Kaulavaltimon ahtauma, joka tunnetaan myös nimellä ekstrakraniaalinen kaulavaltimon ahtauma, johtuu yleensä ateroskleroottisesta prosessista, ja se on yksi tärkeimmistä aivohalvauksen ja ohimenevän iskeemisen kohtauksen (TIA) syistä.

Tässä artikkelissa viitataan stenoosiin, joka koskee kaulavaltimon sipulia ja sisäisen kaulavaltimon (ICA) proksimaalista segmenttiä, koska molemmat ovat yleisimpiä oireita aiheuttavan ja kliinisesti merkityksellisen stenoosin paikkoja.

Epidemiologia

Karotisvaltimon skleroosia esiintyy yleensä iäkkäillä ja yleisemmin miehillä. Yli 80-vuotiailla oireettomilla potilailla noin 3 %:lla miehistä ja 1 %:lla naisista on vaikea ahtauma 9.

Ateroskleroottinen kaulavaltimosairaus aiheuttaa ~15 % kaikista iskeemisistä aivohalvauksista ja TIA:sta 6,7. Kallonsisäisen kaulavaltimon ahtauman vuosittainen ilmaantuvuus aivohalvauksen syynä on Yhdysvalloissa ~13 tapausta 100 000 asukasta kohti 8.

Kliininen esitys

Karotisvaltimon ahtauma voi johtaa laaja-alaisiin aivohalvausoireyhtymiin tai TIA-oireisiin 7.

Patologia

Karotisverisuoniin muodostuvat plakit voidaan jakaa neljään tyyppiin:

  • Tyyppi I: pääasiassa verenvuotoa, lipidiä, kolesterolia ja proteiinipitoista ainetta
  • Tyyppi II: tiheä kuitumainen sidekudos, jossa >50 % tilavuudesta on verenvuotoa, lipidiä, kolesterolia ja proteiinipitoista ainesta
  • tyyppi III: tiheä kuitumainen sidekudos, jossa <50 % tilavuudesta on verenvuotoa, lipidiä, kolesterolia ja proteiinipitoista ainesta
  • tyyppi IV: tiheä kuitumainen sidekudos

Niitä voidaan kutsua seuraavasti:

  • homogeeninen (tyyppi III ja IV)
  • heterogeeninen (tyyppi I ja II)

Radiografiset piirteet

Konventionaalista angiografiaa on pidetty vakiomenetelmänä kaulavaltimoiden ahtauman arvioinnissa, lisäksi 1990-luvulla julkaistut tutkimukset (NASCET-, ECST- ja ACAS-tutkimukset) perustuivat tähän menetelmään. Ultraäänidopplerin, tietokonetomografian (CTA) ja magneettikuvausangiografian (MRA) käyttöönotto ja kehittäminen ovat kuitenkin korvanneet angiografian diagnostisissa tarkoituksissa, ja se on lähinnä varattu endovaskulaarista hoitoa varten.

Ultraääni

Harmaasävyillä voidaan suorittaa plakkien karakterisointi:

  • tyyppi I: pääasiassa hypoekoottinen, ohuella echogeenisella reunalla
  • tyyppi II: echogeeninen plakki, jossa >50% hypoechoisia alueita
  • tyyppi III: echogeeninen plakki, jossa <50% hypoechoisia alueita
  • tyyppi IV: tasaisesti kaikukirjava plakki

Teitä voidaan kutsua:

  • homogeeniseksi (tyyppi III ja IV)
  • heterogeeniseksi (tyyppi I ja II)

Doppler-ultraäänitutkimus on tullut ensimmäiseksi valinnaksi kaulavaltimoiden kaulavaltimoiden stenoosin seulonnassa, sillä se mahdollistaa sekä plakkien makroskooppisen ulkonäön että virtausominaisuuksien arvioinnin 5. Hemodynaamisesti merkittävä kaulavaltimon ahtauma ohjataan yleensä jatkotutkimukseen CTA- tai MRA-tutkimukseen.

  • ultrasound Doppler criteria for carotid stenosis
Angiografia (DSA)

The North American Symptomatic Carotid Endarterectomy Trial (NASCET) osoitti vakuuttavan hyödyn karotisendarterektomialle potilailla, joilla on oireinen 70-99 %:n ICA-stenoosi 2.

NASCET perustettiin laskemalla ICA:n ahtaumaprosentti angiografisesti seuraavalla kaavalla:

  • % ICA:n ahtauma = (1 – ) x 100

Euroopan karotisleikkaustutkimus (ECST) osoitti myös karotisendarterektomian hyötyjä potilailla, joilla oli oireinen yli 80 %:n ICA:n ahtauma 3.

ECST perustettiin laskemalla ICA-stenoosiprosentti angiografisesti seuraavalla kaavalla:

  • % ICA-stenoosi = (1 – ) x 100

Hoito ja ennuste

NASCET- ja ECST-tutkimukset osoittivat endarterektomian suorittamisen hyödyt niillä potilailla, joilla oli oireileva korkea-asteinen ahtauma. Vuonna 1995 Asymptomatic Carotid Atherosclerosis Study (ACAS) osoitti, että potilaat, joilla oli oireeton kaulavaltimon ahtauma, jonka läpimitta oli pienentynyt 60 % tai enemmän, hyötyivät endarterektomiasta, sillä heidän ipsilateraalisen aivohalvauksen 5-vuotisriskinsä pieneni 4.

Karotisstenoosin hoidossa käytettäviä menetelmiä ovat kaulavaltimon endarterektomia ja kaulavaltimon stenttaus.

Differentiaalinen diagnoosi

  • karotisverkkoa
  • karotisdissektio