Jaakob ja Laaban

Jaakob saapuu Laabanin kotiin

1 Jaakob jatkoi matkaansa ja meni kohti itäistä maata. 2 Yhtäkkiä hän törmäsi pellolla kaivoon, jonka ympärillä makasi kolme lammaslaumaa. Laumat juotettiin tästä kaivosta, jonka aukon päällä oli suuri kivi. 3 Aina kun kaikki laumat kokoontuivat sinne, paimenet käänsivät kiven takaisin ja juottivat ne. Sitten he laittoivat kiven takaisin paikalleen.

4 Jaakob kysyi paimenilta: ”Ystäväni, mistä te olette kotoisin?”

”Haranista”, he vastasivat.

5 Hän kysyi: ”Tunnetteko Laabanin, Naahorin pojanpojan?”

”Kyllä tunnemme”, he vastasivat.

6 ”Voiko hän hyvin?” hän kysyi.

”Hän voi hyvin”, he vastasivat. ”Katsokaa, sieltä tulee hänen tyttärensä Raakel laumojensa kanssa.”

7 Jaakob sanoi: ”Koska on vielä valoisaa eikä ole vielä aika tuoda laumoja sisään, miksette juottaisi niitä ja veisi niitä takaisin laitumelle.”

8 He vastasivat: ”Emme voi tehdä sitä ennen kuin kaikki laumat ovat täällä ja kivi on vieritetty takaisin; sitten juotamme laumat.”

9 Jaakobin vielä keskustellessa heidän kanssaan Raakel saapui lauman kanssa. 10 Kun Jaakob näki Raakelin setänsä Laabanin lauman kanssa, hän meni kaivolle, vieritti kiven takaisin ja juotti lampaat. 11 Sitten hän suuteli häntä ja alkoi itkeä ilosta. 12 Hän sanoi hänelle: ”Minä olen isäsi sukulainen, Rebekan poika.”

Hän juoksi kertomaan isälleen, 13 ja kun tämä kuuli uutisen veljenpojastaan Jaakobista, hän juoksi häntä vastaan, halasi ja suuteli häntä ja vei hänet taloon. Kun Jaakob kertoi Laabanille kaiken, mitä oli tapahtunut, 14 Laaban sanoi: ”Kyllä, sinä olet todellakin omaa lihaani ja vertani”. Jaakob jäi sinne koko kuukaudeksi.”

Jaakob palvelee Laabania Raakelin ja Lean puolesta

15 Laaban sanoi Jaakobille: ”Sinun ei pitäisi työskennellä minulle ilmaiseksi vain siksi, että olet sukulaiseni. Paljonko haluat palkkaa?” 16 Laabanilla oli kaksi tytärtä, joista vanhemman nimi oli Lea ja nuoremman Raakel. 17 Leahilla oli ihanat silmät, mutta Raakel oli muodokas ja kaunis.

18 Jaakob oli rakastunut Raakeliin, joten hän sanoi: ”Teen seitsemän vuotta töitä sinulle, jos annat minun mennä naimisiin Raakelin kanssa.”

19 Laaban vastasi: ”Annan hänet mieluummin sinulle kuin kenellekään muulle; pysy täällä kanssani”. 20 Jaakob työskenteli seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja aika tuntui hänestä vain muutamalta päivältä, sillä hän rakasti Raakelia.

21 Silloin Jaakob sanoi Laabanille: ”Aika on kulunut, anna minun naida tyttäresi”. 22 Niin Laaban järjesti hääjuhlat ja kutsui kaikki paikalle. 23 Mutta sinä yönä hän vei Raakelin sijasta Lean Jaakobin luo, ja Jaakob oli yhdynnässä hänen kanssaan. ( 24 Laaban antoi orjattarensa Silpan tyttärensä Lean palvelijattareksi. 25 Vasta seuraavana aamuna Jaakob huomasi, että kyseessä oli Lea. Hän meni Laabanin luo ja sanoi: ”Miksi teit tämän minulle? Tein töitä saadakseni Raakelin. Miksi olet huijannut minua?”

