Kamppailulajien määritelmän avainsana on MARTIAL. Martial tulee sanasta Mars (roomalainen sodan jumala) ja tarkoittaa soturimaista tai sotaan liittyvää. Näin ollen taistelulajit voidaan määritellä soturina olemisen taidoksi. Taistelulajiharjoittelu kehittää soturina olemisen fyysisiä ja henkisiä näkökohtia (olipa kyse sitten puolustautumisesta vaaroja vastaan siviilimaailmassa tai sotilas- / lainvalvonta-ammateissa).

Teknisempi taistelulajimääritelmä on aseetonta ja/tai aseisiin perustuvaa taisteluharjoittelua itsepuolustusta tai poliisi-/ sotilastoimintaa varten. Tämä harjoittelu on jäsenneltyä ja ammattitaitoisten ohjaajien opettamaa. Kamppailulajien opiskelijat oppivat ja harjoittelevat jatkuvasti tekniikoita, kuten potkuja, lyöntejä, tarttumista ja/tai aseiden käsittelyä (esim. puiset Bo-sauvat). Esimerkkejä tunnetuista taistelulajeista ovat Shotokan Karate, Muay Thai, Krav Maga, Mixed Martial Arts (MMA), Brazilian Jiu-Jitsu (BJJ) ja Taekwondo. On kuitenkin olemassa satoja muitakin suosittuja kamppailulajeja.

Kamppailulajiharjoittelulla on ensisijaisesti itsepuolustussovellusten lisäksi monia muitakin kamppailulajihyötyjä. Kamppailulajit voivat auttaa parantamaan fyysistä kuntoa, kuten nopeutta, voimaa ja kuntoa. Se voi myös parantaa yleistä koordinaatiota, tasapainoa ja joustavuutta. Lisäksi kamppailulajiharjoittelu voi auttaa sisäiseen kurinalaisuuteen ja henkiseen kestävyyteen. Nämä hyödyt puolestaan auttavat kamppailulajioppilaita selviytymään menestyksekkäämmin ”taistelullisista” tilanteista, koska harjoittelu tekee heistä usein vahvempia, nopeampia ja parempia henkisesti ja fyysisesti selviytymään vaarallisista ja stressaavista tilanteista.

Kamppailulajit luotiin tuhansia vuosia sitten puolustamaan yhteisöjä hyökkääjiä vastaan ja suojelemaan yksilöitä rosvoilta. Miekkoihin ja keihäisiin perustuvat asepohjaiset taistelulajit luotiin hyvin varhain ihmisen historiassa, ja niitä harjoittivat useimmat kansat ja ryhmät. Asiantuntijat uskovat, että strukturoidut aseettomat taistelulajit, joilla on laaja oppilaskunta, kehitettiin myöhemmin. Monet taistelulajityylit kehitettiin kuitenkin jo tuhansia vuosia sitten. Esimerkkejä muinaisista aseettomista taistelulajeista ovat nyrkkeily (useat maat), Pankration (Kreikka) ja Shaolin Kung Fu (Kiina). Joissakin kamppailulajien määritelmissä todetaan, että kamppailulajit ovat ”pääasiassa japanilaista alkuperää”. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kamppailulajityylejä on luotu monissa eri maissa ja alueilla, kuten Kiinassa, Intiassa, Israelissa, Brasiliassa, Afrikassa, Euroopassa, Koreassa… ja tietenkin Japanissa.

Viime vuosina jotkin kamppailulajikoulut ovat osittain tai kokonaan muuttuneet sovittelukeskuksiksi, kuntoilustudioiksi, lasten toiminta-alueiksi jne. Jopa opetukselliset elementit, jotka saattavat vaikuttaa itsepuolustussovelluksiin liittymättömiltä, kuten karate-kata tai pistepohjaiset ”urheilu ”sparrauskilpailut, ovat kamppailulajien menetelmiä itsepuolustuksen opettamiseen. Katan avulla oppilaat voivat harjoitella kamppailulajitekniikoita (eli potkuja, lyöntejä ja torjuntoja) ilman paria. Lisäksi pistepohjainen sparraus antaa oppilaille mahdollisuuden harjoitella liikkuvaa ja arvaamatonta paria vastaan. Useimmat kamppailulajikoulut ovat kuitenkin edelleen omistautuneet itsepuolustustekniikoiden opettamiseen oppilailleen. Valtaosa nykyajan kamppailulajityyleistä pysyy uskollisena kamppailulajien määritelmälle opettaa oppilaille soturina olemisen taidetta.

Kamppailulajien määritelmä & Kamppailulajien historia

Kamppailulajien määritelmä – Karaten todellinen merkitys