Milloin rotta ei ole rotta? Kun se on hiiri, paitsi Kiinassa ja Japanissa, joissa sana rotta ja hiiri on sama. Laoshu kiinaksi ja nezumi japaniksi ovat monikäyttöisiä sanoja pienelle karvaiselle olennolle, joka on tunnettu keittiöissä ja viljavarastoissa räpiköivänä jo ammoisista ajoista lähtien.
Rotta on kiinalaisen eläinradan ensimmäinen eläin, joka ei ole koonsa tai voimansa, vaan kekseliäisyytensä ansiosta liftannut legendaarisesti härän selkään voittaakseen kilpajuoksun kahtatoista mahtavaa kilpakumppania vastaan. Sillä on yleisesti ottaen positiivinen imago hedelmällisyyden symbolina, ja jopa sen negatiivisilla konnotaatioilla oveluudesta, salakavaluudesta ja itsesuojelusta on positiivinen puolensa.
Lännessä kielellinen jako hiireen ja rottaan on ollut omiaan asettamaan pienemmän näistä kahdesta edullisempaan valoon. Rotat lähtevät ensimmäisenä uppoavasta laivasta, mutta iloinen ja pirteä hiiri on Disneylandin nimikkomaskotti. Rotat yhdistetään likaan ja saastumiseen, mutta hiiret ovat söpöjä ja niitä pidetään lemmikkeinä. (Itse asiassa rotatkin ovat mukavia lemmikkejä, mutta niillä on imago-ongelma.)
Tämän vuoden kevätjuhlan alla keuhkokuumeen puhkeaminen Wuhanissa, Hubein maakunnassa, on varjostanut juhlatunnelmaa koko maassa. Ja terveysasiantuntijoiden mukaan uusi koronaviruskanta saattaa olla peräisin villieläimistä, esimerkiksi bamburotista. Tämä saattaa tahrata ”rottien imagoa”, sillä musta kuolema kummittelee yhä ihmisten mielissä.
Minnekään rottien imago ei ole synkempi kuin pimeällä keskiajalla. Niitä syytetään mustasta surmasta. Mutta pitääkö tämä historiallisesti paikkansa? National Geographic televisioi vuonna 2018 ohjelman, jossa ehdotettiin, että kirput ja täit, eivät rotat, olivat todennäköisempi epidemian aiheuttaja, ainakin tietokonemallien mukaan.
Jopa nykyään satunnainen haku ”rotat vs. hiiret” Googlessa tuo esiin pitkän listan tuholaistorjujia ja tuholaistorjuntatekniikkaa. Baidun haku sen sijaan tuo esiin lähinnä kulttuuriviittauksia, joissa selitetään, miten nämä kaksi eroavat ulkonäöltään englanninkielisen kielenkäytön mukaisesti.
Niin kuin vuosisatoja kestänyt assosiaatio ruttoon ei riittäisi, suorapuheinen yhdysvaltalainen johtaja on elvyttänyt rotan käytön poliittisissa hyökkäyksissään, kun hän mustamaalasi Marylandin Marylandissa sijaitsevaa Baltimoren kaupunkia, afro-amerikkalaisen Elijah Cummingsin vaalipiiriä ”ällöttäväksi rottien ja jyrsijöiden saastuttamaksi sotkuksi”.
Ja on tapahtunut huolestuttava nousu suvaitsemattomassa poliittisessa puheessa, separatistisista agitaattoreista taantumuksellisiin poliitikkoihin, jotka mustamaalaavat tiettyjä ryhmiä käyttämällä sanoja, joilla on ongelmallinen historia, kuten ”rottien saastuttama” ja ”syöpäläiset”.
Viime vuonna Yhdistyneessä kuningaskunnassa ilmestyneessä Daily Mail -lehdessä julkaistussa pilapiirroksessa kuvattiin aseita kantavia muslimeja ”terroristeina ja rottaisina”, jotka livahtelivat rajan yli, mikä herätti välittömästi ristiriitaisia mielipiteitä.”
