1947: Elokuu 14/15. Brittiläinen Intia jaetaan Intiaksi ja Pakistaniksi osana itsenäistymisprosessia. Enemmistönä olevat muslimialueet lännessä (nykyisin koko Pakistan) ja idässä (nykyisin Bangladeshiksi kutsuttu alue) muodostavat Pakistanin. Britit antavat myös useiden satojen ”ruhtinaskuntien” nimellisille hallitsijoille, jotka olivat brittien veronkantajia ja palvelivat brittien mieliksi, mahdollisuuden päättää, haluavatko ne liittyä Intiaan vai Pakistaniin. Pakistan vaatii Kashmirin liittymistä siihen. Kashmirin hindulaishallitsija ei tee valintaa. Kashmirissa on kolme suurta etnistä aluetta: Ladakh luoteessa, jonka enemmistö on buddhalaisia; Kashmirin laakso (Intian hallinnassa) ja Pakistanin hallitsema osa, jonka enemmistö on muslimeja, ja Jammu (etelässä), jonka enemmistö on hinduja. Yleinen enemmistö on muslimeja.

1948: Pakistanin ”heimomiehet” hyökkäävät Pakistanin hallituksen tuella Kashmiriin. Kashmirin hallitsija pyytää Intialta apua. Intia vaatii, että Kashmirin tulisi ensin liittyä Intiaan. Hallitsija suostuu. Intia lähettää joukkoja Kashmiriin, ja hyökkäys estetään. Kashmir jaetaan Pakistanin hallitsemaan osaan ja Intian hallitsemaan osaan. Tämä tosiasiallinen jako jatkuu tähän päivään asti, ja jakolinja tunnetaan valvontalinjana.

1948: Intia vie Kašmirin kysymyksen YK:n turvallisuusneuvostoon, joka hyväksyy päätöslauselman, jossa se kehottaa Pakistania tekemään kaikkensa ”varmistaakseen” Pakistanin kansalaisten ja ”heimomiesten” vetäytymisen ja pyytää kansanäänestyksen järjestämistä Kašmirin kansan toiveiden selvittämiseksi. Joukkojen vetäytymistä tai kansanäänestystä ei ole toteutettu.

1962: Intia ja Kiina käyvät rajasotaa. Kiina miehittää osan Ladakhista.

1965: Intia ja Pakistan käyvät rajasotaa Intian ja Länsi-Pakistanin rajalla ja valvontalinjalla Kashmirissa. YK:n välittämät tulitauko ja vetäytyminen sotaa edeltäville linjoille, jonka maiden johtajat vahvistivat vuoden 1966 huippukokouksessa Taškentissa, Neuvostoliitossa (nyk. Toshkent, Uzbekistan).

1970-1971: Itä- ja Länsi-Pakistanissa järjestettävien vaalien tuloksena enemmistön saa itäpakistanilainen puolue, joka on etnisesti pääasiassa bengalilainen. Pakistanin armeija kieltäytyy sallimasta parlamentin kokoontumista. Itä-Pakistanilaiset vaativat itsehallintoa ja myöhemmin itsenäisyyttä Pakistanin armeijan harjoittaman raa’an sorron vuoksi. Syntyy sissisotaa. Noin kymmenen miljoonaa pakolaista virtaa Itä-Pakistanista Intiaan. Intia tarjoaa turvapaikan myös bangladeshilaisille sissijoille. Pakistan hyökkää lentokentille Intiassa ja Intian hallitsemassa Kashmirissa. Intia iskee takaisin Länsi-Pakistanissa ja sekaantuu myös itäisessä Pakistanissa bangladeshilaisten puolelle. Yhdysvallat ”kallistuu” Pakistanin suuntaan ja lähettää alueelle ydinaseistetun lentotukialus Enterprisen taisteluryhmineen epäsuorana ydinaseuhkauksena Intialle (mikä vaikuttaa Intian ydinpolitiikkaan ydinkokeiden hyväksi). Pakistan häviää sodan molemmilla rintamilla ja Bangladesh itsenäistyy.

1972: Intia ja Pakistan allekirjoittavat Simlan (tai Shimlan) sopimuksena tunnetun rauhansopimuksen, jonka mukaan molemmat osapuolet sitoutuvat ”ratkaisemaan erimielisyytensä rauhanomaisin keinoin kahdenvälisin neuvotteluin tai muilla rauhanomaisilla keinoilla, joista ne sopivat keskenään”. Molemmat maat sopivat, etteivät ne yritä yksipuolisesti muuttaa valvontalinjaa Kašmirissa.

1974: Intia testaa ydinlaitetta. Pakistan kiihdyttää ydinaseohjelmaansa.

1980-luku: Yhdysvallat tukee islamilaista vastarintaa Afganistanin neuvostomiehitystä vastaan ja myös Zia-ul-Haqin diktatuuria Pakistanissa, mikä edistää islamilaista fundamentalismia Pakistanissa.

