SIMKO

Et ole yksin – koskaan. Koko päivän, joka päivä, olet miljoonien muiden olentojen seurassa, silloinkin kun näköpiirissä ei ole toista sielua. Vielä huolestuttavampaa on, että nuo näkymättömät toiset elävät sisälläsi.

Näkymätöntä väestöä, joka kutsuu sinua kodiksesi, kutsutaan mikrobiomiksesi – miljoonat muut kuin ihmisen solut, jotka asuttavat kehoasi, erityisesti suolistoasi ja muita ruoansulatusjärjestelmän osia. Jos voisit poimia ne kaikki, ne täyttäisivät puolen litran kannun. Ja jos voisit laskea ne kaikki, niitä olisi enemmän kuin omia solujasi 10:1. Ainoa syy, miksi niitä ei ole enemmän kuin meitä 10:1, on se, että omat solumme ovat paljon suurempia kuin ötökät.

Yllättävän monimutkainen sisäinen ekologiamme on ollut viime aikoina kuuma aihe lääketieteessä. Aloitteet, kuten Human Microbiome Project, joka on Human Genome Projectin jatke, ovat tehneet väsymättömästi töitä tutkiakseen mahdollisia yhteyksiä ihmisen mikrobiston ja ihmisen terveyden välillä ja rakentaakseen strategioita bakteerien manipuloimiseksi niin, että ne työskentelevät kanssamme eivätkä meitä vastaan. Suurimman osan ajasta suolistobakteerimme ovatkin pikemminkin apureita kuin hyökkääjiä. Ne ovat välttämättömiä ruoansulatusprosessille, ja ne voivat tehostaa immuunijärjestelmää säätelemällä tiettyjen immuunisolujen populaatiota ja estämällä autoimmuniteettia. Mutta kuten kaikki pitkäaikaiset kotivieraat, ötökätkin voivat aiheuttaa sotkua. Ne on yhdistetty moniin ikäviin sairauksiin, kuten liikalihavuuteen, niveltulehdukseen ja korkeaan kolesteroliin. Nyt kaksi uudempaa tutkimusaluetta vievät alaa vielä pidemmälle ja tarkastelevat mahdollista suolistobakteerien yhteyttä pariin hyvin erilaiseen sairauteen: autismiin ja ärtyvän suolen tautiin.

LISÄÄ: The Good Bugs: How the Germs in Your Body Keep You Healthy

Autismintutkimus on ollut pitkään roskatutkimuksen uhri, lähinnä sen mielikuvituksellisen – ja tieteellisesti kumotun – ajatuksen seurauksena, että sairaus johtuu rokotuksista. Tämä vaikeuttaa vakavasti otettavia tutkijoita tarkastelemaan muita, epätodennäköisiltä vaikuttavia syitä sairauteen, kuten mikrobiomia, ainakin herättämättä suurta skeptisyyttä. Tilannetta pahentaa se, että autismi-rokotussotkuihin liittyneessä keskeisessä ja diskreditoidussa tutkimuksessa esitettiin, että autististen lasten suolistosta löytyi jälkiä rokotteisiin liittyvästä tuhkarokkoviruksesta, mikä sotki entisestään laillisten tutkimusten laillista tutkimusta mahdollisesta todellisesta suolisto-bakteeriyhteydestä.

Nyt tutkimus on kuitenkin nousemassa esiin tuon pilven alta, ja vaikka suolistobakteereiden ja autismin välistä suoraa yhteyttä ei olekaan pystytty vahvistamaan, tähänastiset löydökset ovat kiehtovia. Jopa 85 prosenttia autistisista lapsista kärsii myös jonkinlaisesta ruoansulatuskanavan vaivasta, kuten kroonisesta ummetuksesta tai tulehduksellisesta suolistosairaudesta. Journal of Medical Microbiology -lehdessä vuonna 2005 ja Applied Environmental Microbiology -lehdessä vuonna 2004 julkaistuissa tutkimuksissa todettiin, että autististen lasten ulosteessa oli enemmän Clostridium-bakteeria, ja kahdessa Journal of Proteome Researchand Nutritional Neuroscience -lehdessä vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa raportoitiin epätavallisista metabolisten yhdisteiden pitoisuuksista autististen lasten virtsassa, jotka ovat yhdenmukaisia autististen potilaiden ulosteessa havaittujen korkeiden bakteerimäärien kanssa. Vuonna 2011 Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että hiirillä, joilla oli periaatteessa bakteerivapaa suolisto, esiintyi epänormaaleja liikkumis- ja ahdistusoireita, mikä viittaa siihen, että ainakin jonkinlainen aktiivinen suolistobiomi on välttämätön normaalille kehitykselle.

”Vielä vähän aikaa sitten oli absurdia ajatella, että suoliston mikrobiomit voisivat olla taudin taustalla”, Guelphin yliopiston biologian apulaisprofessori Emma Allen-Vercoe sanoi. ”Mutta uskon, että kyse on potilaan genetiikan, mikrobiomin ja ympäristön välisestä risteyksestä.”