Rotat ovat saaneet huonon maineen. Jopa balettitanssijan esittämänä rottakuningas on pelottava otus, kuten lapset tietävät katsomalla Tšaikovskin Pähkinänsärkijän. Oikeamielistä prinssiä vastaan taistelevaa ilkeää hallitsijaa kutsuttiin saksankielisessä alkuperäisteoksessa nimellä ”Mausekonig” eli ”Hiirikuningas”.
Englanninkielisen korvaan hiirikuningas kuulostaa tietysti mukavammalta.
Katsokaa vaikka E.B. Whiten Stuart Little -teosta, vuonna 1945 ilmestynyttä tarinaa, joka kertoi etuoikeutetusta valkoisesta rottahiirestä, joka on adoptoitu rakastavaan perhettään Manhattanilla, New Yorkissa. ”Kaupungin hiiren ja maalaishiiren” muunnelmia esiintyy kaikkialla Euroopassa, eikä ole yllättävää, että suosittu parivaljakko juontaa juurensa aina Aisopokseen asti, joka kirjoitti myös kuuluisan teoksen Leijona ja hiiri.
On olemassa hovimaisia hiiriä, kuten C.S. Lewisin Narnian kronikat -sarjassa esiintyvä Reepicheep-hovihiiri, puhuva puhuva hiirulainen, ja on olemassa siisti rouva Titteli-hiirulainen, Beatrix Potterin puhdaspiirteinen, pehmoinen luomus. Ja Louisa May Alcottin Pikku naisissa Marchin sisaruksilla on lemmikkihiiri nimeltä Scrabble.
On sanomattakin selvää, että Hollywood on mukana pelissä. On olemassa American Tail, sanaleikkejä täynnä oleva vertauskuva Mousekewitzesistä, venäläis-juutalaisesta hiiriperheestä, joka etsii uutta elämää Yhdysvaltojen rannoilta, ja on animaatioelokuva Ratatoille, jossa on Remy, idealistinen rotta (rotta!), joka haluaa kokiksi.
Geronimo Stilton on lastenkirjojen hahmo, jolla on juustoinen sukunimi. John Steinbeckin Of Mice and Men (Hiiristä ja ihmisistä) kertoo kokonaan ihmisistä, ei hiiristä, mutta otsikko on saanut inspiraationsa Robert Burnin runosta To a Mouse (Hiirelle), joka kertoo juonittelevien olentojen hulluudesta.
Daniel Keyesin kirjoittama Flower for Algernon on synkkä tarina vuodelta 1959, jossa koehiiren kuolema enteilee ihmishenkilöihin kohdistuvan lääkekokeilupotilaan kuolemaa. Robert O’Brienin ja myöhemmin hänen tyttärensä Jane Leslie Conlyn kirjoittama trilogia Rouva Frisby ja NIMH:n rotat (Mrs. Frisby and the Rats of NIMH) käsittelee älykkyyttä saavien koe-eläinten maailmaa.
Avaruuskilpailun alkaessa kaikenlaiset eläimet laitettiin rakettien päälle kokeilemaan, miten ne pärjäisivät avaruudessa; useimmat niistä eivät koskaan palanneet. Vuonna 1972 NASA lähetti hiiret mukaan viimeiselle Apollo-lennolle. Niitä kutsuttiin nimillä Fe, Fi, Fo, Fum ja Phooey, ja ne kiersivät Kuun huikeat 75 kertaa. Yhtä lukuun ottamatta kaikki hiiret palasivat turvallisesti takaisin kotiplaneetalle, minkä jälkeen loput leikattiin viipymättä.
Urosrotat ovat ”uroksia”, naarasrotat ”naaraita”, tiineenä olevat rotat ”emoja” ja jälkeläiset ”pentuja”.
Hiiri/rotta on jo pitkään ollut ihmisen asuinympäristön kumppani, jopa niin paljon, että sitä pidetään yhteisölajina, joka elää enemmän tai vähemmän sopusoinnussa ihmisen kanssa. Se ei tarkoita etteivätkö ne aiheuttaisi ongelmia. Vihje rottien luonteesta löytyy perinteisestä terminologiasta.
Rottajoukkoa kutsutaan ”ilkikuriseksi”.
Kirjoittaja on Aasian asioita käsittelevä mediatutkija.
Näkemykset eivät välttämättä edusta China Dailyn näkemyksiä.
Vastaa