About the Book

Introduction to Criminal Investigation, Processes, Practices, and Thinking on opetusteksti, joka on suunniteltu auttamaan opiskelijaa kehittämään oman jäsennellyn mentaalikartan prosesseista, käytännöistä ja ajattelusta rikostutkinnan suorittamista varten.

Luokittelemalla rikostutkinta toiminnallisiin taktis-vastaus- ja strategis-vastaus-kuvauksiin samalla kun käytetään kuvituksia tehtäväkohtaisista- ja ajattelutaidoista lukija ohjataan jäsenneltyihin ajattelukäytäntöihin. Käyttämällä graafisia työkaluja, joita ovat ”Response Transition Matrix”, ”Investigative Funnel” ja ”STAIR Tool”, lukijalle näytetään, miten hän voi muodostaa oman mentaalisen kartan tutkinnallisesta ajattelusta, jota hän voi myöhemmin käyttää perustellun syyllisyyden muodostamisen tukena.

Luvussa 1 esitellään rikostutkinta sekä tehtäväprosessina että ajatteluprosessina. Tässä luvussa hahmotellaan näitä käsitteitä, sääntöjä ja prosesseja, ja tavoitteena on tarjota käytännön välineitä, joilla varmistetaan onnistuneet tutkintaprosessit ja -käytännöt. Mikä tärkeintä, tässä kirjassa kerrotaan lukijalle, kuinka lähestyä tutkintaprosessia ”tutkinta-ajattelun” avulla.

Luvussa 2 havainnollistetaan tutkintaa luomalla käsitys siitä operatiivisesta foorumista, jossa se tapahtuu. Tämä foorumi on rikosoikeusjärjestelmä ja erityisesti tuomioistuinjärjestelmä. Tutkintaprosessi on olemassa lakisääteisten oikeussääntöjen, kuten Kanadan oikeuksien ja vapauksien peruskirjan, ja tuomioistuinten antamien oikeuskäytännön päätösten puitteissa. Kun otetaan huomioon näiden ehtojen, velvoitteiden ja oikeuskäytännön sääntöjen olemassaolo, on olemassa monia termejä ja käsitteitä, jotka tutkijan on ymmärrettävä toimiakseen asianmukaisesti ja tehokkaasti rikosoikeusjärjestelmässä. Tämän luvun tarkoituksena on esitellä joitakin rikosoikeudellisia perusparametreja ja -käsitteitä, joiden puitteissa rikostutkintaprosessi tapahtuu.

Luvussa 3 kuvataan ”todisteiden” tehtäviä ja termejä, kun ne liittyvät tutkintaan. Tässä puhutaan monenlaisista tietolähteistä, jotka voivat lopulta antaa tuomioistuimelle tietoa, jotta se voi todistaa tai kumota tosiseikkoja, joista on kysymys tosiseikkoja käsittelevän tuomioistuimen edessä. Todistusaineiston lähteisiin voi kuulua mitä tahansa todistajien havainnoista fyysisten esineiden tutkimiseen ja analysointiin. Siihen voi kuulua jopa ihmisten, paikkojen ja esineiden välisiä tilasuhteita tapahtumien aikajanalla. Todisteiden eri muodoista tuomioistuin voi tehdä johtopäätöksiä ja tehdä johtopäätöksiä määrittääkseen, onko syyte näytetty toteen ilman perusteltua epäilyä.

Todisteiden kriittisen luonteen vuoksi tuomioistuinjärjestelmässä on kehittynyt monenlaisia määritelmiä ja menettelytapoja, joilla ohjataan tapaa, jolla todisteet määritellään tuomioistuimen harkittavaksi. Tässä luvussa tarkastellaan joitakin keskeisiä määritelmiä ja protokollia, jotka tutkijan olisi ymmärrettävä tutkintaprosessin suorittamiseksi.

Luvussa 4 tutkinta jaetaan loogisiin vaiheisiin ja luodaan etenemisvaihe, jota voidaan seurata ja toistaa haluttujen tulosten saavuttamiseksi. Tutkintaprosessi voidaan selittää ja oppia tehokkaasti tällä tavoin. Tässä luvussa lukija tutustuu erilaisiin etenemisessä oleviin seikkoihin, jotka liittyvät tutkintaprosessiin.

Luvussa 5 tarkastellaan tutkinnan operatiivisia prosesseja. Tässä luvussa esitellään kolme suurta tutkintavirhettä sekä graafiset kuvat ”Tutkintasuppilosta” ja ”S T A I R -työkalusta”, jotka havainnollistavat, miten kukin näistä käsitteistä toimii tutkinnan etenemisessä.

