1.Johdanto

Hematokriitin (Hct) ja hemoglobiinin (Hb) suhdeluvun on pitkään yleisesti hyväksytty olevan 2,941, ja päivittäisessä kliinisessä käytännössä se on yksinkertaistettuna 3,0. Tätä lukua voidaan soveltaa henkilöihin, joiden punasolujen morfologia on normaali. Alfa-talassemioissa potilailla on aina mikrosyyttisiä, hypokromisia ja anisopoikilosyyttisiä punasoluja, ja heidän keskimääräisen Hct:n ja Hb:n suhteen on hiljattain todettu olevan 3,5+0,2 (vaihteluväli 3,25-4,12), mikä on täysin erilainen kuin normaalin kontrollin 3,02+0,08 (vaihteluväli 2,86-3,17). Syynä alfa-talassemiaa sairastavien potilaiden korkeaan Hct/Hb-suhteeseen oletetaan olevan heidän punasolujensa tasainen ylikosteus, kun taas beeta-talassemiaa / Hb E -tautia sairastavien potilaiden punasolujen kosteus on heterogeeninen.
Alfa-talassemioiden, joihin kuuluvat H-, Hb H -Constant-Spring (CS)-, HbAEBart-, HbAEBart-CS-, HbEFBart- ja HbEFBart-CS-taudit, diagnoosi tehdään useimmiten sen perusteella, löydetäänkö Hb H:n ja/tai Hb Bartin kaistat Hb CS:n tai Hb E:n kanssa tai ilman Hb CS:n tai Hb E:n kaistaleita Hb:n analyysin eri analyysimenetelmillä, mikä voi viedä muutama tunti tai pari vuorokautta testin suorittamiseen. Jos korkean Hct/Hb-suhteen luvun avulla voidaan tarkasti erottaa alfa-talassemiat muista talassemioista ja/tai hemoglobinopatioista, lääkäreiden on helpompi ja nopeampi suunnitella potilaiden hoitoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on todentaa Hct/Hb-suhteen pätevyys vähintään 3,25:n raja-arvolla alfa-talassemioiden eli Hb H:n, H-CS:n, HbAEBartin, HbAEBart-CS:n, HbEFBartin ja HbEFBart-CS:n tautien diagnosoinnissa potilailla, joilla on kliinisesti ja/tai hematologisesti epäilyttävä talassemia.

2.Potilaat ja menetelmä

Tähän poikkileikkaustutkimukseen rekrytoitiin 20-vuotiaat tai sitä vanhemmat potilaat, jotka kävivät Maharat Nakhon Ratchasima -sairaalan lääketieteen osaston hematologian klinikalla ja joilla oli kliininen tai hematologinen epäily talassemiasta, ts, krooninen hemolyyttinen anemia, hepatosplenomegalia, talassemiataipumus, matala MCV, matala MCH tai mikrosyyttinen hypokrominen anisopoikilosytoottinen punasolumorfologia perifeerisen veren näytteessä. Kaikilta potilailta tutkittiin rutiininomaisesti verenkuva automaattisella hematologisella analysaattorilla (Sysmex, XT 1800i®) ja Hb-analyysi HPLC-menetelmällä (Bio-Rad-laite). Hb-analyysin tuloksia, jotka hyvin koulutettu lääketieteellinen teknologi ja hematologi tulkitsivat, käytettiin kultaisena standardina. Alfa-talassemioihin kuuluivat: Hb H-, Hb H-CS-, HbAEBart-, HbAEBart-CS-, HbEFBart- ja HbEFBart-CS-sairaudet.

Hct/Hb-suhteen arvo laskettiin samana päivänä Hbanalyysin kanssa suoritetusta CBC-arvosta. Suhdelukua 3,25 tai enemmän käytettiin raja-arvona, joka oli positiivinen alfatalassemioiden suhteen.
Potilaat, joilla oli samanaikainen krooninen maksa- tai munuaissairaus, raskaus tai edellinen verensiirto alle kolmen kuukauden aikana, suljettiin pois. Maharat Nakhon Ratchasiman sairaalan eettinen komitea hyväksyi tutkimuksen.

