Ensimmäistä kertaa lukiessani koko Raamattua minua hämmästyttivät erilaiset nimitykset, joita Jumalasta käytettiin Vanhan ja Uuden testamentin välillä. Vanhassa testamentissa Jumalaa kuvattiin yleensä sanalla ”Herra”, kun taas Uudessa testamentissa häntä kuvattiin sanalla ”Isä”. Ero näytti vahvistavan vanhaa stereotypiaa: Vanhassa testamentissa Jumala on ankara lainsäätäjä, joka on taipuvainen vihaiseen tuomioon; Uudessa testamentissa hän on hellä vanhempi, joka on innokas antamaan anteeksi ja pelastamaan. Tiesin, että ero oli väärä ja että Jumala on muuttumaton, mutta satunnainen katsaus Raamattuun näytti vahvistavan kahtiajakoa.

Uusi näkökulma samaan Jumalaan

Silloin luin Jesajan 63:15-16: ”Katso alas taivaasta ja näe, korkealta valtaistuimeltasi, pyhä ja kirkas. Missä ovat sinun kiihkosi ja voimasi? Sinun hellyytesi ja myötätuntosi on salattu meiltä. Mutta sinä olet meidän Isämme, vaikka Aabraham ei tunne meitä eikä Israel tunnusta meitä; sinä, Herra, olet meidän Isämme, meidän Lunastajamme muinaisista ajoista on sinun nimesi.”

Satojen sivujen Vanhan testamentin historian, lain ja profetian jälkeen tämä kohta hyppäsi minuun. Se tuntui uudelta ilmoitukselta, äkilliseltä muutokselta tai lisäykseltä Raamattuun. En melkein voinut uskoa, että se oli Vanhassa testamentissa. Se vaikutti täysin uudelta Jumalan Israelin kanssa tekemän liiton kontekstissa.

Tässä Siinain Jumala, lain Jumala, temppelin ja uhrausten Jumala, Sodoman ja Gomorran tuhon Jumala, Jumala, joka tahtoi Jerusalemin tuhoutumisen, kuvattiin helläksi ja myötätuntoiseksi Isäksi kansalleen. Aivan kuin Jesaja, joka tunnisti Kaikkivaltiaan pelottavan vihan ja majesteettisuuden, olisi saanut jumalallisen inspiraation kuvata uudenlaisen tavan suhtautua Jumalaan, jottei hänen kansansa pelästyisi liikaa lähestyä häntä.”

Progressiivinen ilmoitus ja Jumala ”Isänä”

Vuosia myöhemmin opin opin opin progressiivisesta ilmoituksesta. Wayne Grudem kirjoittaa Systemaattisessa teologiassaan: ”Kussakin lunastushistorian vaiheessa Jumalan ilmoittamat asiat olivat hänen kansaansa varten kyseistä aikaa varten, ja heidän tuli tutkia, uskoa ja totella näitä asioita. Lunastushistorian edetessä eteenpäin lisättiin lisää Jumalan sanoja, jotka tallensivat ja tulkitsivat tuota historiaa.”

Jumala on muuttumaton, mutta hänen ilmoituksensa itsestään tapahtuu ajan kuluessa. Menneinä aikoina, ennen kuin Raamatun kaanon oli täydellinen, Jumala ei antanut kansalleen kaikkea sitä ilmoitusta, joka meillä on hänestä tänä päivänä. Esimerkiksi ennen inkarnaatiota Jumala ei ilmoittanut Jeesuksen persoonaa, kolminaisuuden luonnetta, Messiaan ensimmäisen ja toisen tulemisen välistä eroa tai sovituksen täsmällisiä keinoja. Nuo ilmestyksen osat tulivat myöhemmin.

Olin oikeassa huomatessani, että Vanhassa testamentissa Jumalaa ei useinkaan ilmoiteta ”Isäksi” (vaikka Jesajan 63:aa lukuun ottamatta on kourallinen muita kohtia). Tämä ei tarkoita, etteikö Jumala olisi ollut Israelin Isä, vaan ainoastaan sitä, että Jumala ei halunnut korostaa rooliaan Isänä lunastussuunnitelmansa alkuvaiheessa. Miksi ei?

Kolme tarkoitusta ”Isä”-kohdille

Mitä Jumalan isyys lisää käsitykseemme hänestä, jonka ansiosta se sopisi luontevammin Uuden testamentin kuin Vanhan testamentin lunastushistorialliseen kontekstiin? Mitä Jumalan isyys tarkoittaa? Vanhan testamentin kohdat, joissa Jumalaa kuvataan Isänä, näyttävät palvelevan kolmea tarkoitusta.

1. Ne korostavat Jumalan myötätuntoa ja hellyyttä kansaansa kohtaan.

Mooses avaa Mooseksen kirjan (1:31) muistuttamalla Israelia siitä, kuinka Jumala taisteli heidän puolestaan ja pelasti heidät Egyptistä: ”Siellä sinä näit, kuinka Herra, sinun Jumalasi, kantoi sinua, niin kuin isä kantaa poikaansa, koko matkan, jonka kuljit, kunnes saavuit tähän paikkaan.” Psalmista 103:13-14 luemme: ”Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herra armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät; sillä hän tietää, miten meidät on muodostettu, hän muistaa, että olemme tomua.”

Jeremian 31:20:ssä Jumala kysyy: ”’Eikö Efraim ole minun rakas poikani, lapsi, josta minä iloitsen? Vaikka minä usein puhun häntä vastaan, minä muistan häntä yhä. Sentähden sydämeni kaipaa häntä, minulla on suuri myötätunto häntä kohtaan’, sanoo Herra.” Ja Malakia 3:17:ssä Jumala julistaa: ”’Sinä päivänä, jona minä toimin’, sanoo Herra, Kaikkivaltias, ’he ovat minun kallisarvoinen omaisuuteni. Minä armahdan heidät, niin kuin isä armahtaa ja armahtaa poikansa, joka palvelee häntä.”