26 Laaban vastasi: ”Täällä ei ole tapana antaa nuorempaa tytärtä vaimoksi ennen vanhempaa. 27 Odota, kunnes hääjuhlaviikko on ohi, niin annan sinulle Raakelin, jos teet minulle töitä vielä seitsemän vuotta.”

28 Jaakob suostui, ja kun hääjuhlaviikko oli ohi, Laaban antoi hänelle tyttärensä Raakelin vaimokseen. ( 29 Laaban antoi orjattarensa Bilhan tyttärelleen Raakelille palvelijattareksi. 30 Jaakob oli yhdynnässä myös Raakelin kanssa, ja hän rakasti tätä enemmän kuin Leaa. Sitten hän työskenteli Laabanille vielä seitsemän vuotta.”

Jaakobille syntyneet lapset

31 Kun Herra näki, että Leaa rakastettiin vähemmän kuin Raakelia, hän mahdollisti sen, että Lea sai lapsia, mutta Raakel jäi lapsettomaksi. 32 Lea tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Hän sanoi: ”Herra on nähnyt vaivani, ja nyt mieheni rakastaa minua.” Niinpä hän antoi hänelle nimen Ruuben. 33 Hän tuli jälleen raskaaksi ja synnytti toisen pojan. Hän sanoi: ”Herra on antanut minulle tämänkin pojan, koska hän on kuullut, että minua ei ole rakastettu”; ja hän antoi hänelle nimen Simeon. 34 Jälleen kerran hän tuli raskaaksi ja synnytti toisen pojan. Hän sanoi: ”Nyt mieheni on sidottu tiukemmin minuun, koska olen synnyttänyt hänelle kolme poikaa”; ja hän antoi hänelle nimen Leevi. 35 Sitten hän tuli jälleen raskaaksi ja synnytti toisen pojan. Hän sanoi: ”Tällä kertaa minä ylistän Herraa”, ja antoi hänelle nimen Juuda. Sitten hän lakkasi synnyttämästä lapsia.

1 Mutta Raakel ei ollut synnyttänyt Jaakobille yhtään lasta, ja siksi hän tuli kateelliseksi sisarelleen ja sanoi Jaakobille: ”Anna minulle lapsia, tai minä kuolen.”

2 Jaakob suuttui Raakelille ja sanoi: ”Minä en voi ottaa Jumalan paikkaa. Hän on se, joka estää sinua saamasta lapsia.”

3 Hän sanoi: ”Tässä on orjani Bilha; makaa hänen kanssaan, jotta hän saisi minulle lapsen. Näin minusta voi tulla äiti hänen kauttaan.” 4 Niin hän antoi Bilhan miehelleen, ja mies oli yhdynnässä hänen kanssaan. 5 Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan. 6 Raakel sanoi: ”Jumala on tuominnut minun edukseni. Hän on kuullut rukoukseni ja antanut minulle pojan.” Niin hän antoi hänelle nimen Dan. 7 Bilha tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen pojan. 8 Raakel sanoi: ”Olen käynyt kovaa taistelua sisareni kanssa, mutta olen voittanut”, ja antoi pojalle nimen Naftali.

9 Kun Lea huomasi, ettei hän enää saanut lapsia, hän antoi orjansa Silpan Jaakobille vaimoksi. 10 Silloin Silpa synnytti Jaakobille pojan. 11 Lea sanoi: ”Minulla on ollut onnea”, ja hän antoi hänelle nimen Gad. 12 Silpa synnytti Jaakobille toisenkin pojan, 13 ja Lea sanoi: ”Kuinka onnellinen minä olenkaan. Nyt naiset kutsuvat minua onnelliseksi”, ja hän antoi pojalle nimen Asher.

