Irlannin perunan nälänhätä, joka tunnetaan myös nimellä Suuri nälänhätä, sai alkunsa vuonna 1845, kun Phytophthora infestans -niminen sienimäinen organismi (tai P. infestans) levisi nopeasti koko Irlantiin. Tartunta tuhosi jopa puolet perunasadosta sinä vuonna ja noin kolme neljäsosaa sadosta seuraavien seitsemän vuoden aikana. Koska Ison-Britannian siirtomaana tuolloin hallitseman Irlannin vuokraviljelijät luottivat suuresti perunaan elintarvikelähteenä, tartunnalla oli katastrofaalinen vaikutus Irlantiin ja sen väestöön. Ennen kuin perunan nälänhätä päättyi vuonna 1852, noin miljoona irlantilaista kuoli nälkään ja siihen liittyviin syihin, ja ainakin toinen miljoona joutui jättämään kotimaansa pakolaisina.

Irlanti 1800-luvulla

Yhdistyslakien (Acts of Union) ratifioinnin jälkeen vuonna 1801 Irlantia hallinnoitiin tosiasiallisesti Ison-Britannian siirtomaana 1900-luvun alkupuolella käytyyn itsenäisyyssotaan asti. Yhdistetyt kansakunnat tunnettiin yhdessä nimellä Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta.

Näin Britannian hallitus nimitti Irlannin toimeenpanevat valtionpäämiehet, jotka tunnettiin vastaavasti nimillä lordiluutnantti (Lord Lieutenant) ja Irlannin kansliapäällikkö (Chief Secretary of Ireland), vaikkakin Smaragdisaaren asukkaat saattoivat valita edustajansa Lontoossa sijaitsevaan parlamenttiin.

Kaiken kaikkiaan Irlanti lähetti 105 edustajaa parlamentin alahuoneeseen eli parlamentin alahuoneeseen ja 28 ”peeria” (maanomistajien nimiä) ylähuoneeseen eli ylähuoneeseen.

On kuitenkin tärkeää huomata, että suurin osa näistä vaaleilla valituista edustajista oli brittiläistä syntyperää olevia maanomistajia ja/tai heidän poikiaan. Lisäksi kaikkia katolilaisuutta harjoittavia irlantilaisia – Irlannin alkuperäisväestön enemmistöä – kiellettiin aluksi omistamasta tai vuokraamasta maata, äänestämästä tai toimimasta vaaleilla valituissa viroissa niin sanottujen rangaistuslakien (Penal Laws) nojalla.

Vaikka rangaistuslait kumottiin suurelta osin vuoteen 1829 mennessä, niiden vaikutus Irlannin yhteiskuntaan ja hallintoon tuntui vielä perunan nälänhädän puhkeamisen aikoihin. Englantilaiset ja anglo-irlantilaiset perheet omistivat suurimman osan maasta, ja useimmat irlantilaiset katolilaiset joutuivat työskentelemään vuokraviljelijöinä, jotka joutuivat maksamaan vuokraa maanomistajille.

Aikaperäisesti perunan oli tuonut Irlantiin maanomistajakunta, joka oli saanut perunan käyttöönsä alle sata vuotta ennen nälänhädän alkamista. Huolimatta siitä, että maassa viljeltiin vain yhtä perunalajiketta (niin sanottua ”irlantilaista Lumperia”), siitä tuli kuitenkin pian köyhien perusruokaa erityisesti kylminä talvikuukausina.

Suuri nälänhätä alkaa

Kun sadot alkoivat epäonnistua vuonna 1845, mikä johtui P. infestans-tartunnan vuoksi, irlantilaiset johtajat Dublinissa vetosivat kuningatar Victoriaan ja parlamenttiin, jotta nämä toimisivat – ja aluksi he tekivätkin niin ja kumosivat niin sanotut ”maissilait” ja niiden viljatullit, jotka tekivät maissin ja leivän kaltaisista elintarvikkeista mahdottoman kalliita.

Siltikään näillä muutoksilla ei pystytty ratkaisemaan perunaruton aiheuttamaa kasvavaa ongelmaa. Kun monet vuokraviljelijät eivät kyenneet tuottamaan riittävästi ruokaa omaan kulutukseensa ja muiden tarvikkeiden kustannukset nousivat, tuhannet kuolivat nälkään ja sadattuhannet muut aliravitsemuksen aiheuttamiin tauteihin.

