Child Study Centerin perustaja ja ensimmäinen johtaja oli tohtori Arnold Gesell, Ph.D., M.D. Tohtori Geselliä pidetään lasten kehityksen isänä tässä maassa. Hän oli suorittanut psykologian tohtorin tutkinnon ennen kuin hän opiskeli Yalen lääketieteellisessä tiedekunnassa. Vuonna 1911 lääketieteellisen tiedekunnan dekaani antoi Gesellin käyttöön huoneen New Havenin apteekista, josta tuli Yalen lastenkehitysklinikka. Gesellin 37-vuotisen toimikauden aikana klinikka muutti suurempaan rakennukseen, ja henkilökunnan koko ja tuottavuus kasvoivat. Gesell oli tarkka tarkkailija ja tutkija. Hän oli myös loistava kirjoittaja sekä tieteellisessä että maallikkolehdissä. Tunnetuimmaksi Gesellin tekivät hänen tutkimuksensa lapsen normaalista kehityksestä. Hän käytti 1920-luvulta alkaen elokuva-analyysiä dokumentoidakseen lasten kehityksen virstanpylväitä vauvaiästä ja kouluiästä aina murrosikään asti. Gesell julkaisi tutkimustuloksistaan yli tusinan verran kirjoja, mutta hänen tunnetuin kirjansa on monumentaalinen, 3 200 toimintakuvaa sisältävä An Atlas of Infant Behavior.

Tohtori Gesell jäi eläkkeelle vuonna 1948, ja hänen tilalleen tuli Cornellin yliopistossa työskentelevä tohtori Milton J.E. Senn. Tohtori Senn oli lastenlääkäri, jolla oli psykoanalyyttinen koulutus. Hänet palkattiin sekä Yalen lastenlääketieteen laitoksen puheenjohtajaksi että Yalen lastenkehitysklinikan johtajaksi. Tohtori Senn muutti jälkimmäisen nimen Yale Child Study Centeriksi. Tämä oli hyvin harkittu päätös. Yliopiston määritelmän mukaan keskus muistuttaa täysimittaista osastoa, mutta sen tiedekunta on monitieteisempi. Termi ”lastentutkimus” tarkoitti aktiivisempaa toimialaa kuin lasten kehitys, ja siihen kuuluivat nyt lastenlääketiede ja psykiatria sekä psykologia. Lyhyesti sanottuna lastentutkimuskeskus oli akateemisempi ja kattavampi kuin lastenkehitysklinikka. Senn aloitti lukuisia kliinisiä ja tutkimusyhteistyötä lastentautien kanssa. Hän aloitti myös merkittävän pitkittäistutkimuksen pikkulapsista. Kymmenen vuoden kuluttua hän luopui lastentautien professuurista omistaakseen kaiken aikansa keskuksen johtamiselle. Tohtori Senn jäi eläkkeelle 65-vuotiaana. Häntä seurasi vuonna 1966 tohtori Albert J. Solnit, joka oli ollut keskuksen ensimmäinen lastenpsykiatrian erikoislääkäri.

Tohtori Solnit oli lisäksi lastenlääkäri, psykoanalyytikko ja sosiaalinen aktivisti. Hän oli juuri sopiva 1960- ja 1970-luvuille. Yhteistyö lastentautien ja kehitystutkimuksen kanssa orpokodeissa, sijaishuollossa olevien tai hyväksikäytettyjen lasten kanssa jatkui. Uusia kliinisiä ohjelmia luotiin, ja nuorisotuomioistuinten sekä paikallisten, osavaltioiden ja liittovaltion poliittisten päättäjien konsultoinnista tuli merkittäviä uusia kiinnostuksen kohteita. Tohtori Solnit ei kuitenkaan ollut kiinnostunut vain oikeudellisista, yhteisöllisistä ja sovelletuista psykoanalyyttisistä käsityksistä, vaan hän oli tietoinen siitä, että aivoista oli nopeasti tulossa suosituin ja jännittävin biolääketieteellisen tutkimuksen laji.

Voidakseen olla varma siitä, että Child Study Center olisi tämän vallankumouksen eturintamassa, vuonna 1972 tohtori Tohtori Solnit päätti, että lapsitutkimuskeskus olisi tämän vallankumouksen eturintamassa. Solnit palkkasi Donald J. Cohenin, nuoren lastenpsykiatrin, joka oli opiskellut filosofiaa ja psykologiaa Cambridgessa Fulbright-stipendiaattina, oli aivojen välittäjäaineiden tutkija ja josta tulisi aikuisten ja lasten psykoanalyytikko. Kun tohtori Solnit jäi eläkkeelle vuonna 1983, tohtori Cohenista tuli johtaja kuolemaansa asti vuonna 2001. Tohtori Cohenin aikana liittovaltion apuraharahoitus kukoisti erityisesti neurokemian, molekyyli- ja populaatiogenetiikan sekä neurokuvantamisen aloilla. Lisäksi tohtori Cohen oli vahvasti sitoutunut kansainväliseen toimintaan. Hän edisti ja paransi aktiivisesti lapsille suunnattua tutkimusta ja kliinisiä palveluja ja auttoi edistämään uusia klinikoita ja vahvaa yhteistyötä kaikkialla maailmassa. Tämä vaikutus tuntuu edelleen vahvasti ja sitä arvostetaan.

Vuonna 2001 tohtori John E. Schowalterista tuli keskuksen väliaikainen ja vt. johtaja. Tohtori Schowalterilla on ollut keskeinen asema Child Study Centerissä sekä kansallinen ja kansainvälinen johtoasema lastenpsykiatrian alalla. Hän oli johtanut lastenpsykiatrian erikoistumiskoulutusohjelmaa lähes 30 vuoden ajan. Hänen tutkijantyönsä, kliininen työnsä ja ohjaustyönsä Child Study Centerissä sekä hänen kansallinen ja kansainvälinen roolinsa johtavissa ammatillisissa järjestöissä ovat yleisesti tunnettuja. Vuonna 2002 tohtori Alan E. Kazdinista tuli Child Study Centerin johtaja. Hän oli aiemmin toiminut Yalen psykologian laitoksen puheenjohtajana. Hänen oma tutkimuksensa on ollut osa Child Study Centeriä Child Conduct Clinic -poliklinikan alaisuudessa, joka on avohoitopalvelu, joka on omistettu aggressiivisen ja epäsosiaalisen käyttäytymisen vuoksi ohjattujen lasten arvioinnille ja hoidolle.

Kautta Child Study Centerin historian on toiminut tähtiryhmä tiedekuntaa, jonka panos lapsen kehityksen ja neuropsykiatristen häiriöiden ymmärtämisessä on kansainvälisesti tunnustettu. Haasteena on jatkaa keskuksen syviä perinteitä ja sitoumuksia. Perinteisiin ja sitoumuksiin kuuluvat huippuosaaminen kliinisissä palveluissa, tieteessä ja koulutuksessa sekä pyrkimykset parantaa lasten mielenterveyttä maailmanlaajuisesti.