14 Vehnänkorjuun aikaan Ruuben meni pelloille ja löysi mandrakoita, jotka hän toi äidilleen Lealle. Raakel sanoi Leahille: ”Anna minulle poikasi mandrakoita.”

15 Lea vastasi: ”Eikö riitä, että olet vienyt mieheni pois?”

15 Lea vastasi: ”Eikö riitä, että olet vienyt mieheni pois? Nyt yrität vielä viedä poikani mandrakat.”

Raakel sanoi: ”Jos annat minulle poikasi mandrakat, voit nukkua Jaakobin kanssa tänä yönä.”

16 Kun Jaakob illalla tuli pelloilta, Lea meni häntä vastaan ja sanoi: ”Sinä nukut minun kanssani tänä yönä, koska olen maksanut sinusta poikani mandrakoilla.” Ja Lea sanoi: ”Sinä nukut minun kanssani tänä yönä, koska olen maksanut sinusta poikani mandrakoilla.” Niinpä Jaakob oli sinä yönä yhdynnässä hänen kanssaan.

17 Jumala vastasi Lean rukoukseen, ja Lea tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille viidennen pojan. 18 Lea sanoi: ”Jumala on antanut minulle palkkani, koska annoin orjani miehelleni.” Niinpä hän antoi pojalleen nimen Isaskar. 19 Lea tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen pojan. 20 Hän sanoi: ”Jumala on antanut minulle hienon lahjan. Nyt mieheni hyväksyy minut, koska olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa.” Niinpä hän antoi pojalle nimen Sebulon. 21 Myöhemmin hän synnytti tyttären, jonka hän nimesi Diinaksi.

22 Silloin Jumala muisti Raakelia; hän vastasi hänen rukoukseensa ja antoi hänelle mahdollisuuden saada lapsia. 23 Hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Hän sanoi: ”Jumala on poistanut häpeäni antamalla minulle pojan. 24 Antakoon Herra minulle vielä yhden pojan”, ja hän antoi hänelle nimen Joosef.

Jaakobin sopimus Laabanin kanssa

25 Joosefin syntymän jälkeen Jaakob sanoi Laabanille: ”Päästä minut menemään, jotta voin palata kotiin. 26 Anna minulle vaimoni ja lapseni, jotka olen ansainnut työskentelemällä sinulle, niin minä lähden. Tiedät, kuinka hyvin olen palvellut sinua.”

27 Laaban sanoi hänelle: ”Anna minun sanoa tämä: Olen saanut selville ennustuksen kautta, että Herra on siunannut minua sinun ansiostasi. 28 Nimeä palkkasi, niin minä maksan sen.”

29 Jaakob vastasi: ”Sinä tiedät, kuinka olen työskennellyt sinulle ja kuinka laumasi ovat menestyneet minun hoidossani. 30 Se vähä, mitä teillä oli ennen tuloani, on kasvanut valtavasti, ja Herra on siunannut teitä kaikkialla, minne minä menin. Nyt minun on aika huolehtia omista eduistani.”

31 ”Mitä minä maksan sinulle?” Hän kysyi. Laaban kysyi.

Jaakob vastasi: ”En halua palkkaa. Huolehdin jatkossakin laumoistasi, jos suostut tähän ehdotukseen: 32 Anna minun käydä tänään läpi kaikki laumasi ja ottaa kaikki mustat karitsat ja kaikki laikulliset tai pilkulliset nuoret vuohet. Siinä on kaikki palkka, jonka haluan. 33 Tulevaisuudessa voitte helposti selvittää, olenko ollut rehellinen. Kun tulet tarkistamaan palkkani, jos minulla on yhtään vuohta, joka ei ole täplikäs tai laikullinen, tai yhtään lammasta, joka ei ole musta, tiedät, että se on varastettu.”