3.Tulokset

Tutkimuksessa oli 300 potilasta, joilla oli kliininen tai hematologinen epäilys talassemioista. Heidän ikänsä vaihteli 20 ja 81 vuoden välillä, keskiarvo 38,5 + 15,6 vuotta. Miesten ja naisten suhde oli 125-175. Heidän Hb-pitoisuuden, Hct:n, MCV:n ja MCH:n keskiarvot olivat vastaavasti 8,0 + 2,7 g %, 25,9 + 8,2 %, 64,7 + 8,9 fl ja 20,0 + 1,8 pg. 300 potilaasta 130:llä oli alfa-talassemioita ja 170:llä muita kuin alfa-talassemioita, joista 101:llä oli beeta-talassemia/hemoglobiini E -tauti ja 69:llä hemoglobiini E -tauti. Keskimääräinen Hct/Hb-suhde oli 3,260 + 0,368. Hct/Hb-suhde 3,25 tai enemmän todettiin 126:lla 130:stä, joilla oli alfatalassemioita, ja 15:llä muussa kuin alfatalassemiaryhmässä; kaikki 15 todettiin beetatalassemian / hemoglobiini E -taudin ryhmässä, yksikään ei Hb E -taudin ryhmässä. Se oli negatiivinen neljällä alfa-talassemiasta kärsivällä ja 155:llä muusta kuin alfa-talassemiasta kärsivällä; 86:lla beta-taalassemiaa/Hb E -tautia sairastavalla ja 69:llä Hb E -tautia sairastavalla.
Kaikista 69:stä Hb E -tautia sairastavasta potilaasta keskimääräinen Hct/Hb-suhde oli 2,87+0,14, lisäksi kenelläkään ei ollut suhdelukua lähellä 3,25 tai nukleoituneita punasoluja (NRBC).
Taulukko 1

×

Taulukko1.

Sulje

Sensitiivisyys, spesifisyys, positiivinen ennustearvo (PPV), negatiivinen ennustearvo (NPV), positiivinen todennäköisyyssuhde (PLR) ja negatiivinen todennäköisyyssuhde (NLR) laskettiin 96:ksi.9 % (95 %:n luottamusväli: 92,3-99,1), 91,2 % (95 %:n luottamusväli: 85,9-95,0), 89,4 % (95 %:n luottamusväli: 83,1-93,9), 97,5 % (95 %:n luottamusväli: 93,7-99,3), 11,0 (95 %:n luottamusväli: 6,8-17,8) ja 0,03 (95 %:n luottamusväli: 0,01-0,09).
Positiivisen testituloksen saaneista 126 alfatalassemiapotilaasta viidellä oli perifeerisessä veressä nukleoituneita punasoluja (NRBC), jotka vaihtelivat 1:stä 320:een soluun, mediaani 6 solua/100 WBC, kun taas yhdelläkään niistä neljästä alfatalassemiapotilaasta, joiden testitulos oli negatiivinen, ei ollut NRBC:tä.

Taulukko 2

×

Taulukko2

Sulje

Potilaista, jotka sairastavat beeta- talassemiaa / Hb E, kaikilla 15 positiivisen testituloksen saaneella tapauksella oli NRBC-arvoja, jotka vaihtelivat 2:sta 480:aan, mediaani 132.5 solua/100 WBC, kun taas 86:sta beetatalassemiaa/Hb E:tä sairastavasta potilaasta 14:llä, joilla testitulos oli negatiivinen (16,3 %), oli NRBC, joka vaihteli 3:sta 248:aan soluun, mediaani 51,0/100 WBC. Ensin mainituilla oli NRBC:tä paljon enemmän kuin jälkimmäisillä, mikä oli tilastollisesti merkitsevää (p-arvo
Jos NRBC:tä saaneet potilaat jätettäisiin pois jokaisesta ryhmästä, saataisiin uusi kontingenssitaulukko. Herkkyys, spesifisyys, PPV ja NPV, kun Hct/Hb-suhde on vähintään 3,25 alfa-talassemioiden diagnosoimiseksi, voitiin laskea uudelleen sen jälkeen, kun potilaat, joilla oli NRBC, oli jätetty pois kaikista ryhmistä seuraavasti: 96,8 %, 100 %, 100 % ja 97,2 %.

