Kaikki saksanpaimenkoira

Jakaminen on välittämistä!

Saksanpaimenkoira on nykyään toiseksi rakastetuin ja suosituin seurakoirakoira Yhdysvalloissa.

Amerikkalaisen Kennelliiton (AKC) mukaan vain lyömätön, rakastettava labradorinnoutaja ohittaa saksanpaimenkoiran suosiossa.

Ehkä siksi saksanpaimenkoiraa, kuten monet tämän rodun harrastajat niitä kutsuvat, on jalostettu niin monissa eri väreissä ja värikuvioissa.

Tämän rodun pitkän historian ja monipuolisten sukujuurien vuoksi joitakin värejä nähdään hyvin yleisesti ja toiset ovat todella harvinaisia.

Tässä artikkelissa käymme yksityiskohtaisesti läpi niitä monia värejä ja värikuvioita, joita saksanpaimenkoira voi esitellä.

Opi lisää oman saksanpaimenkoirasi turkin väristä tai pohdi, mikä turkin väri on suosikkisi!

Saksanpaimenkoiran värit

Saksanpaimenkoiran turkkia voidaan kasvattaa kuudessa yksivärisessä ja viidessä värikuviossa. Saksanpaimenkoirarodussa on kuitenkin paljon muitakin turkin värejä ja värikuvioita kuin ne, joita pidetään ”vakiona” tai ”sallittuina” saksanpaimenkoiran näyttelykoirastandardien mukaan. Nämä harvinaiset tai epätavalliset saksanpaimenkoiran värit ovat aiheuttaneet enemmän kuin vähän keskustelua ja kiistelyä saksanpaimenkoiran kasvattajien keskuudessa.

Katso esimerkkejä saksanpaimenkoiran turkinväreistä

Tämä Vom Geliebten Hausin kasvattajien tekemä upea kuvallinen katsaus saksanpaimenkoiran vakioväreihin tarjoaa loistavan johdatuksen rotumääritelmäväreihin.

Tämä lyhyt video saksanpaimenkoiramieheltä antaa jälleen hienon selityksen yleisimmistä saksanpaimenkoiran väreistä ja niiden syntymisestä.

Mikä on saksanpaimenkoiran rotumääritelmä?

Jos olet uusi koiranomistaja tai koiranjalostaja, et ehkä tunne koiran rotumääritelmän käsitettä kovin hyvin.

Koiran rotumääritelmä on olemassa jokaiselle puhdasrotuiselle koirarodulle, joka on tunnustettu ja rekisteröity American Kennel Clubin (AKC) kautta Yhdysvalloissa. Ympäri maailmaa on monia muita koirakerhoja, joilla on myös samanlaiset käytännöt.

Tässä yhteydessä keskitymme rotumääritelmään, jonka tärkein amerikkalainen puhdasrotuinen rekisteri, AKC, on määritellyt.

AkC:n virallisesti rekisteröimä saksanpaimenkoira-rotumääritelmä sääntelee ominaisuuksia, joita pidetään toivottavina tai ihanteellisina puhdasrotuisessa saksanpaimenkoirasta.

Näihin ominaisuuksiin kuuluvat sellaiset seikat kuin persoonallisuus ja temperamentti, ulkomuoto (ulkonäkö) ja koko, pituus ja paino, turkistyyppi, silmien ja kuonon väri, kyntökynnet ja tassunpohjat, hännänmuodostus, kävelytyyli ja – tässä keskustelumme aiheena – turkin väri ja kuviointi.

Tässä artikkelissa opit siis siitä, mitkä saksanpaimenkoiran turkinvärit ja värikuviot ovat sallittuja ja toivottavia koiran kilpailullisessa näyttelyssä tai koiranjalostuksessa.

Osaat myös tietoa epätavallisista tai niin sanotuista ”harvinaisista” saksanpaimenkoiran turkinväreistä, jotka kielletään tai hylätään kilpailullisissa näyttelytarkoituksissa, ja perusteluista.

Tutustu saksanpaimenkoiran AKC:n hyväksymiin vakioturkin väreihin

Saksanpaimenkoiran virallisessa rotumääritelmässä tunnustettuja yksivärisiä värejä on kuusi ja värikuvioita viisi.

