Myoomien epidemiologia

Myoomat eli leiomyoomat aiheuttavat kolmanneksen hysterektomioista ja viidenneksen gynekologikäynneistä, ja ne aiheuttavat vuosittain 1,2 miljardin dollarin kustannukset. Ne ovat hyvänlaatuisia kohdun kasvaimia, jotka kasvavat kooltaan ja esiintymistiheydeltään naisten ikääntyessä, mutta joiden koko pienenee postmenopausaalisesti. Myoomien kasvua edistäviksi tekijöiksi on todettu estrogeeni, progesteroni, insuliinin kaltaiset kasvutekijät I ja II, epidermaalinen kasvutekijä ja transformoiva kasvutekijä-beeta.

Fibroidien esiintymistiheys afroamerikkalaisilla naisilla on 2-3 kertaa suurempi kuin valkoisilla naisilla. Naisilla, jotka ovat lihavia tai joilla menarche tapahtuu alle 12-vuotiaana, on suurentunut riski fibroidin kehittymiselle pitkäaikaisen estrogeenialtistuksen vuoksi. Naisilla, jotka ovat saaneet lapsia, on pienempi riski fibroidin kehittymiseen kuin naisilla, jotka eivät ole koskaan olleet raskaana.

Jokainen kohdun limakalvon sileälihassoluista peräisin oleva fibrooma syntyy yhdestä ainoasta monoklonaalisesta solulinjasta. Suurin osa (60 %) fibroideista on kromosomaalisesti normaaleja. Lopuilla on ei-sattumanvaraisia kromosomipoikkeavuuksia, jotka voidaan jakaa kuuteen sytogeneettiseen alaryhmään, jotka ovat trisomia 12, translokaatio kromosomien 12 ja 14 välillä, kromosomin 6 lyhyen käsivarren ja kromosomin 10 pitkän käsivarren uudelleenjärjestelyt sekä kromosomien 3 ja 7 deleetiot.

Osymptomaattiset fibroidit ovat suhteellisen hitaasti kasvavia, ja ne luonnehtivat suurinta osaa potilailla todetuista kasvaimista. Aikaisemmin kohdun koko (joka koostuu oireettomista fibroideista) vastasi 12 raskausviikon pituutta (280 g) ja oli vakiokynnys, jonka perusteella suositeltiin kohdunpoistoa. Tätä pienempiä oireettomia myoomia käsiteltiin siis tarkkailulla, johon kuului vuosittainen lantion tutkiminen ja/tai transvaginaalinen ultraäänitutkimus.

Nykyisin kirurgisia toimenpiteitä ei suositella kohdun koon perusteella pelkkien oireettomien myoomien kohdalla. Reiterin ym. mukaan perioperatiivisen sairastuvuuden lisääntynyttä ilmaantuvuutta ei esiintynyt sterektomian jälkeen niillä naisilla, joiden kohdunmyymiö oli suurempi kuin 12 raskausviikon koko, verrattuna niihin naisiin, joiden kohdunmyymiö oli pienempi kuin 12 raskausviikon koko. He päättelivät, että suuren oireettoman kohdun kohdunpoistoleikkaus ei ehkä ole tarpeen keinona ehkäistä tulevaan kasvuun liittyvää lisääntynyttä operatiivista sairastuvuutta, ellei sarkomatoottista muutosta havaita.

Potilailla, jotka kokevat oireita kohdun limakalvojen vuoksi, oireet ovat yhteydessä kohdun sisällä olevien kohdun limakalvojen kokoon, sijaintiin ja määrään. Jopa kolmasosalla potilaista, joilla on oireinen kohdun myooma, esiintyy epänormaalia verenvuotoa, kouristelua sekä pitkittyneitä ja runsaita kuukautisia, jotka voivat johtaa anemiaan. Näin ollen oireita voivat olla lantion alueen kipu tai paine, kipu yhdynnässä, virtsanerityskyvyn heikkeneminen lisääntyneen virtsarakon paineen vuoksi, ummetus lisääntyneen paksusuolen paineen vuoksi ja hedelmättömyys tai myöhäiset keskenmenot.

Endometrioosin epidemiologia

Endometrioosi aiheuttaa noin viidenneksen kohdunpoistoleikkauksista, ja se koskettaa naisia lisääntymisvuosina. Kyseessä on sairaus, jossa kohdun limakalvon kaltaista kudosta on kohdun limakalvon ontelon ulkopuolella (muualla kehossa). Tällaisia alueita ovat kaikki sukuelimet, virtsarakko, suolisto, suoli, paksusuoli ja peräsuoli. Muita paikkoja voivat olla kohdun ja sakraalin nivelsiteet, umpisuoli, lantion sivuseinät ja leikkausarvet. Tämä kohdunulkoinen kohdun limakalvon kudos reagoi kuukausittaiseen hormonaaliseen stimulaatioon ja siten hajoaa ja vuotaa vatsaonteloon, kun se sijaitsee siellä, aiheuttaen sisäistä verenvuotoa, ympäröivien alueiden tulehdusta ja arpikudoksen muodostumista. Arpikudos voi sitten muuttua kiinnikkeiksi, jotka voivat vääristää sisäistä anatomiaa. Potilaat voivat myös kokea oireita, kuten lantion alueen kipua, kipua suolen, virtsaamisen ja yhdynnän aikana sekä hedelmättömyyttä tai keskenmenoja.