2. Ne korostavat Jumalan auktoriteettia ja hänen tuomionsa oikeutusta tottelemattomia lapsiaan kohtaan.”

V. Moos. 14:1:ssä Mooses julistaa, kun hän julistaa lakia israelilaiskansalle: ”Te olette Herran, teidän Jumalanne, lapsia”. Jumala jatkaa: ”Älkää leikkauttako itseänne älkääkä ajelko päänne etuosaa kuolleiden tähden, sillä te olette Herran, teidän Jumalanne, pyhä kansa.” Lain ja Jumalan isyyden välinen yhteys on tämä: Israelin tuli totella Jumalaa ja kohdella itseään ”pyhänä Herralle”, koska se on kuuliaisuutta, jonka lapsi on velkaa isälleen.

Profeetat toistavat teemaa Jumalan auktoriteetista ja oikeudenmukaisuudesta sellaisena kuin se kuvataan hänen isyydessään. Jesaja avaa kirjansa jyrisevällä tuomiolla 1:2: ”Kuulkaa minua, te taivaat! Kuunnelkaa, maa! Sillä Herra on puhunut: ”Minä olen kasvattanut lapset ja kasvattanut heidät, mutta he ovat kapinoineet minua vastaan.”” Vastaavasti Malakia 1:6:ssa lukee: ”’Poika kunnioittaa isäänsä ja orja isäntäänsä. Jos minä olen isä, missä on minulle kuuluva kunnia? Jos minä olen isäntä, missä on minulle kuuluva kunnioitus?’ sanoo Herra, Kaikkivaltias.”

Nämä kaksi teemaa huipentuvat ja yhdistyvät muutamissa voimakkaissa kohdissa, jotka kertovat Jumalan auktoriteetista ja hellyydestä, hänen oikeudenmukaisuudestaan ja armostaan, hänen vihastaan ja rakkaudestaan yhdessä. Salomo kirjoittaa Sananlaskujen 3:11-12:ssa: ”Poikani, älä halveksi Herran kuria äläkä paheksu hänen nuhdettaan, sillä Herra kurittaa niitä, joita hän rakastaa, niin kuin isä poikaa, josta hän iloitsee”. Jumalan tuomio kansansa synneistä on osoitus hänen rakkaudestaan. Isä, joka yksinkertaisesti jättää poikansa tottelemattomuuden huomiotta, ei rakasta poikaansa, vaan kasvattaa hemmotellun ja villin pojan. Lisäksi Jesaja tunnustaa Jumalan isällisen auktoriteetin, mutta vetoaa kuitenkin hänen isälliseen armoonsa kohdissa 63:15-17 ja 64:7-9.

3. Ne viittaavat Messiaaseen.

Kohdat 2. Samuelin kirjan 7. luvussa, 2. ja 89. psalmissa sekä Jesajan 9. luvussa puhuvat Jumalasta isänä, ei Israelin vaan Israelin hallitsijan isänä. Jumala on isä tietylle yksilölle, kuningas Daavidin jälkeläiselle, joka hallitsee ja pelastaa Jumalan kansan. ”Ja häntä kutsutaan Ihmeelliseksi Neuvonantajaksi, Voimalliseksi Jumalaksi, Ikuiseksi Isäksi, Rauhan Ruhtinaaksi. Hänen hallintonsa ja rauhansa suuruudelle ei tule olemaan loppua. Hän tulee hallitsemaan Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan, vakiinnuttaen ja ylläpitäen sitä vanhurskaudella ja oikeudenmukaisuudella siitä lähtien ja iankaikkisesti” (Jes. 9:6-7). Uusi testamentti valottaa tarkemmin sitä, miten Messiaan poikuus liittyy Israelin poikuuteen.

Kokoontuessaan nämä kohdat kattavat suurimman osan Vanhan testamentin viittauksista Jumalaan Isänä ja hänen kansaansa hänen lapsinaan (ks. 2. Moos. 4:22, Jes. 45:10-12, Hoosea 1:9-11; 11:1-2, 10 muista kohdista). Koko Vanhassa testamentissa on tuskin kahta tusinaa isyysviittausta (laskujeni mukaan 20), jotka näyttävät suurelta kirjoitusosalta vain silloin, kun ei katsota kontekstia, jossa ne esiintyvät. Sitä vastoin Uudessa testamentissa, joka on paljon lyhyempi, on kirjaimellisesti satoja isyysviittauksia.”

Tämä on siis se kuva hänen isyydestään, jonka Jumala halusi kansansa saavan tuona lunastushistorian hetkenä. Heidän isänään hänellä oli erityistä hellää armoa heitä kohtaan, mutta hän myös odotti heiltä kunniaa ja kuuliaisuutta. Jumalan kansa on tervetullut lähestymään Jumalaansa paitsi luojana, lainsäätäjänä ja tuomarina myös isänä. Toisin kuin muinaisen maailman muissa uskonnoissa, suhde oli henkilökohtainen, ei sopimuksellinen; kiintymyssuhde, ei liikesuhde.

Ja niin se on meidänkin kohdallamme tänään. Uskon kautta Kristuksesta, lainsäätäjästä ja tuomarista, tulee meidän Isämme ja hän auttaa meitä ymmärtämään mysteerin, jota Vanha testamentti kuiskasi koko ajan.

Paul D. Miller

Paul D. Miller on Georgetownin yliopiston kansainvälisten suhteiden käytännön professori, American Enterprise Institute -instituutin vieraileva professori ja Etiikka- ja Uskonnonvapauden toimikunnan tutkija. Lue lisää tältä kirjoittajalta