Kuusi yksiväristä väriä ovat musta, sininen, harmaa, maksanvärinen, soopeli ja valkoinen.

Viisi värikuviota ovat musta ja kerma, musta ja punainen, musta ja tan, musta ja hopea sekä kaksivärinen.

Kuudesta yksivärisestä väristä, jotka mainitaan rotumääritelmässä, valkoinen suljetaan pois AKC:n kautta tapahtuvaa koiran kilpailullista näyttelyä varten.

Rodustandardi tekee hyvin selväksi, että ”voimakkaat täyteläiset värit” arvostellaan mieluummin kuin ”vaaleat tai huuhtoutuneet värit.”

Rodustandardi tekee myös selväksi, että maksan tai sinisen värit arvostellaan näyttelykehässä ”virheinä”.

Miksi joitain saksanpaimenkoiran värejä suositaan toisten sijaan?

Kuten varmaan jo alat hahmottaa, kun on kyse osallistumisesta koiranäyttelyihin kilpailijana tai saksanpaimenkoirien kasvattamisesta tällaisten palkintojen toivossa, tiettyjä turkin värejä ja värikuvioita suositaan vahvasti toisten kustannuksella.

Mutta miksi näin tarkalleen ottaen on?

Loppujen lopuksi mies, joka perusti itse saksanpaimenkoirarodun, saksalainen ratsuväen upseeri nimeltä kapteeni Max von Stephanitz, ei välittänyt lainkaan siitä, minkä värinen turkki hänen saksanpaimenkoirillaan oli!

Kuten saksanpaimenkoirien pelastusjärjestö German Shepherd Rescue Elite selittää, kapteeni von Stephanitz kasvatti saksanpaimenkoiria vain ja ainoastaan yhtä tarkoitusta varten. Hän halusi luoda ihanteellisen työ- ja paimenkoiran.

Itse asiassa aivan ensimmäinen saksanpaimenkoira oli koira, jonka kapteeni von Stephanitz näki koiranäyttelyssä, osti ja alkoi käyttää siitoskoirana (uroksena). Sen huhuttiin olevan suden ja koiran hybridi, ja varmasti sen sukujuuret ja polveutuminen olivat tuntemattomia.

Toisen maailmansodan jälkeisen ajan, jolloin saksanpaimenkoiran vastaiset tunteet olivat korkeimmillaan, saksanpaimenkoira-rotu nimettiin jopa uudelleen alsacelaiseksi susikoiraksi, minkä uskotaan ehkä olevan tunnustus rodun suden ja koiran hybridi-alkuperälle.

Luodakseen täydellisen työkoiransa von Stephanitz valitettavasti sisäsiittoi prototyyppikoiransa voimakkaasti (jalostus koiraperheen sisällä). Myöhemmin von Stephanitz lisäsi muita rotulinjoja saadakseen lisää monimuotoisuutta geenipooliin terveydellisistä syistä.

Yksi teoria siitä, miksi joitakin saksanpaimenkoiran turkin värejä ja värikuvioita suositaan voimakkaasti ja toisia ei sallita tai niitä ei suositella, on se, että harvinaisemmat värit saattavat viitata geneettisiin vikoihin, jotka johtuvat siitä, että saksanpaimenkoiraa on sisäsiitoksessa kasvatettu mieluummin pelkän värin vuoksi.

Mitkä ovat suosittuja saksanpaimenkoiran turkin värejä ja värikuvioita?

Amerikan saksanpaimenkoirakerhon (GSDCA) mukaan ”useimmat värit ovat sallittuja.”

Kerhon virallinen AKC-rotumääritelmä tekee kuitenkin myös selväksi, että tiettyjä värejä ja kuvioita suositaan vahvasti muihin nähden – erityisesti voimakkaita ja täyteläisiä värejä.”

Mitä värejä siis pisteytetään etusijalle kilpailutilanteessa?

Kuten German Shepherd Elite Rescue -hyväntekeväisyysjärjestö selittää, kahta väriä ja värikuviota suositaan valtavasti muiden yläpuolella:

• Musta ja tan.
• Musta ja punainen.

Lisäksi värikuvioita, joita suositaan, ovat korostetusti mustat naamiot (black maskeers), mustat ”satulat” (nimetty hevosen satulan mukaan) ja mustat ”peitot” (nimetty hevosen peiton mukaan.