Luvussa 6 annetaan lukijalle mahdollisuus käydä läpi joitakin tutkintaskenaarioita S T A I R -työkalun avulla. Nämä skenaariot havainnollistavat tutkintatietoisuutta, jota tarvitaan siirtymisessä taktisesta tutkintatoimenpiteestä strategiseen tutkintatoimenpiteeseen. Kun lukija on päässyt strategiseen reagointitilaan, häntä haastetaan harjoittelemaan teorian kehittämistä todisteiden ja tietojen analysoimiseksi tutkintasuunnitelman laatimiseksi.

Luvussa esitellään kaksi tutkintaskenaariota, joista kumpikin on suunniteltu havainnollistamaan S T A I R -työkalun eri vaiheita, jolloin opiskelija voi tunnistaa sekä taktisen että strategisen tutkintareaktion ja sen seuraukset, jotka aiheutuvat siirtymisestä taktisesta strategiseen reaktioon.

Luvussa 7 havainnollistetaan todistajahallinnan tutkintakäytäntöjä. Todistajanlausunnot auttavat tutkijaa muodostamaan kohtuulliset perusteet syytteen nostamiselle ja auttavat tuomioistuinta tekemään päätöksen siitä, että syytettyyn kohdistuva syyte on näytetty toteen ilman perusteltua epäilyä.

Tutkijan on tärkeää ymmärtää nämä käytännöt, koska niiden avulla tutkija voi arvioida todistajia ja kerätä todistajanlausuntoja, jotka ovat hyväksyttäviä tuomioistuimille.

Luvussa 8 kuvataan rikospaikan hallintataitoja. Nämä taidot ovat erittäin merkittävä tutkinnan tehtäväkokonaisuus, koska rikospaikalta peräisin oleva todistusaineisto antaa kuvan tapahtumista, jonka tuomioistuin voi ottaa huomioon harkinnassaan. Tämä kuva muodostuu todistajanlausunnoista, rikospaikkakuvista, fyysisistä todistusaineistosta ja näiden todistusaineistojen analysoinnista sekä itse rikospaikan analysoinnista. Tästä luvusta lukija oppii tehtäväprosesseja ja protokollia useista tärkeistä rikospaikan hallintaan liittyvistä asioista.

Luvussa 9 tarkastellaan kuulustelu-, kuulustelu- ja kuulustelutekniikoita, joita poliisi käyttää tutkinnan apuna. Tuomioistuimet odottavat, että poliisi noudattaa korkeita normeja käyttämällä käytäntöjä, joissa keskitytään syytetyn henkilön oikeuksiin ja minimoidaan fyysinen tai henkinen ahdistus, joka voi aiheuttaa väärän tunnustuksen. Näiden odotusten täyttämiseksi epäillyn kuulusteluihin ja kuulusteluihin liittyvät haasteet voivat olla monimutkaisia, ja monilla poliisiviranomaisilla on koulutettuja kuulustelijoita ja valheenpaljastinoperaattoreita, jotka suorittavat epäiltyjen kuulusteluja suurissa rikostapauksissa. Jokaista tutkintaa ei kuitenkaan voida pitää merkittävänä tapauksena, ja poliisin etulinjan tutkijat joutuvat päivittäin vastaamaan mahdollisten epäiltyjen haastatteluihin, kuulusteluihin ja kuulusteluihin liittyvistä tehtävistä. Poliisin haasteena on, että epäillyn kuulustelu ja sitä seuraava tunnustus voivat vaarantua virheellisten haastattelu-, kuulustelu- tai kuulustelukäytäntöjen vuoksi. Oikeiden prosessien ja oikeudellisten parametrien ymmärtäminen voi tehdä eron sen välillä, hyväksyykö tuomioistuin epäillyn tunnustuksen todisteeksi vai ei.

Luvussa 10 tarkastellaan erilaisia rikosteknisiä tieteitä ja rikosteknisten tieteiden soveltamista käytännöllisinä välineinä poliisin avuksi tutkinnan suorittamisessa. Kuten luvussa 1 todettiin, tutkijan ei tarvitse olla minkään oikeuslääketieteellisen tieteen asiantuntija; on kuitenkin tärkeää, että hänellä on vankka käsitys oikeuslääketieteellisistä välineistä, jotta hän voi tarvittaessa pyytää asianmukaisia asiantuntijoita käyttämään oikeita välineitä.

Luvussa 11 tehdään yhteenveto tämän tekstin oppimistavoitteista ja ehdotetaan lukijalle tutkinnallisia oppimisaiheita jatkossa. Monia tutkintakäytäntöihin liittyviä aiheita ei ole käsitelty tässä osana uuden tutkijan perustietovaatimuksia. Näihin aiheisiin kuuluvat: