Pink Floydin vuonna 1975 ilmestynyt albumi Wish You Were Here on täynnä ääniä, jotka jäävät helposti huomaamatta vannoutuneimmaltakin kuuntelijalta.
Tittelin nimikkokappaleella soittaa vaimeaa viulunsoittoa jazz-virtuoosi Stéphane Grappelli, ja kappaleessa kuullaan Floydin vuonna 1967 ilmestyneestä hittikappaleesta See Emily Play löytyvää biisirefrainia kappaleesta Shine On You Crazy Diamond Part IX. Ensimmäinen levyllä kuultu ääni on aavemainen drone, joka syntyy sormien juostessa viinilasien reunoilla, jotka on täytetty vaihtelevalla määrällä nestettä eri sävyjen luomiseksi.
Yli 30 vuoden ajan ”viritetyt” viinilasit olivat kaikki, mitä jäi jäljelle Household Objectsista, Floydin vuonna 1970 aloittaman albumin työnimestä, joka hylättiin lopullisesti vuonna -74. Vuonna 1973 The Dark Side Of The Moonin näppärä yhdistelmä hifi-ystävällisiä äänitehosteita ja FM-rockia teki Pink Floydista viiden parhaan bändin joukkoon Britanniassa, Euroopassa ja ennen kaikkea Amerikassa. Sitä ennen se oli kuitenkin hyvin erilainen.
Household Objects -idea sai alkunsa vuonna 1969, kun Floyd alkoi esittää uutta sävellystä Work, johon kuului puun sahaamista ja kattiloiden keittämistä lavalla. Vuotta myöhemmin he julkaisivat Atom Heart Mother -albumin, joka sisälsi kappaleen Alan’s Psychedelic Breakfast, jossa kuullaan roadie Alan Stylesin paistavan munia ja pekonia ennen kuin se päättyy tippuvan hanan hypnoottiseen ääneen. Atom Heart Mother oli Yhdistyneen kuningaskunnan ykköshitti. Mutta kuten rumpali Nick Mason myönsi: ”Etsimme yhä yhtenäistä suuntaa.”
Kun Pink Floyd kokoontui uudelleen Abbey Roadin studiolla tammikuussa 1971, he etsivät yhä sitä suuntaa. Heidän välitön ratkaisunsa oli luopua tavanomaisista instrumenteista ja tuoda etualalle ”löydetyt” soundit, jollaisia he käyttivät Work- ja Alan’s Psychedelic Breakfast -levyillä.
John Leckie tuottaisi myöhemmin Musein Showbizin ja Origin Of Symmetryn. Vuonna 1971 hän oli 22-vuotias Abbey Roadin nauhoittaja, joka määrättiin nauhoittamaan Floydin uutta musiikkia.
”He työskentelivät päiviä sen parissa, mitä ihmiset nyt kutsuvat Household Objectsiksi”, Leckie kertoi tälle kirjoittajalle vuonna 2006. ”He keksivät sointuja olutpullojen naputtelusta, repivät sanomalehtiä saadakseen rytmin ja päästivät aerosolitölkkejä irti saadakseen hi-hat-soundin.”
Ihanteet kirjattiin luetteloon, ennen kuin bändi siirrytteli George Martinin Air Studiosille. Sitten he muuttivat mielensä ja palasivat perinteisiin soittimiin seuraavalla albumillaan Meddle. Vaikka Meddle hyödynsi joitain äänitehosteita, revityt sanomalehdet ja naputetut pullot jäivät käyttämättä.
Se kesti yli kaksi vuotta ennen kuin Pink Floyd palasi Household Objects -ideaan. Siihen mennessä The Dark Side Of The Moon oli noussut Britannian ja Yhdysvaltojen listojen kärkeen. Mutta kun Floyd kokoontui uudelleen aloittamaan jatko-osan työstämisen vuoden 1973 lopulla, he olivat vaikeuksissa. ”Meillä ei ollut ideaa keskenämme”, Nick Mason sanoi.
Tehdessään uransa helpoimmin lähestyttävän albumin bändin vastakkainen ratkaisu kirjoittajablokkiinsa oli uusintaversio Household Objectsista. Viikkoja vietettiin ääniteknikko Alan Parsonsin kanssa Abbey Roadilla, jossa luotiin perkussiivista rytmiä raaputtamalla noita luudanvarrella lattiaa tai lyömällä puupalaa kirveellä ja vääntämällä tulitikkujen väliin pingotettuja kuminauhoja. ”Olen aina ollut sitä mieltä, että äänitehosteen ja musiikin erottaminen toisistaan on täyttä paskaa”, basisti/lauluntekijä Roger Waters kertoi tuolloin Zigzag-lehdelle. ”Sillä, teetkö äänen kitaralla vai vesihanalla, ei ole merkitystä.” Waters vakuutti, että Floydin uusi musiikki, jossa käytetään ”pulloja, veitsiä ja hakkuukirveitä, on muuttumassa todella hienoksi kappaleeksi.”
Vuoden loppuun mennessä hän oli kuitenkin muuttanut mielensä. Nick Mason on sittemmin vihjannut, että Household Objects oli ”viivytystaktiikka” uusien kappaleiden puuttuessa. Varmasti kun Waters oli keksinyt ajatuksen tehdä albumi poissaolosta – vaikeuksissa olevan perustajajäsen Syd Barrettin poissaolosta, Watersin pian tulevan ex-vaimon poissaolosta ja siitä, mitä hän piti bändikavereidensa sitoutumattomuutena – Wish You Were Here -albumi loksahti paikoilleen ja Household Objects unohtui. Tosin kaikki eivät olleet tyytyväisiä tähän päätökseen. ”Olin melko pettynyt, ettei siitä koskaan tullut mitään”, sanoi Alan Parsons.
Vuonna 2011 Pink Floyd julkaisi laajennetut versiot Dark Sidesta ja Wish You Were Herestä. Jälkimmäinen sisälsi nyt alkuperäisen viritettyjen viinilasien kappaleen, ja uusi Dark Side sisälsi toisen otteen Household Objectsista: The Hard Way, 3:10 minuuttia, jossa rumpujen sijasta kuului joko revittyjä sanomalehtiä tai sitten ei, ja basson sijasta kuulosti kitketyltä kuminauhalta. Mutta melodinen refraani, joka leikkaa läpi muutaman sekunnin kuluttua, on puhdasta melankolista Floydia. Fanit olivat odottaneet tätä vuosikymmeniä. Bändi itse huomautti nopeasti, että nykyään nämä soundit voisi tehdä iltapäivässä syntetisaattorilla tai ohjelmointilaitteella.
Voi ymmärtää bändin haluttomuuden antaa Household Objectsille nyt suurta merkitystä. Loppujen lopuksi The Dark Side Of The Moon teki parikymppisten ikävöinnistä ja napakympeilystä suurta bisnestä, eikä Pink Floyd oikeutetusti enää koskaan katsonut taakseen. Mutta näiden nypittyjen kuminauhojen ja raapivien luudanvarsien äänet ovat viimeinen hurraa vanhalle Pink Floydille; sille, joka oli nuori, hassu ja kokeileva. ”Se tuntui silloin hyvältä idealta”, Roger Waters sanoi. Sitä se oli, ja sitä se on edelleen.
Ostajan opas: Pink Floyd – heidän parhaat (ja huonoimmat) albuminsa
Vastaa