34 Laaban vastasi: ”Sopii. Teemme niin kuin ehdotat.” 35 Mutta sinä päivänä Laaban poisti urospuoliset vuohet, joissa oli raitoja tai pilkkuja, ja kaikki naaraat, jotka olivat pilkullisia ja laikullisia tai joissa oli valkoista; hän poisti myös kaikki mustat lampaat. Hän antoi poikiensa huolehtia niistä, 36 ja lähti sitten tämän lauman kanssa pois Jaakobin luota niin kauas kuin pystyi kulkemaan kolmessa päivässä. Jaakob huolehti muista Laabanin laumoista.

37 Jaakob hankki vihreitä oksia poppelista, manteleista ja plataaneista ja poisti osan kuoresta niin, että oksissa oli valkoisia raitoja. 38 Hän asetti nämä oksat laumojen eteen niiden juottokaukaloihin. Hän asetti ne sinne, koska eläimet parittelivat, kun ne tulivat juomaan. 39 Kun vuohet lisääntyivät oksien edessä, ne tuottivat poikasia, jotka olivat raidallisia, pilkullisia ja laikullisia.

40 Jaakob piti lampaat erillään vuohista ja pani ne kääntymään Laabanin lauman raidallisten ja mustien eläinten suuntaan. Näin hän kasvatti oman laumansa ja piti sen erillään Laabanin laumasta.

41 Kun terveet eläimet parittelivat, Jaakob laittoi oksia niiden eteen juottokaukaloihin, jotta ne lisääntyisivät oksien välissä. 42 Mutta hän ei asettanut oksia heikkojen eläinten eteen. Pian Laabanilla oli kaikki heikot eläimet ja Jaakobilla kaikki terveet eläimet. 43 Näin Jaakob tuli hyvin rikkaaksi. Hänellä oli paljon laumoja, orjia, kameleita ja aaseja.”

Jaakob pakenee Laabania

1 Jaakob kuuli, että Laabanin pojat sanoivat: ”Jaakob on ottanut kaiken, mikä kuului isällemme. Hän on saanut kaiken omaisuutensa siitä, mitä isämme omisti.” 2 Hän näki myös, ettei Laaban ollut enää yhtä ystävällinen kuin aiemmin. 3 Silloin Herra sanoi hänelle: ”Mene takaisin isiesi maahan ja sukulaistesi luo. Minä olen kanssasi.”

4 Niin Jaakob lähetti Raakelille ja Lealle viestin, että he tapaisivat hänet pellolla, jossa hänen laumansa olivat. 5 Hän sanoi heille: ”Olen huomannut, että isänne ei ole enää niin ystävällinen minua kohtaan kuin ennen; mutta isäni Jumala on ollut minun kanssani. 6 Te molemmat tiedätte, että olen työskennellyt isänne hyväksi kaikin voimin. 7 Silti hän on huijannut minua ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Mutta Jumala ei antanut hänen vahingoittaa minua. 8 Aina kun Laaban sanoi: ”Pilkulliset vuohet ovat palkkasi”, kaikki laumat tuottivat pilkullisia poikasia. Kun hän sanoi: ”Raidalliset vuohet ovat sinun palkkasi”, kaikki laumat tuottivat raidallisia poikia. 9 Jumala on ottanut laumat pois isältänne ja antanut ne minulle.”

10 ”Pesimäaikana näin unta, ja näin, että astutettavat vuohipukit olivat raidallisia, laikullisia ja pilkullisia. 11 Jumalan enkeli puhui minulle unessa ja sanoi: ”Jaakob!” ”Kyllä”, minä vastasin. 12 ”Katso”, hän jatkoi, ”kaikki urosvuohet, jotka parittelevat, ovat raidallisia, laikukkaita ja pilkullisia”. Minä teen näin, koska olen nähnyt kaiken, mitä Laaban tekee sinulle. 13 Minä olen se Jumala, joka ilmestyi sinulle Betelissä, jossa pyhitit kiven muistoksi kaatamalla siihen oliiviöljyä ja jossa vannoit minulle valan. Nyt valmistautukaa ja palatkaa siihen maahan, jossa synnyitte.”