4.Keskustelu

Hct/Hb-suhde, joka on 3,25 tai enemmän, voi useimmiten erottaa alfa-talassemioita sairastavat potilaat beeta-talassemiasta/ Hb E:stä ja Hb E:n taudeista korkealla herkkyydellä, spesifisyydellä, PPV:llä ja NPV:llä. Todennäköisesti siksi, että alfa-talassemian RBC:t ovat tasaisesti vähemmän tiheitä kuin normaalit, kun taas beeta-talassemian RBC:t jakautuvat laajasti. Alfa-talassemian RBC:iden vähäisempi tiheys voi aiheuttaa virheellisesti korkean Hct3:n ja alentuneen Hb-pitoisuuden verrattuna sekä alentuneeseen että kohonneeseen Hb-pitoisuuteen beeta-talassemian RBC:iden kohdalla.
Kaikilla 15:llä beeta-talassemiaa/Hb E -potilaalla, joiden testitulos oli positiivinen, oli NRBC:itä (100 %) periferiassa, ja positiivisten NRBC:iden osuus oli huomattavasti yleisempi kuin 16,3 %:lla beeta-talassemiaa/Hb E:ta sairastavilla, joilla oli negatiivinen testin tulos. Kun kaikista ryhmistä jätetään pois potilaat, joilla oli positiivinen NRBC, herkkyys, spesifisyys, PPV ja NPV muuttuvat 96,9 prosentista 96,8 prosenttiin, 91,2 prosentista 91,2 prosenttiin, 89,4 prosentista 89,4 prosenttiin ja 97,5 prosentista 97,2 prosenttiin. Tämä voidaan selittää sillä, että lukuisat NRBC:t, joita esiintyy useammin beeta-talassemiaa/Hb E -potilailla, voivat aiheuttaa virheellisesti korkean Hct:n, jonka automaattinen hematologinen analysaattori määrittää, mikä johtaa korkeaan Hct/Hb-suhteeseen joissakin beeta-talassemiaa/Hb E -tautia sairastavissa tapauksissa.
Lisäksi, kun alfa-talassemia-1-piirteiden Hct/Hb-suhde on laskettu, se havaittiin niin ikään korkeaksi, 3,317:n arvoiseksi urospuolisilla potilailla ja 3,324:n arvoiseksi naispuolisilla potilailla.
Hb-suhde on korkea. Jos se on yhteneväinen beeta-talassemian/Hb E:n kanssa, se voi myös aiheuttaa korkean Hct/Hb-suhteen tässä ryhmässä. Tämä voi olla syynä siihen, että muutamilla beetatalassemia/Hb E -potilailla testitulos on virheellisesti positiivinen. Alfa-talassemia-1-hetrozygositeetin merkitys beeta-talassemia/Hb E -tapauksissa on selvitettävä jatkotutkimuksissa. 130 tapauksesta neljällä (3,0 %) alfa-talassemiatapauksella on negatiivinen testitulos ilman asianmukaista selitystä toistaiseksi.

5.Yhteenveto

Hct/Hb-suhteen 3.25 tai enemmän on vahvasti diagnostinen kyky erottaa alfa-talassemiat beeta-talassemiasta/Hb E:stä ja Hb E -taudeista epäilyttävissä talassemiatapauksissa, kun sensitiivisyys, spesifisyys, positiivinen ennustearvo, negatiivinen ennustearvo, positiivinen todennäköisyyssuhde ja negatiivinen todennäköisyyssuhde ovat 96,9 %, 91,2 %, 89,4 %, 97,5 %, 11,0 ja 0,03.

  1. Weatherall MS, Sherry KM. Spuncrit™-infrapuna-analysaattorin arviointi hematokriitin mittauksessa. Clin Lab Haem 1997; 19: 183-86.
  2. Insiripong S, Supattarobol T, Jetsrisuparb A. Vertailu hematokriitti/hemoglobiinisuhteiden välillä alfa-talassemiaa sairastavilla henkilöillä, kroonista munuaissairautta sairastavilla henkilöillä ja normaaleilla henkilöillä. Southeast Asian J Trop Med Public Health 2013; 44: 707-11.
  3. Schrier SL, Rachmilewitz E, Mohandas N. Cellular and membrane properties of alpha and beta thalassemic erythrocytes are different: implication for differences in clinical manifestations. Blood 1989; 74: 2194-202.
  4. Bunyaratvej A, Fucharoen S, Greenbaum A, Mohandas N. Punasolujen hydratoituminen alfa- ja beeta-talassemioissa eroaa. Hyödyllinen lähestymistapa näiden punasolujen fenotyyppien erottamiseen toisistaan. Am J ClinPathol 1994; 102: 217-22.
  5. Thomas L. Hematokriitti (HCT). In: Thomas L, ed. Kliininen laboratoriodiagnostiikka, kliinisten laboratoriotulosten käyttö ja arviointi. Frankfurt/Main: TH-Books-Verl.-Ges, 1998: 479-82.
  6. Pornpatkul M, Wasi P, Na-Nakorn S. Hematologic parameters in obligatory alpha-thalassemia. J Med Assoc Thai 1969; 52: 801-11.