Ellen Boltelle lääkäreiden patistaminen harkitsemaan mikrobiomin ja autismin välisen yhteyden mahdollisuutta on ollut vaikea tehtävä. Bolte, jonka pojalla Andrew’lla diagnosoitiin autismi vuonna 1994, pohti, voisiko hänen lapsensa tila johtua Clostridium-lajin aiheuttamasta bakteeri-infektiosta käytyään läpi varhaista lääketieteellistä kirjallisuutta, jonka hän koki tukevan hypoteesia. Viisitoista kuukautta ja 37 lääkäriä myöhemmin Bolte löysi lääkärin, joka oli halukas testaamaan hänen hypoteesinsa hoitamalla hänen poikaansa suun kautta otettavalla vankomysiini-antibiootilla, joka on Clostridia-lajia vastaan tehokas antibiootti. Andrew alkoi parantua dramaattisesti – niin paljon, että Bolten tarina on nyt esillä PBS:n dokumentissa ”The Autism Enigma”, joka esitettiin ulkomailla ja tuli juuri myyntiin Yhdysvalloissa DVD:llä.

Bolten tarina on mukaansatempaava, ja se voi olla merkki syvällisestä totuudesta autismin juurista, mutta se voi olla myös jotain aivan muuta. Tällaisissa toipumistapauksissa on vaikea erottaa pelkkää korrelaatiota ja todellista syy-yhteyttä toisistaan, ja suuri osa roskasta, joka kulki tieteen nimissä rokotekeskustelussa, liittyi juuri tällaiseen kertomukseen – usein siihen liittyi kelaatio, jonka väitettiin puhdistavan elimistön myrkyllisistä rokotteen ainesosista ja parantavan samalla autismin. Bolten tapaus on kuitenkin saanut lähempää, kunnioitettavampaa tutkimusta. Tohtori Sydney Finegold, UCLA:n lääketieteen emeritusprofessori, teki pienen kokeen kymmenellä autistisella lapsella ja havaitsi, että kahdeksan heistä käyttäytyminen ja kommunikaatiotaidot paranivat vankomysiinihoidon ansiosta. Heidän tilansa huononi sen jälkeen, kun he lopettivat lääkkeen käytön. Finegold tutkii myös Desulfovibrio-nimistä bakteeria, virulenttia organismia, jota testeissä on löydetty noin puolelta autismia sairastavista potilaista, mutta ei yhdeltäkään autismia sairastamattomalta potilaalta.

Viime viikolla Science-lehden numerossa julkaistu tutkimus vei suolistobakteeritutkimusta toiseen suuntaan, sillä siinä tutkittiin, mikä rooli sillä voi olla tulehduksellisessa suolistosairaudessa (IBD). IBD on kokoelma sairauksia, kuten haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti, joihin sairastuu jopa 1,4 miljoonaa amerikkalaista. Tyypillisesti ihmisen immuunijärjestelmä tunnistaa hyvin vieraat suolistoperäiset bakteerit, joilla on terveellinen tehtävä tai jotka ovat ainakin vaarattomia, ja antaa niille immunologisen kulkuluvan. Mutta joskus tämä prosessi voi mennä pieleen.

LISÄÄ: Suolistovirheet: National Institute of Allergy and Infectious Disease -instituutin postdoc-tutkijan Timothy Handin johtama ryhmä tartutti hiiriin Toxoplasma gondii -nimisen loisen, joka on yhdistetty lukuisiin ruokaperäisiin kuolemantapauksiin. He havaitsivat, että loinen saattoi stimuloida hiirten immuunijärjestelmää hyökkäämään – mikä on juuri sitä, mitä pitääkin tapahtua. Mutta immuunijärjestelmä myös ylireagoi hyökkäämällä Toxoplasma gondiin lisäksi myös ystävällisiä suolistobakteereja vastaan, jotka eivät olleet tehneet vahinkoa. Ja jopa sen jälkeen, kun loinen oli lyöty, immuunijärjestelmän muistisolut jatkoivat hyvien ötököiden tunnistamista hyökkääjiksi ja kävivät niitä vastaan pysyvää sotaa, joka saattoi estää hiiriä koskaan toipumasta täysin. Jos jotain vastaavaa tapahtuu ihmisillä – joko Toxoplasma gondiin tai jonkin muun tunkeutujan kanssa – se voisi selittää pitkälle sekä kaikkien IBD-sairauksien olemassaolon että pysyvyyden.

Mikrobiomitutkimus on varmasti vasta alkuvaiheessa, ja siihen perustuvat parannuskeinot tai hoidot ovat vielä kaukana. Silti Allen-Vercoen kaltaiset tutkijat etsivät keinoja manipuloida sisäisiä ekosysteemejämme erilaisilla probiooteilla tai terveillä bakteereilla, jotka voisivat auttaa tasapainottamaan mikrobipopulaatiota. He tutkivat jopa ainutlaatuisen intuition vastaista ajatusta ulosteensiirroista, jotka ovat juuri sitä, miltä ne kuulostavatkin, mutta voisivat tehdä paljon hyvää tuomalla terveellistä elimistöä elimistöön, jonka elimistö on epäterveellinen. Ei ole yllättävää, ettei tällaista hoitoa määrätä satunnaisesti.

”Jos potilaasi ei syö lihaa, et halua antaa hänelle lihansyöjän ekosysteemiä”, Allen-Vercoe sanoo. ”Haluamme kehittää erilaisia ekosysteemejä erilaisista terveistä ihmisistä ja sovittaa potilaan elämäntyylin luovuttajan elämäntyyliin.”

Elämäntyylistäsi tulee tietysti kaikkien sisälläsi elävien otusten elämäntyyli, ja on meidän etujemme mukaista pitää ne kaikki tyytyväisinä. Pidit siitä tai et, joukko ötököitä muodostaa valtavan osan siitä, kuka olet. Tämä oivallus antaa lääketieteelle aivan uudenlaisen monimutkaisuuden – ja myös aivan uudenlaisen lupauksen.