Norsua katsoessa voi tuntua loogiselta olettaa, että se olisi sukua sarvikuonon kaltaiselle suurelle, harmaalle eläimelle, mutta tämä arvaus olisi väärä. Mielenkiintoista kyllä, norsun lähimmät sukulaiset eivät näytä lainkaan niiltä. Vaikka tämä aihe on edelleen jossain määrin kiistanalainen tiedeyhteisössä, jotkut ovat osoittaneet kalliohyraxin olevan elefantin lähin elävä evolutiivinen sukulainen¹. On kuitenkin tärkeää korostaa, että tämä väite ei ole kiistaton, ja monet ovat vastustaneet ajatusta siitä, että hyraxit olisivat elefanttien lähimpiä sukulaisia².

Kalliohyrax (Procavia capensis) on pieni, karvainen, pohjakoiran kaltainen nisäkäs, joka elää kalliorakoissa suurimmassa osassa Afrikkaa³. Kalliohyrax kuuluu norsun tavoin Afrotheriaan, joka on nisäkkäiden varhaisista, 80-100 miljoonaa vuotta sitten syntyneistä afroarabialaisista esi-isistä koostuva superjärjestys⁴. Ne kuuluvat Afrotherian sisällä jopa samaan kladiin, jota kutsutaan nimellä Paenungulata. Kalliohyrax kuuluu järjestykseen Hyracoidea, joka erosi norsun evoluutiopolusta noin 65 miljoonaa vuotta sitten⁵. Tämä saattaa kuulostaa pitkältä ajalta, mutta ei itse asiassa ole kovin kaukana evoluution aikaskaalassa. Kun otetaan huomioon norsun koko ja ulkonäkö verrattuna kalliohyraxiin, tämä on melkoinen yllätys.

Norsulla ja kalliohyraxilla on itse asiassa monia yhteisiä lisääntymisominaisuuksia, jotka viittaavat yhteiseen esi-isään. Sekä uroshyraxien että norsujen kivekset pysyvät retroperitoneaalisen vatsan sisällä eivätkä laskeudu kivespussiin kuten monilla muilla nisäkkäillä⁶. Naarasyksilöillä on molemmilla samanlainen istukkaperäinen alkuperä, ja ne kantavat raskauksia pitkiä aikoja, 7-8 kuukautta ja 21-22 kuukautta. Hyraxin tiineysaika on lyhyempi kuin norsulla sen pienemmän koon vuoksi, mutta se on hyvin pitkä verrattuna muihin samankokoisiin eläimiin, kuten kissoihin, jotka kantavat yleensä ~2 kuukautta. Toisin kuin useimmilla muilla kuin kädellisillä nisäkkäillä, niiden maitorauhaset sijaitsevat molemmilla lajeilla ylempänä etujalkojen luona⁷.

Vaikka kalliohyraxit saattavat näyttää jyrsijän näköisiltä, niiden etuhampaat muistuttavat enemmän norsun syöksyhampaita kuin jyrsijän hampaita. Sekä norsu- että kalliohyraxin ”syöksyhampaat” ovat ainutlaatuisia muihin syöksyhampaisiin eläimiin verrattuna, sillä ne kehittyvät pikemminkin niiden etuhampaista kuin kulmahampaista². Norsun tavoin kalliohyraxilla on litteät, sorkkamaiset kynnet ja erittäin herkät jalkapohjat, mutta sillä ei ole sappirakkoa eikä keuhkopussitilaa rintakehän sisällä⁶.

Näiden morfologisten yhtäläisyyksien lisäksi hyraxilla ja norsulla on yhteisiä mitokondriaalisia geenisekvenssejä ja yhteisiä molekulaarisia komponentteja¹⁷. Hiljattain havaittiin, että molemmilla lajeilla on ladattua myoglobiinia, joka sitoo happea voimakkaammin ja liittyy vesieläinten ja osittain vesieläinten sukelluskäyttäytymiseen. Tämä viittaa siihen, että molemmat lajit ovat saattaneet kehittyä yhteisestä vesieläinten esi-isästä huolimatta niiden nykyisestä maalla elämisestä⁸.

Kalliohyrax on norsun tavoin älykäs eläin, jolla on kyky pitkäkestoiseen muistiin, vaikkakaan ei ole yllättävää, että suuriaivoisilla norsuilla on korkeammat kognitiiviset toiminnot kuin niiden karvaisilla serkuilla. Tästä huolimatta molemmat elävät hyvin sosiaalista elämää ja käyttävät ryhmissään monimutkaista ääniviestintää⁹. Tämä saattaa selittyä sillä, että hyraxilla, kuten norsullakin, on suhteellisen suuri hippokampus¹⁰, aivojen alue, joka osallistuu erityisesti muistinmuodostukseen¹¹.