1980-luvun loppupuoli: Intian hallitsemassa osassa Kashmiria järjestetään osavaltiotason vaalit. On todisteita vaalivilpistä. Militanttisuus lisääntyy Kašmirissa. Vuonna 1989 Neuvostoliitto eroaa Afganistanista. Etelä-Aasian ulkopuolelta tulevat islamilaiset militantit alkavat nyt toimia Kašmirissa Pakistanin hallituksen tuella. Ulkomaiset taistelijat ja uskonnollinen fundamentalismi hallitsevat yhä enemmän Kašmirin väkivaltaisuuksia. 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa hindufundamentalismi alkaa vahvistua poliittisena voimana Intiassa.

1990-luku: Väkivaltaisuudet lisääntyvät Kashmirissa. Islamilaiset militantit toteuttavat etnisiä puhdistuksia Kashmirin laaksossa terrorisoiden ei-muslimeja, lähinnä kašmirilaisia puntaristeja, ja saavat suuren määrän ihmisiä pakenemaan, pääasiassa Jammuun. Pakistan tukee rajat ylittävää soluttautumista. Intian armeija vastaa tukahduttamalla terrorismia, ulkomaista soluttautumista ja kotimaista kapinaa, jotka ovat nyt kaikki sekoittuneet toisiinsa. Kaikkialla esiintyy vakavia ihmisoikeusloukkauksia.

1998: Hindufundamentalistisen puolueen, BJP:n, johtama koalitio nousee valtaan Intiassa. Intia ja Pakistan tekevät ydinasekokeita ja julistautuvat ydinasevaltioiksi. Pakistan ilmoittaa, että se voi tietyissä olosuhteissa käyttää ydinaseita ensimmäisenä neutralisoidakseen Intian tavanomaisen ylivoiman, mikä viittaa Naton kylmän sodan aikaiseen doktriiniin, jonka mukaan ydinaseita voidaan käyttää ensimmäisenä, jos Euroopassa syttyy sota Neuvostoliiton kanssa. Intia sanoo, ettei se aio käyttää ydinaseita ensimmäisenä.

1999: Intian pääministeri Atal Behari Vajpayee matkustaa Lahoreen Pakistaniin rauhankokoukseen pääministeri Nawaz Sharifin kanssa. Toivoa rauhasta on paljon. Kolme kuukautta myöhemmin pakistanilaiset militantit hyökkäävät armeijan tuella Kargilin alueelle Intian hallitsemassa Kašmirissa. Syntyy sotilaallinen yhteenotto, johon saattaa liittyä ydinsota. Nawaz Sharif matkustaa Washingtoniin, ja presidentti Clinton suostuttelee hänet vetämään Pakistanin joukot pois Kargilista. Vastakkainasettelu päättyy. Nawaz Sharif syrjäytetään sotilasvallankaappauksella, jota johtaa kenraali Musharraf, yksi Kargilin sodan suunnittelijoista. (Musharraf julistautuu Pakistanin presidentiksi vuonna 2000.)

Syyskuun 11. päivä 2001: Tunnettuja traagisia tapahtumia Yhdysvalloissa. Terrori-iskuissa kuolee noin 3 000 ihmistä.

1. lokakuuta 2001: Terrori-isku Kashmirin osavaltion parlamenttiin Srinagarissa. 38 ihmistä saa surmansa.

7. lokakuuta 2001: Yhdysvallat aloittaa sodan Afganistanissa terrorismin vastaisen sodan nimellä. Presidentti Musharrafista tulee Yhdysvaltain liittolainen ja hän sallii Pakistanin toimia Yhdysvaltojen tukikohtana. Al-Qaida, Taleban ja niiden kannattajat Pakistanissa kokevat kovaa painostusta.

13. joulukuuta 2001: Intian parlamenttiin tehdään terrori-isku. Neljätoista ihmistä (mukaan lukien viisi hyökkääjää sekä turvamiehet ja kaksi siviiliä) saa surmansa.

Joulukuun 13. päivän jälkimainingeissa: Intia mobilisoi ja siirtää satojatuhansia sotilaita Pakistanin vastaiselle rajalle, mukaan lukien valvontalinja Kashmirissa. Tavanomaisen sodan ja ydinsodan vaara kasvaa.

14. toukokuuta 2002 tähän päivään (syyskuun 2002 alku): Terrori-isku intialaisten sotilaiden perheitä vastaan. Yli 30 ihmistä kuollut. Intia uhkaa vastatoimilla. Pakistan uhkaa epäsuorasti ydinaseiden käytöllä, jos Intia hyökkää. Tavanomaisen ja ydinvoiman vastakkainasettelun huippu saavutettiin touko-kesäkuussa 2002. Suurin ydinsodan uhka sitten vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisin. Yhdysvaltain joukot ja sotastrategia alueella vaarassa. Yhdysvaltojen sukkuladiplomatia lievittää välitöntä kriisiä, kun Pakistan lupaa lopettaa rajat ylittävän soluttautumisen. Intia ei tee vastatoimia. Jännitteet pysyvät korkeina, ja sodan ja ydinaseiden käytön uhka on edelleen olemassa.