Historiantutkijat ovat sittemmin tulleet siihen tulokseen, että Irlanti jatkoi perunaruton aikana suurten elintarvikemäärien vientiä, pääasiassa Isoon-Britanniaan. Tutkimukset viittaavat siihen, että esimerkiksi karjan ja voin kohdalla vienti saattoi jopa lisääntyä perunan nälänhädän aikana.

Pelkästään vuonna 1847 asiakirjat osoittavat, että Irlannista vietiin edelleen herneitä, papuja, kaneja, kalaa ja hunajaa kaltaisia hyödykkeitä, vaikka suuri nälänhätä runtelikin maaseutua.

Perunasadot toipuivat täysin vasta vuonna 1852. Siihen mennessä vahinko oli jo tapahtunut. Vaikka arviot vaihtelevat, uskotaan, että jopa miljoona irlantilaista miestä, naista ja lasta menehtyi nälänhädän aikana, ja toinen miljoona muutti saarelta paetakseen köyhyyttä ja nälkää, ja monet heistä rantautuivat eri kaupunkeihin Pohjois-Amerikassa ja Isossa-Britanniassa.

Perunan nälänhädän perintöperintö

Britannian hallituksen tarkkaa roolia perunan nälänhädässä ja sen jälkimainingeissa – jätettiinkö Irlannin köyhien ahdinko huomiotta ilkeyttään vai johtuiko heidän kollektiivinen passiivisuutensa ja riittämätön reagointinsa epäpätevyydestä – pohditaan edelleen.

Perunan nälänhädän (tai irlannin kielellä An Gorta Mor) merkitys Irlannin historiassa ja sen vaikutus irlantilaiseen diasporaan 1800- ja 1900-luvuilla on kuitenkin kiistaton.

Tony Blair antoi Britannian pääministerinä ollessaan vuonna 1997 julkilausuman, jossa hän esitti virallisen anteeksipyynnön Irlannille U.Britannian hallituksen silloisesta kriisin käsittelystä.

Irlannin nälänhädän muistomerkit

Viime vuosina kaupungeissa, joihin irlantilaiset viime kädessä muuttivat tapahtuman aikana ja sen jälkeisinä vuosikymmeninä, on järjestetty erilaisia muistotilaisuuksia menetetyille hengille. Boston, New York City, Philadelphia ja Phoenix Yhdysvalloissa sekä Montreal ja Toronto Kanadassa ovat pystyttäneet irlantilaisen nälänhädän muistomerkkejä, samoin kuin useat kaupungit Irlannissa, Australiassa ja Isossa-Britanniassa.

Lisäksi Glasgow Celtic FC, Skotlannissa toimiva jalkapallojoukkue, jonka perustivat irlantilaiset maahanmuuttajat, joista monet tuotiin maahan perunan nälänhädän vaikutusten seurauksena, on lisännyt muistolaastarin peliasuunsa – viimeksi 30. syyskuuta 2017 – kunnioittaakseen suuren nälänhädän uhreja.

Connecticutin Hamdenissa sijaitsevaan Quinnipiac-yliopistoon on perustettu Suuri nälänhätä -museo, joka on tarkoitettu niille, jotka etsivät tietoa perunan nälänhädästä ja sen vaikutuksista, sekä tutkijoille, jotka toivovat voivansa perehtyä tapahtumaan ja sen jälkiseurauksiin.

Lähteet

”The Great Hunger: Mikä oli Irlannin perunan nälänhätä? Miten kuningatar Victoria oli osallisena, kuinka monta ihmistä kuoli ja milloin se tapahtui?”” TheSun.co.uk.
”Irlannin edustus parlamentissa”. North American Review (JSTORin kautta).
”Exports in Famine Times”. Ireland’s Great Hunger Museum.
”Irlannin nälänhätä”. BBC.
”Blair esittää anteeksipyynnön Irlannin perunan nälänhädästä”. The Independent.
”Irlannin nälänhädän muistomerkit”. IrishFamineMemorials.com.
”Celtic käyttää Irlannin nälänhädän symbolia vanteissaan suuren nälänhädän muistoksi.” Irish Post.
”Surullisia, vihaisia näkemyksiä Irlannin nälänhädästä: Katsaus Hamdenissa sijaitsevaan Irlannin suuren nälänhädän museoon.”” New York Times.