Tänä viikonloppuna keskilännessä ja itärannikolla paahtaa kova helleaalto, ja saatat kuulla kyseisellä alueella kasvaneiden tai asuvien ihmisten puhuvan siitä, kuinka siellä kesät ovat aina tukahduttavan epämiellyttäviä.
”Takaisin (lisää osavaltio Teksasissa tai Teksasin itäpuolella tässä), siellä on 90 astetta lämmintä ja 90 prosentin ilmankosteus…”
Mutta vaikka kukaan ei epäile, etteikö ilmankosteus heidän helleaaltojensa aikana olisi ahdistava, ”90 prosentin ilmankosteus”-väite on kuin kävelisi paljain jaloin lumessa ylämäkeen molempiin suuntiin.
Todellisuudessa suhteellinen ilmankosteus ei superkuumina päivinä ole lähelläkään 90 prosenttia. Itse asiassa ne ovat yleensä lähempänä 40-60 prosenttia.
Monet saattavat ajatella, että ilmankosteus on ilmassa olevan vesihöyryn prosenttiosuus, mutta todellisuudessa se on monimutkaisempi: se on suhde veden haihtumisen välillä nestemäisestä vedestä vesihöyryksi ja veden tiivistymisen välillä vesihöyrystä takaisin nestemäiseen muotoon tiettynä ajankohtana. Mitä alhaisempi kosteus on, sitä helpommin lätäkkö haihtuu höyryksi. Jos ilmankosteus on 100 %, ilma on kylläinen, eikä lätäkkö haihdu.
Mutta tässä on juju: Lämpimään ilmaan mahtuu enemmän kosteutta kuin kylmään ilmaan. Toisin sanoen, jos pullossa on 55-asteista kylläistä ilmaa, pullon sisällä on vähemmän kosteutta kuin 75-asteisella kylläisellä ilmalla täytetyssä pullossa. Mutta molemmissa pulloissa olisi 100 prosentin kosteus.
Ja kun ilma on todella kuumaa, se pystyy pitämään sisällään PALJON enemmän kosteutta. Joten vaikka ilmankosteus olisi 40-50 prosenttia – se on valtavasti kosteutta, jotta se tuntuisi todella tahmealta.
Mutta ei ole olemassa sellaista sääilmiötä, jossa meillä olisi niin paljon kosteutta, että kun pääsemme yli 90 asteeseen, ”täytämme” tuon ilman 90 prosenttiin sen kosteuskapasiteetista. Se olisi järjetöntä.
Miten järjetöntä? 90 asteen päivä 90 prosentin kosteudella tarvitsisi kastepisteen – lämpötila, jossa ilman pitäisi jäähtyä, jotta kosteus olisi 100 prosenttia – 87 asteeseen. Se on lähes mahdotonta Yhdysvalloissa. Lähes.
Todennäköisesti kuumin ”tuntuisi” päivä nykyaikana Yhdysvalloissa on Appleton, Wisconsin, kun 13. heinäkuuta 1995 oli 101 astetta, ja kastepiste oli – 90 astetta. Siitä tuli ”tuntuma”… 148 astetta. Mutta suhteellinen kosteus? 71 prosenttia. Ja se on äärimmäinen tapaus. Näyttää siltä, että 87 asteen tai sitä korkeampia kastepisteitä on mitattu vain muutaman kerran Amerikan historiassa.
Nykyisessä helleaallossa Washington D.C. näyttää olevan yksi niistä paikoista, jotka kärsivät siitä eniten. Siellä on voimassa liiallista kuumuutta koskevat varoitukset, ja tosiaan perjantaiaamuna kello 11 oli Reaganin kansallisella lentokentällä 90 astetta. Kastepisteet ovat reilusti yli 70 asteen – ahdistava, tahmea, ylivoimainen kuumuus, se on varma.
Kosteus? 60 prosenttia. En tosin syytä heitä siitä, että he luulevat sen tuntuvan 90 prosentilta. Tuollaisessa säässä tulee hetkessä hiki heti kun kävelet ulos.
Seuraavalla kerralla kun ystäväsi sanoo ”Aina on 90 astetta lämmintä ja 90 prosentin ilmankosteus”, korjaa hänelle rohkeasti, että luultavasti se oli oikeasti vain 40-60 prosenttia. Varaudu sitten vastaväitteeseen, että sinäkään et luultavasti kävellyt lumessa ylämäkeen molempiin suuntiin.
P.S. Niillä ihmisillä, jotka kärsivät tuon 148 ”tuntuu siltä” -asteisen päivän Appletonissa, on kyllä hiukan perusteita. Aiemmin tuona aamuna oli 89 astetta ja 94 prosentin kosteus – kiitos 87 asteen kastepisteen ja todennäköisesti yhden ainoista kerroista, jolloin on todella ollut 90 astetta ja 90 prosentin kosteus amerikkalaisissa sääennätyksissä.
Vastaa