14 Raakel ja Lea vastasivat Jaakobille: ”Meille ei ole jäänyt mitään perintöä isältämme. 15 Hän kohtelee meitä kuin muukalaisia. Hän myi meidät, ja nyt hän on käyttänyt kaikki rahat, jotka hän sai meistä. 16 Kaikki tämä omaisuus, jonka Jumala on ottanut isältämme, kuuluu meille ja lapsillemme. Tehkää niin kuin Jumala on käskenyt teidän tehdä.”

17-18 Niin Jaakob valmistautui palaamaan isänsä luo Kanaanin maahan. Hän pani lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään ja ajoi kaikki laumansa edellään ja kaiken sen, mitä hän oli saanut Mesopotamiassa. 19 Laaban oli lähtenyt leikkaamaan lampaitaan, ja hänen poissa ollessaan Raakel varasti isänsä kotijumalat. 20 Jaakob huijasi Laabania jättämällä kertomatta hänelle, että hän oli lähdössä. 21 Hän otti kaiken omaisuutensa ja lähti kiireellä. Hän ylitti Eufrat-joen ja lähti Gileadin vuoristoon.”

Laaban ajaa Jaakobia takaa

22 Kolme päivää myöhemmin Laabanille ilmoitettiin, että Jaakob oli paennut. 23 Hän otti miehensä mukaansa ja ajoi Jaakobia takaa seitsemän päivän ajan, kunnes sai hänet kiinni Gileadin vuoristossa. 24 Samana yönä Jumala ilmestyi Laabanille unessa ja sanoi hänelle: ”Varo, ettet uhkaa Jaakobia millään tavalla”. 25 Jaakob oli pystyttänyt leirinsä vuorelle, ja Laaban oli pystyttänyt leirinsä sukulaistensa kanssa Gileadin vuoristoon.

26 Laaban sanoi Jaakobille: ”Miksi petit minut ja veit tyttäreni kuin sodassa vangitut naiset? 27 Miksi petit minut ja livahdit pois kertomatta minulle? Jos olisit kertonut minulle, olisin lähettänyt sinut matkaan riemuiten ja laulaen tamburiinien ja harppujen soidessa. 28 Et antanut minun edes suudella lapsenlapsiani ja tyttäriäni hyvästiksi. Se oli typerä teko! 29 Minulla on valta tehdä sinulle pahaa, mutta isäsi Jumala varoitti minua viime yönä, etten saisi uhkailla sinua millään tavalla. 30 Tiedän, että lähdit, koska halusit niin kovasti takaisin kotiin, mutta miksi varastit kotijumalani?”

31 Jaakob vastasi: ”Minä pelkäsin, koska ajattelin, että voisit viedä tyttäresi minulta. 32 Mutta jos huomaat, että jollakin täällä on sinun jumalasi, hänet tapetaan. Etsikää täältä miehiemme kanssa todistajina kaikkea, mikä kuuluu teille, ja ottakaa se, mikä on teidän.” Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli varastanut Laabanin jumalat.

33 Laaban meni ja tutki Jaakobin teltan; sitten hän meni Lean telttaan ja kahden orjattaren telttaan, mutta hän ei löytänyt hänen jumaliaan. Sitten hän meni Raakelin telttaan. 34 Raakel oli ottanut kotijumalat ja laittanut ne kamelin satulalaukkuun ja istui niiden päällä. Laaban etsi koko teltan läpi, mutta ei löytänyt niitä. 35 Raakel sanoi isälleen: ”Älkää suuttuko minulle, herra, mutta en pysty seisomaan edessänne; minulla on kuukausittaiset kuukautiseni”. Laaban etsi, mutta ei löytänyt kotijumaliaan.

