kampaamo Kampaamo Kampaamo on ollut käytössä lähes jokaisessa yhteiskunnassa antiikin ajoista nykypäivään, olipa se sitten koristeellinen tai yksinkertainen. Vuonna 400 eaa. jotkut kreikkalaiset naiset värjäsivät hiuksiaan; roomalaisaikana värjäys ja valkaisu olivat yleisiä. Japanilaiset naiset käyttivät lakkaa (nykyaikaisen hiuslakan edeltäjä) turvatakseen taidokkaat kampauksensa. Olipa tyyli mikä tahansa, on ollut ihmisryhmiä, jotka hankkivat elantonsa ja loivat mainettaan leikkaamalla, ajelemalla, kihartamalla ja muotoilemalla hiuksia.
Hiustenhoito on ammatti, joka on vetänyt puoleensa sekä miehiä että naisia. Aikaisempina aikoina mieskampaajat (joita usein kutsutaan partureiksi) työskentelivät pääasiassa miesten hiusten parissa ja naiset naisten parissa, mutta nykyaikana tällaisista erotteluista on tullut vähemmän jäykkiä. On kuitenkin edelleen harvinaista löytää kampaajia, jotka ovat valmiita ylittämään roturajoja hiusten muotoilussa. Parturi-kampaamot ja kauneussalongit kuuluvat edelleen julkisista tiloista segregoituneimpiin. Ensimmäistä kampaamokäyntiä pidetään kuitenkin usein siirtymäriittinä riippumatta osallistujan rodusta tai sukupuolesta. Pojan ensimmäinen hiustenleikkaus on tapahtuma, ei-biologinen merkki siirtymisestä vauvaiästä lapsuuteen. Tytön ensimmäinen kampaamokäynti merkitsee hänen siirtymistään lapsuudesta nuoreksi naiseksi. Molempien kohdalla paikka, jossa he kohtaavat kampaajan, johdattaa heidät siihen, mistä saattaa tulla merkittävä sosiaalinen alue heidän elämässään. Parturi-kampaamot ja kauneushoitolat ovat historiallisesti toimineet ensisijaisena paikkana sukupuoleen liittyvälle vuorovaikutukselle, tuelle ja hoivalle.
Ennen 1900-luvun ensimmäisiä vuosikymmeniä uravaihtoehdot olivat rajalliset kaikille naisille, mutta erityisesti köyhille ja siirtolaisnaisille sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluville naisille. Kampaamoala on ollut erityisen houkutteleva uravaihtoehto tällaisille naisille, koska yrityksen perustaminen on ollut helppoa. Maine haluttuna kampaajana saattoi johtaa uraan, jota voitiin halutessasi tehdä kotona tai resurssien salliessa julkisemmissa tiloissa, kuten liikkeessä. Kummassakin tapauksessa kampaajan ammatti saattoi elättää perheen huomattavasti suuremmalla rahamäärällä kuin koti-, tehdas- tai maataloustyö. Kampaamoala ei vaatinut korkeakoulutusta, ja työaikoja voitiin hallita jossain määrin, mikä teki siitä ihanteellisen ammatin naisille, joilla oli pieniä lapsia kasvatettavana.
Kampaamoala alkoi yksinkertaisesta kihartimesta, jota antiikin Rooman naiset käyttivät taidokkaiden hiustyylien luomisessa, ja kampaamoalaitokseen liitettiin erilaisia teknisiä apuvälineitä, jotka vaihtelivat yksinkertaisista kammoista ja hiusneuloista, joilla hiuksia pidettiin hiusten pitämiseksi paikoillaan, aina monimutkaisiin sähkölaitteisiin, joilla hiuksia kuivattiin ja hoidettiin. Lisäksi käytettiin kemiallisia menetelmiä hiusten sävyttämiseen, aaltoilemiseen, kihartamiseen, suoristamiseen ja hoitamiseen. 1900-luvulle tultaessa itse kampauksesta sekä materiaalien ja laitteiden valmistuksesta oli tullut laajamittainen ammatti ja käytännöllinen taide.

Noliwe Rooks

Vrt. myös vartalon koristelu.