Nämä ovat myös värejä ja värikuvioita, jotka liitetään saksanpaimenkoirarotuun kaikkein läheisimmin myös populaarikulttuurissa ja valtamediassa.

Täysin musta tai soopelin värinen saksanpaimenkoiran turkki on tyypillisesti hyväksyttävä myös näyttelykehässä, vaikka se saatetaankin joissakin koiraharrastusyhdistysten piireissä arvostella vähemmän suotuisasti.

Soopelin turkki on itse asiassa kuvio, jossa turkki on karva on väriltään mustan väristä, ja siinä on vaaleampi kontrasti, jota vastapainona oleva väri näkyy, kun karvapeite tulee yhä kauemmas ihoa kohti. Väri on yleensä jokin kerman, tanin tai hopeanharmaan muunnelma.

Mitä värejä pidetään harvinaisina tai vikaväreinä saksanpaimenkoiralla?

Saksanpaimenkoiraa voidaan kasvattaa myös niin sanotuilla ”harvinaisemmilla” väreillä, joihin kuuluvat mitkä tahansa sinisen, maksan, kermanvärin tai valkoisen värisävyt.

Tässä kohtaa saatat ihmetellä, miten koiran turkki voi olla sininen? Onko se edes mahdollista?

Vai miten olisi väri maksa tai soopeli? Mitä värejä nämä ovat?

Ymmärtääksesi, mistä viittaukset näihin harvinaisempiin turkin väreihin tulevat, on hyödyllistä tietää hieman enemmän koirien turkinvärien genetiikasta.

Sama pätee myös turkin väreihin ja värikuvioihin, jotka ovat kiellettyjä, joten puhumme tässä lähiaikoina paljon enemmän koirien turkinvärien genetiikasta.

Mitkä saksanpaimenkoiran turkinvärit ja värikuviot eivät ole sallittuja tai hylätyjä kilpailuissa?

Juuri nyt turkinväri, joka on suoranaisesti kielletty tai jopa suljettu pois AKC:n koirakilpailuissa, on valkoinen.

Kuten von Haus Ulvin saksanpaimenkoirien kasvattaja selittää, suurin syy siihen, että valkoinen väri on automaattisesti suljettu pois, on se, että rodun perustaja Max von Stephanitz nimenomaan totesi, että valkoinen turkki on ”vaaraksi jalostukselle.”

Valkoinen ei oikeastaan ole turkinväri ollenkaan, vaan se on turkin väripigmentin puuttumista. Tämä ei ole sama asia kuin albiino, mutta sitä pidetään geneettisenä heikkoutena monissa työkoiralinjoissa, mukaan lukien saksanpaimenkoira.

Kuten tämä suosittu saksanpaimenkoiran kasvattaja- ja omistajafoorumi osoittaa, minkä tahansa valkoisen värin esiintyminen saksanpaimenkoirassa voi nopeasti synnyttää kiihkeää keskustelua ja erimielisyyksiä.

Toiseksi hyvin harvinaiseksi väriksi, jota toisinaan sanotaan pandanpaimenkoiraksi, kutsutaan myös pietarsaarelaista (piebald, pientä kirjavaa) värimallia. Hevosilla tätä kuviota, jossa valkoiset täplät ovat väripilkkujen lomassa, kutsutaan joskus ”maallikoksi”.

Turkin brindle-kuvio, jota joskus kutsutaan lempinimellä ”tiikerijuovakuvio”, on myös jyrkästi tuomittu ja arvosteltu virheeksi näyttelykilpailuissa.

Koiran turkin värigeenin perusteiden ymmärtäminen

VCA Animal Hospitalsin mukaan minkä tahansa koiran turkin väri ja värikuvio määräytyvät vanhemmilta koirilta perityn tietynlaisen geneettisen sekoituksen perusteella.

Sentähden kaksi täsmälleen samasta pentueesta peräisin olevaa pentua voi kasvaa niin, että niillä on kaksi täysin erilaista turkin väriä tai värimallia.

Jopa saksanpaimenkoiran kasvattajat, joilla on vuosien tai vuosikymmenten kokemus koirien turkinvärien genetiikan työstämisestä, kokevat silti toisinaan ”yllätyksiä”, kun he jalostavat koiriaan. Aina on lisää opittavaa.

