Hawaiji-hait

Kylkiluitten avulla kalat voivat ottaa happea ympäröivästä vedestä ja poistaa hiilidioksidia verestä. Haikaloilla voi olla jopa seitsemän ulkoista kidusaukkoa, mutta useimmilla lajeilla niitä on viisi.

Kylkikaaria pidetään osana luustoa; ne pitävät kidukset paikallaan. Kaaret tukevat yhtä tai kahta riviä kidussäikeitä. Säikeet on muotoiltu siten, että vesi virtaa niiden ohi yhteen suuntaan, kun taas säikeiden sisällä veri virtaa vastakkaiseen suuntaan. Tämä vastavirtajärjestelmä on tehokkain tapa vaihtaa happea ja hiilidioksidia veden ja veren välillä.

Luumaisilla kaloilla on yleensä neljä kidunkaarta kummallakin puolella, joita peittää ja suojaa yksi ulkoinen luinen levy. Hailla ei ole suojaavaa luista päällystettä kiduskilpiensä päällä, mikä tekee kiduksista haavoittuvammat.

Monilla hailla, erityisesti pohjaeläinlajeilla, on silmän ja kiduskilpien välissä parittaiset aukot, joita kutsutaan spiraaleiksi. Spiraakkeleita käytetään veden ottamiseen ja kidusten tuulettamiseen, vaikka hai olisi ruokailemassa tai levossa pohjassa.

Joidenkin haiden on pidettävä yllä tiettyä uintinopeutta, jotta ne voivat tuulettaa kiduksiaan suun kautta otetulla vedellä. Toisilla taas on nielussaan (kurkussa) erikoistuneita lihaksia, joiden avulla ne pumppaavat vettä kidustensa yli silloinkin, kun ne eivät liiku.