Endometrioosiin ei tällä hetkellä ole parannuskeinoa. Vaikka monet naiset hakeutuvat kohdunpoistoon kivunlievityksen vuoksi, se ei tarjoa lopullista parannuskeinoa, koska joillakin naisilla, joilla toinen tai molemmat munasarjat on säilytetty, voi edelleen esiintyä ongelmia, jotka johtuvat jäljelle jääneestä endometrioosista.

Lantionpohjan relaksaation epidemiologia

Sukupuolielinten prolapsi on indikaatio noin 15 prosentille kohdunpoistoista. Erilaiset lantion lihaksiin ja nivelsiteisiin kohdistuvat rasitukset voivat aiheuttaa merkittävää heikentymistä ja siten kohdunlaskeumaa. Lantion tukirakenteiden loukkaantumisen tärkein syy on synnytys. Siksi monisikiöraskaudet ja emättimen kautta tapahtuvat synnytykset lisäävät kohdunlaskeuman riskiä. Muutamia vähemmän dramaattisia syitä lantionpohjan paineen lisääntymiseen ovat ponnistaminen suolen toiminnan aikana, krooninen yskä ja liikalihavuus. Myös lantion rakenteiden merkittävää heikkenemistä tapahtuu vaihdevuosien jälkeen, koska estrogeenia, jota lantion kudokset tarvitsevat säilyttääkseen tonisointikykynsä, ei ole merkittäviä määriä vaihdevuosien jälkeen.

Naiset, joilla on lievä lantion relaksaatio, voivat olla oireettomia. Potilailla, joilla on keskivaikea tai vaikea relaksaatio, voi kuitenkin esiintyä oireita, joihin kuuluu raskautta ja painetta emättimen alueella, alaselkäkipua, virtsan vuotoa, joka voi pahentua raskaiden nostojen, yskimisen, nauramisen tai aivastelun aikana, virtsatietulehduksia, virtsan pidättämistä ja ongelmia yhdynnässä. Vaikka on olemassa useita tekniikoita, joilla lantion rentoutumista voidaan tilapäisesti parantaa ja hallita, keskivaikeissa tai vaikeissa tilanteissa kohdunpoistolla voidaan saavuttaa toimivampia ja pitkäaikaisempia tuloksia.

Sukupuolielinten syövän epidemiologia

Kohdun syöpä eli endometriumsyöpä on yleisin gynekologinen syöpä Yhdysvalloissa, ja sen arvioitiin aiheuttavan 36 100 uutta tapausta vuonna 2000. Se vaikuttaa 35-90-vuotiaisiin naisiin, joiden keski-ikä on 62 vuotta. Syöpä alkaa kohdun limakalvosta ja voi levitä muihin sukuelimiin ja muualle elimistöön.

Vaiheen 1 kohdun limakalvosyöpä rajoittuu kohdun runkoon eli corpusiin. Oireita voivat olla kuukautisten väliset verenvuodot tai, kuten useimmissa tapauksissa, tiputteluvuodot potilailla vaihdevuosien jälkeen. Vaiheen 1 kohdun limakalvosyöpä on hyvin hitaasti kasvava ja hyvin parannettavissa. Kohdunpoisto on ensisijainen hoitomenetelmä. Sen lisäksi, että kohtu poistetaan, myös munasarjat ja munanjohtimet poistetaan, koska munasarjat ovat mahdollinen paikka, jossa syöpä voi lisääntyä, tai ne voivat erittää hormoneja, joilla on yhteisvaikutus syövän kasvuun. Kahdenvälisestä oophorektomiasta johtuva kirurginen vaihdevuosioire verrattuna luonnolliseen vaihdevuosioireeseen ei lisää kokonaiskuolleisuutta, sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta tai syöpäkuolleisuutta. Ainoastaan varhaisten endometriumsyöpien tapauksissa naisilla, jotka ovat toisella tai kolmannen elinvuosikymmenen alkupuolella, yritetään säilyttää munasarjat.

Vaiheen 2 endometriumsyövässä syöpä on levinnyt kohdunkaulaan. Yhdysvalloissa diagnosoidaan vuosittain noin 12 800 uutta kohdunkaulan syöpätapausta. Kohdunkaulan syövän oireita ovat verenvuoto kuukautisten välillä, vaihdevuosien jälkeinen verenvuoto tai verenvuoto yhdynnän jälkeen. Joissakin tapauksissa radikaali kohdunpoisto (kohdun, kohdunkaulan, emättimen yläosan, munasarjojen, munanjohtimien ja kohdunkaulaa ympäröivän lantionontelon kudosten poisto) voi olla ensisijainen hoitomuoto, johon voidaan tarvittaessa liittää myös kemo- tai sädehoitoa.

Vaiheen 3A kohdun limakalvosyövässä syöpä on levinnyt munasarjoihin ja munanjohtimiin. Tätä voidaan hoitaa TAH:lla ja molemminpuolisella salpingo-oophorektomialla (kohdun, munanjohtimien ja munasarjojen poisto) sekä tarvittaessa kemo- tai sädehoidolla. Vaiheessa 3B syöpä on levinnyt emättimeen. Tällöin on tehtävä vaginektomia tai radikaali kohdunpoisto sekä tarvittaessa kemo- tai sädehoitoa. Vaiheessa 3C syöpä on levinnyt imusolmukkeisiin. Tässä tapauksessa imusolmukkeiden poisto ja kohdunpoisto on ensisijainen hoitomuoto, tarvittaessa yhdessä kemoterapian tai sädehoidon kanssa.