Mutta tässä on peruskatsaus, jotta voit ainakin saada jalkasi märiksi ja alkaa ymmärtää, miten harvinaisia tai epätavallisia värejä voi esiintyä saksanpaimenkoirilla.

Kaksi päävärigeeniä: Eumelaniini ja faemelaniini

Kuten Dog Coat Colour Genetics huomauttaa, koirilla tiedetään olevan kaksi päägeeniä, jotka koodaavat turkin väriä, eumelaniini ja faemelaniini.

Katsotaanpa tarkemmin kummankin roolia saksanpaimenkoiran pennun aikuisen turkin värin määräytymisessä.

Eumelaniini

Eumelaniini (lausutaan ”you-mel-ann-in”) on geeni, joka ilmentyy perusmustana.

Faeomelaniini

Faeomelaniini (lausutaan ”fee-oh-mel-ann-in”) on geeni, joka ilmenee peruspunaisena.

Kuten Vom Slekira Kennels selittää, jokainen saksanpaimenkoiran pentu perii kummaltakin vanhemmalta koiralta yhden turkinvärigeenin.

Värigeenejä on kahta erilaista tyyppiä: dominoivia (hallitsevia) ja resessiivisiä. Saksanpaimenkoiran pennun tarvitsee periä vain yksi dominoiva geeni jommaltakummalta vanhemmalta koiralta, jotta se ilmentäisi kyseistä väriä aikuisen turkissa.

Dominoivat värit ovat paljon yleisempiä saksanpaimenkoirarodussa, koska niitä on paljon helpompi kasvattaa.

Mutta resessiivisen värigeenin ilmentämiseksi saksanpaimenkoiran pennun on perittävä kaksi kopiota kyseistä värigeeniä – yksi kummaltakin vanhemmalta koiralta.

Sentähden resessiiviset värit ovat harvinaisempia ja vaikeammin jalostettavissa. Tämän vuoksi niitä sanotaan usein myös epätavallisiksi väreiksi.

Saksanpaimenkoiran geeniperimässä nykyään suositaan seuraavia ”rikkaita” tai ”voimakkaita” turkin värejä, jotka on lueteltu järjestyksessä ”dominoivimmasta” ”vähiten dominoivaan”:

• Sable.
• Musta ja tan.
• Bi-väri.
• Musta.

Katsotaanpa siis lähemmin kutakin näistä väreistä ja värimalleista sekä niiden taustalla olevaa genetiikkaa.

Sable

Rodun perustajan Max von Stephanitzin mukaan ihanteellisen saksanpaimenkoiran perustavanlaatuisen turkin värikuvion tulisi olla kellertävä sudenvärinen tausta, joka kehittyy tummemmaksi harmaaksi tai mustaksi.

Sable-värikuvion tunnusmerkkinä ovat mustat kärjet ja vaaleampi karvapeitteen väri lähempänä ihoa. Se antaa salaperäisen aaltoiluvaikutelman koiran liikkuessa.

Sable-väriä kutsutaan usein myös ”agoutiksi”, joka on termi, joka kuvaa kunkin karvan tummasta vaaleaan vaihtelevaa kuviointia.

Se saattaa olla lähimpänä kapteeni von Stephanitzin alkuperäisen perustajakoiran, Horand von Grafathin, alkuperäistä värikuviota.

The German Shepherd Dog Club of America (GSDCA) kuvaa rotuhistoriassaan tätä perustajakoiraa ulkonäöltään ”alkukantaiseksi koiratyypiksi” ja ammatiltaan paimentajan työkoiraksi.

Mustanruskea

Mustanruskea turkki ilmenee geneettisesti tyypillisesti satulakuviona

Tummemmat värimerkit näkyvät tyypillisesti keskivartalon alueella – samankaltaisesti kuin missä satula istuisi, jos koirat käyttäisivät satuloita.

Mustan ja tanin värillä nähdään yleensä myös musta kasvonaamio.

Bi-color

Bi-color-turkin musta väri painottuu paljon enemmän kuin black and tanin väri. Todellisessa kaksivärisessä turkissa on mustaa laajalti koko pään ja rungon alueella ja vaaleampaa tan-, kulta- tai kermanväristä vain alaraajoissa ja tassunpohjissa.

Kasvattajat kutsuvat turkin kokonaan mustia osia usein satulakuvioksi tai vaihtoehtoisesti huopakuvioksi.

Musta

Mustaa turkinväriä saksanpaimenkoiralla pidetään oikeana resessiivisenä geeninä. Tämä on tärkeää tietää, kun tarkastelemme, miten laimeat tai vaaleat (rotumääritelmä kutsuu niitä ”pestyiksi”) värit voivat esiintyä turkissa.

Kuten ehkä muistat, eumelaniini on geeni, joka koodaa mustaa ja mustaa spektriä.

Mutta muut geenit voivat olla vuorovaikutuksessa eumelaniinin kanssa muuttaakseen sitä, miten musta näkyy turkissa. Tämä on paljon monimutkaisempi näkökohta koirien värigenetiikasta, mutta riittää, kun sanotaan, että kun eumelaniinia vaalennetaan, se voi muuttua siniseksi tai harmaaksi.

Miten on muiden saksanpaimenkoiran rotumääritelmässä mainittujen turkinvärien laimenemisen laita?

Keskustelimme äsken siitä, miten mustan turkinvärin eumelaniinigeeni voi olla vuorovaikutuksessa toisten geenien kanssa luodakseen värin laimenemisen. Tämä voi näkyä sinisenä värinä, josta puhutaan saksanpaimenkoiran rotumääritelmässä.

Maksa on toinen pääasiallinen turkinväri, jota pidetään virheenä, mutta jota ei kuitenkaan kielletä suoralta kädeltä näyttelykilpailuissa.

Kuten luultavasti muistat aiemmista keskusteluistamme täällä, faomelaniini on värigeeni, joka ilmentää punaista värispektriä.

Kevyimmillään faomelaniini voi näyttäytyä norsunluun, kermanvärisenä, keltaisena, kullankeltaisena, ruskettuneena, khakinvärisenä, oranssinpunaisena jne. Tummimmillaan faeomelaniini voi näyttää palaneelta punaiselta, mahonginpunaiselta, punaruskealta, punaruskealta, umbralta tai runsaalta punaruskealta.

Maksa on laimean tai huuhtoutuneen faeomelaniinin vaaleamman spektrin varrella. Kun muut väriekspressiogeenit ovat vuorovaikutuksessa faeomelaniinin kanssa, ne voivat vaalentaa punaista vaalean hillityksi fawniksi, jota jotkut kutsuvat maksaksi tai punaiseksi fawniksi.

Saksanpaimenkoirilla maksa voi näyttää myös kiinteältä punaruskealta. Kuten That Dog Place kertoo, jos saksanpaimenkoira perii maksan laimennusgenetiikan molemmilta vanhemmilta koirilta, sillä kasvaa todennäköisesti tummempi punaruskea maksan turkinväri.

Mitä sanotaan kasvattajista, jotka sanovat, että harvinaisten värien pitäisi olla saksanpaimenkoiran vakiovärejä?

Yksi syy siihen, miksi saksanpaimenkoiran turkkiväreistä käydään niin paljon keskustelua ja kiistelyä, on se, että kasvattajat eivät pääse yksimielisyyteen siitä, kuvastavatko harvinaisemmat turkkivärit geneettistä virhettä.

Esimerkiksi K-9 Pinesin saksanpaimenkoiran kasvattaja on kennel, joka itse asiassa on päättänyt erikoistua sellaisten värien kasvattamiseen, joita yleisesti pidetään geneettisesti virheellisinä.

Tämä kasvattaja keskittyy sinisiin, brindle-, valkoisiin, piebaldi-, maksa- ja fawn-turkkiväreihin ja värimalleihin.

Osa kiistoista johtuu siitä, miten American Kennel Club myöntää AKC-paperit saksanpaimenkoiran pennuille.

Sikäli kuin kasvattaja voi todistaa, että pennun sukulinjat (vanhemmat, isovanhemmat, isoisovanhemmat, isoisovanhemmat ym.) ovat kaikki peräisin puhdasrotuisista AKC:n rekisteröimistä saksanpaimenkoirien verenperimälinjoista, pentu voidaan rekisteröidä puhdasrotuiseksi AKC:n saksanpaimenkoiraksi.

Tämän vuoksi on saksanpaimenkoiran kasvattajia, jotka kasvattavat puhdasrotuisia AKC-rekisteröityjä saksanpaimenkoiria, joiden turkin värit arvosteltaisiin virheelliseksi tai joita ei edes sallittaisi näyttelykehässä.

Miten tietää, jos harvinainen tai epätavallisen värinen saksanpaimenkoira saattaa olla vähemmän terve

Orthopedic Foundation for Animals Canine Health Information Center (OFA-CHIC) -tietokannassa ylläpidetään tietoja nykyisistä suositelluista ja/tai vaadittavista geneettisistä terveystesteistä monille eri puhdasrotuisille koiraroduille.

OFA-CHIC tekee yhteistyötä American Kennel Club’s Canine Health Foundationin kanssa pitääkseen yllä ajantasaisia ja tarkkoja terveystietoja jokaisesta rekisteröidystä puhdasrotuisesta koirarodusta.

Kasvattajat voivat vapaaehtoisesti toimittaa vanhempiensa koirien testituloksia lisätäkseen tietopohjaa muille kasvattajille ja koko koirayhteisölle.

Kasvattajille, jotka toimittavat tietoja CHIC-tietokantaan, voidaan myöntää CHIC-varmentamisnumero. Tämä on hyödyllistä jaettavaksi mahdollisille pennunostajille.

Kaikkakin CHIC on hyvin selvä siitä, että negatiiviset testitulokset eivät välttämättä sulje pois tulevia terveysongelmia, se varmasti vähentää riskiä ja antaa ostajalle jonkinasteisen mielenrauhan.

Jos harkitset elinikäistä sitoutumista minkä tahansa saksanpaimenkoiran pennun hankkimiseen millä tahansa karvavärillä tai värimallilla, sinun on pyydettävä kasvattajalta OFA-CHIC-testin tulokset vanhempien koirien testeistä, ennen kuin sitoudut.

Nykytilanteessa CHIC suosittelee, että saksanpaimenkoiran kasvattajat suorittaisivat vanhemmille koirilleen seuraavat ennakkoterveystestit:

• Lonkkaniveldysplasia.
• Jalkaterän dysplasia.
• Temperamenttitesti.
• Autoimmuuni kilpirauhastulehdus.
• Degeneratiivinen myelopatia.
• Sydänongelmat.
• Silmäongelmat.

Kuten huomaatte, tämä on aikamoinen lista testeistä!

Mutta mitä tekemistä tällä on harvinaisten tai epätavallisten turkin värien kanssa?

Joidenkin värin kanssa vuorovaikutuksessa olevien geenien, kuten merle, tiedetään olevan vuorovaikutuksessa myös muiden geenien kanssa, jotka voivat aiheuttaa terveysongelmia tai synnynnäisiä epämuodostumia tai jopa varhaista kuolemantapausta.

Saksanpaimenkoirilla valkoisen/piebaldin ja brindlen turkinvärin geeni on geeneistä se, joka useimmiten joutuu kohteeksi potentiaalisesti ongelmallisena terveyden kannalta.

Mutta tässäkään asiassa koiragenetiikan tutkijoiden, biologien tai kasvattajien keskuudessa ei ole yhtenäistä yksimielisyyttä siitä, mikä on riski ja miten voidaan varmasti tietää, liittyykö turkin väri terveysongelmiin.

Totuus on, että genetiikka alana (missä tahansa lajissa) on vielä melko nuori.

Tämä tarkoittaa, että paras tapa valita pentu on työskennellä terveystietoisen kasvattajan kanssa, joka näyttää testitulokset, antaa sinun tavata vanhemmat koirat ja antaa sinulle tiedot rokotuksista ja alustavan takuun pennun terveydestä.

Juuri nyt virallinen saksanpaimenkoiran rotumääritelmä suosii joitakin värejä ja kuvioita toisten sijaan. Kuten kaikissa puhdasrotuisten koirien jalostukseen liittyvissä asioissa, tämä voi muuttua ja joskus muuttuukin ajan myötä.

Kuten kapteeni von Stephanitz sanoi, ”koiran värityksellä ei ole minkäänlaista merkitystä palvelun kannalta.”