Kalliohyrax ei ole norsun ainoa epätavallinen sukulainen. Muita merkittäviä serkkuja ovat sorkkaeläimiin kuuluvat ”merilehmät”: manaatit (Trichechus manatus) ja dugongit (Dugong dugon). Molemmilla näillä vesinisäkkäillä on keihäsmäiset etuhampaat ja harmaa, paksu iho¹². Sekä manaatilla että dugongilla on vetäytyvät huulet, joilla on samanlainen tehtävä kuin norsunrungolla¹³. Joidenkin todisteiden mukaan nämä sireenit ovat itse asiassa läheisempää sukua norsulle kuin hyraxille, mutta lopullista yksimielisyyttä ei ole vielä saavutettu. Ehkä tärkeintä on, että yksi yhteinen piirre näille lajeille on se, että niiden uhanalaisuus johtuu ihmisen aiheuttamasta uhasta¹².
Kauhealta tuntuvat eläinlajien sukulaisuussuhteet eivät ole ainutlaatuisia vain norsulle. Aaskalintujen lähin sukulainen on platypus¹⁴, hylkeiden sanotaan olevan karhujen serkkuja¹⁵, ja hevosenkenkäravut ovat läheistä sukua hämähäkeille¹⁶. Evoluutio toimii salaperäisillä tavoilla, ja tutkijat työskentelevät kovemmin kuin koskaan sen salaisuuksien selvittämiseksi.

¹Perkin, Andrew. ”Miksi norsu on hyraxin ’serkku’? Lyhyt johdatus itäisen kaaren ja rannikkometsien afrotheriaan”. The Arc Journal: 7.

²Safaris Thomson. ”Marsun kaksoisolentoja, norsun serkkuja: Rock Hyraxes”. Thomson Safaris, 2. helmikuuta 2015. http://www.thomsonsafaris.com/blog/rock-hyraxes/

³Rübsamen, K., I.d Hume ja W.v Engelhardt. ”Kalliohyraxin fysiologia”. Comparative Biochemistry and Physiology Part A: Physiology 72, no. 2 (1982): 271-77. doi:10.1016/0300-9629(82)90219-5.

⁴Tabuce, Rodolphe, Robert J. Asher ja Thomas Lehmann. ”Afroterian nisäkkäät: katsaus nykyisiin tietoihin”. Mammalia 72, no. 1 (2008). doi:10.1515/mamm.2008.004.

⁵Rohland, Nadin, Anna-Sapfo Malaspinas, Joshua L. Pollack, Montgomery Slatkin, Paul Matheus ja Michael Hofreiter. ”Proboscidean mitogenomics: chronology and mode of elephant evolution using mastodon as outgroup”. PLoS biology 5, no. 8 (2007): e207.

⁶Carnaby, Trevor. Beat About The Bush: Nisäkkäät. Jacana Media, 2006.

⁷”Rock hyraxes and elephants: Yhtäläisyyksiä ja eroja.” Toisen mielipiteen lääkäri. Accessed September 22, 2017. http://www.second-opinion-doc.com/rock-hyraxes-and-elephants-the-similarities-and-differences.html.

⁸Mirceta, S., A. V. Signore, J. M. Burns, A. R. Cossins, K. L. Campbell ja M. Berenbrink. ”Evolution of Mammalian Diving Capacity Traced by Myoglobin Net Surface Charge”. Science 340, no. 6138 (2013): 1234192. doi:10.1126/science.1234192.

⁹Kershenbaum, Arik, Amiyaal Ilany, Leon Blaustein ja Eli Geffen. ”Syntaktinen rakenne ja maantieteelliset murteet urospuolisten kalliohyraxien lauluissa”. Proceedings of the Royal Society of London B: Biological Sciences 279, no. 1740 (2012): 2974-2981.

¹⁰Hakeem, Atiya Y., Patrick R. Hof, Chet C. Sherwood, Robert C. Switzer, L.e.l. Rasmussen ja John M. Allman. ”Afrikkalaisen norsun (Loxodonta africana) aivot: Neuroanatomia magneettikuvien perusteella.” The Anatomical Record Part A: Discoveries in Molecular, Cellular, and Evolutionary Biology 287A, no. 1 (2005): 1117-127. doi:10.1002/ar.a.20255.

¹¹Aivojen osat – Muisti & aivot – ihmisen muisti. Viitattu 29. syyskuuta 2017. http://www.human-memory.net/brain_parts.html.

¹²Marsh, Helene, Thomas J. O’Shea ja John E. Reynolds III. Ecology and conservation of the Sirenia: dugongs and manatees. №18. Cambridge University Press, 2011.

¹³Marshall, C. D., L. A. Clark ja R. L. Reep. ”Floridan manaatin (Trichechus manatus latirostris) lihashydrostaatti: funktionaalinen morfologinen malli perioraaliharjasten käytöstä”. Marine Mammal Science 14, no. 2 (1998): 290-303.

¹⁴Weil, Anne. ”Nisäkkäiden evoluutio: Suhteita pureskeltavaksi.” Nature 409, no. 6816 (2001): 28-31. doi:10.1038/35051199.

¹⁵Koretsky, Irina A., and Lawrence G. Barnes. ”Pinnipedien evoluutiohistoria ja paleobiogeografia”. Mesozoic and Cenozoic vertebrates and paleoenvironments: Tributes to the career of Prof. Dan Grigorescu. Bukarest: Ars Docendi (2006): 143-153.

¹⁶Garwood, Russell J., and Jason Dunlop. ”Kolmiulotteinen rekonstruktio ja sukupuuttoon kuolleiden keliakiajärjestöjen fylogenia”. PeerJ 2 (2014). doi:10.7717/peerj.641.

¹⁷ Springer, Mark S., Gregory C. Cleven, Ole Madsen, Wilfried de Jong W., and et al. ”Endemic African Mammals Shake the Phylogenetic Tree.” Nature 388, no. 6637 (Jul 03, 1997): 61-4. doi:http://dx.doi.org/10.1038/40386. https://search.proquest.com/docview/204499119?accountid=10267.