi olla sivuvaikutuksia, kuten levottomuutta, univaikeuksia ja päänsärkyä, tästä päätöksestä on keskusteltava lääkärin kanssa.

Lääkkeettömiä tapoja ADHD:n hallintaan ovat muun muassa liikunta, terveellinen ruokavalio, unen hallinta ja käyttäytymisterapiat.

  1. Epstein, J., & Loren, R. (2013). ADHD:n määritelmän muutokset DSM-5:ssä: hienovaraisia mutta tärkeitä. Neuropsykiatria, 3(5), 455-458.
  2. Curatolo, P., D’Agati, E., & Moavero, R. (2010). ADHD:n neurobiologinen perusta. Italian Journal Of Pediatrics, 36(1), 79. 9
  3. Lipkin, P., & Mostofsky, S. (2007). Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö. Neurobiology Of Disease, 631-639.
  4. Bruchmüller, K., Margraf, J., & Schneider, S. (2012). Onko ADHD diagnosoitu diagnostisten kriteerien mukaisesti? Ylidiagnosointi ja asiakkaan sukupuolen vaikutus diagnoosiin. Journal Of Consulting And Clinical Psychology, 80(1), 128-138.
  5. Brennan, A., & Arnsten, A. (2008). Attention Deficit Hyperactivity Disorderin taustalla olevat neuronaaliset mekanismit. Annals Of The New York Academy Of Sciences, 1129(1), 236-245.