36 Silloin Jaakob menetti malttinsa. ”Minkä rikoksen olen tehnyt?” hän kysyi vihaisena. ”Mitä lakia olen rikkonut, joka antaa sinulle oikeuden metsästää minua? 37 Nyt kun olet tutkinut kaikki tavarani, mitä sinulle kuuluvaa taloustavaraa olet löytänyt? Laita se tänne, niin että miehesi ja minun mieheni näkevät sen, ja anna heidän päättää, kumpi meistä on oikeassa. 38 Minä olen nyt ollut kanssasi kaksikymmentä vuotta; sinun lampaasi ja vuohesi eivät ole jääneet lisääntymättä, enkä ole syönyt yhtään oinasta sinun laumastasi. 39 Aina kun villieläimet ovat tappaneet lampaan, olen itse maksanut tappion. En vienyt sitä teille osoittaakseni, ettei se ollut minun syytäni. Sinä vaadit, että korvaan kaiken, mikä oli varastettu päivällä tai yöllä. 40 Monta kertaa kärsin kuumuudesta päivällä ja kylmyydestä yöllä. En pystynyt nukkumaan. 41 Näin oli koko ne kaksikymmentä vuotta, jotka olin kanssasi. Neljätoista vuotta työskentelin voittaakseni kaksi tytärtäsi ja kuusi vuotta laumojesi hyväksi. Ja silloinkin vaihdoit palkkaani kymmenen kertaa. 42 Jos isieni Jumala, Aabrahamin ja Iisakin Jumala, ei olisi ollut kanssani, olisit jo lähettänyt minut pois tyhjin käsin. Mutta Jumala on nähnyt vaivani ja työni, ja viime yönä hän antoi tuomionsa.”

Jaakon ja Laabanin välinen sopimus

43 Laaban vastasi Jaakobille: ”Nämä nuoret naiset ovat tyttäriäni, heidän lapsensa kuuluvat minulle, ja nämä laumat ovat minun. Itse asiassa kaikki, mitä näet täällä, kuuluu minulle. Mutta koska en voi tehdä mitään pitääkseni tyttäreni ja heidän lapsensa, 44 olen valmis tekemään sopimuksen kanssasi. Tehkäämme kivikasa muistoksi sopimuksestamme.”

45 Niin Jaakob otti kiven ja pystytti sen muistoksi. 46 Hän käski miehiään keräämään kiviä ja kasaamaan ne. Sitten he söivät aterian kivikasan vieressä. 47 Laaban antoi sille nimen Jegar Sahadutha, kun taas Jaakob antoi sille nimen Galeed. 48 Laaban sanoi Jaakobille: ”Tämä kivikasa tulee olemaan muistona meille molemmille”. Siksi tuo paikka nimettiin Galeediksi. 49 Laaban sanoi myös: ”Herra varjelkoon meitä, kun olemme erossa toisistamme”. Niinpä paikka nimettiin myös Mispaksi. 50 Laaban jatkoi: ”Jos kohtelet tyttäriäni kaltoin tai nait muita naisia, vaikka en tietäisikään siitä, muista, että Jumala vahtii meitä. 51 Tässä ovat kivet, jotka olen kasannut välillemme, ja tässä on muistokivi. 52 Sekä tämä kasa että tämä muistokivi ovat muistutuksia. Minä en koskaan mene tämän kasan yli hyökätäkseni sinua vastaan, etkä sinä saa koskaan mennä sen tai tämän muistokiven yli hyökätäkseni minua vastaan. 53 Aabrahamin Jumala ja Nahorin Jumala tuomitsevat meidän välillämme.” Sitten Jaakob vannoi juhlallisesti sen Jumalan nimessä, jota hänen isänsä Iisak palvoi, pitävänsä tämän lupauksen. 54 Hän teurasti eläimen, jonka hän uhrasi vuorella, ja kutsui miehensä aterialle. Kun he olivat syöneet, he viettivät yön vuorella. 55 Varhain seuraavana aamuna Laaban suuteli lapsenlapsiaan ja tyttäriään hyvästiksi ja lähti palaamaan kotiinsa.