Haukka

Haukat
Kärkkäisahaukka
Tieteellinen luokitus
Sukup: Animalia Phylum: Chordata Class: Aves Luokka: Accipitriformes Suku: Accipitridae Alasuku: Accipitrinae
Genera
Accipiter Micronisus Melierax Urotriorchis Erythrotriorchis

Hawk on yleisnimitys erilaisille pienille ja keskisuurille-keskikokoisia päiväpetolintuja, jotka kuuluvat lintujärjestykseen Falconiformes kuuluvaan Accipitridae-sukuun, tunnusomaisia piirteitä ovat lyhyt, koukkumainen nokka, kaarevat ja terävät kynnet, terävä näkö ja pienempi koko kuin samaan heimoon kuuluvilla kotkilla. Tarkemmin sanottuna ”oikeiksi haukoiksi” katsotaan kaikki Accipitridae-suvun Accipiter-sukuun kuuluvat pitkähäntäiset linnut, joilla on lyhyet, pyöristetyt siivet (hiirihaukat ja varpushaukat), tai joskus sekä Accipiter- että Melierax-sukuun kuuluvat linnut (lauluhaukat) (Olsen 2004). Euroopassa ja Aasiassa yleisesti käytetyssä laajemmassa merkityksessä termi ”haukka” viittaa tiukasti mihin tahansa Accipiter-, Micronisus-, Melierax-, Urotriorchis- tai Megatriorchis-sukujen lajeihin, jotka kaikki kuuluvat Accipitrinae-alaperheeseen. Termiä haukka käytetään kuitenkin myös osana yleisnimeä monista muista Falconiformes-sukuun kuuluvista linnuista, kuten monista Buteo-suvun jäsenistä (esimerkiksi punahäntähaukka, B. jamaicensis).

Ihmiskulttuurissa haukkoja on sekä ihailtu niiden voiman, näkökyvyn ja metsästysominaisuuksien vuoksi että haukkoja on paheksuttu maanviljelijöiden toimesta, koska ne ovat saalistaneet karjaa, kuten kanoja. Haukoilla ja ihmisillä on ollut erityisen läheinen suhde haukkaurheilussa, jossa ihmiset metsästivät koulutetuilla haukoilla. Tämä suhde juontaa juurensa Aasiassa ainakin vuoteen 2000 eaa., ja se kukoisti Euroopassa ja Lähi-idässä 500-1600 eaa., ja sitä käytettiin sekä virkistykseen että ravinnoksi (Olsen 2004). Vaikka tapa jatkuu joissakin kulttuureissa, se ei ole enää sallittua monissa maissa sekä eläinten oikeuksiin että luonnonsuojeluun liittyvistä syistä (Olsen 2004). Nykyaikana on tapettu monia haukkoja, mutta nykyään ollaan enemmän huolissaan niiden suojelusta. Silti monia Kiinan, Euroopan ja muiden maiden läpi muuttavia haukkoja ammutaan, myrkytetään tai pyydystetään karjan suojelemiseksi, lääkkeeksi, ruoaksi tai keräilytarkoituksiin (munat ja yksilöt) (Olsen 2004).

Yleiskuvaus ja kuvaus

Haukat, kotkat, leijat, harjakotkat ja vanhan maailman korppikotkat kuuluvat kaikki Accipitridae-heimoon, joka on toinen kahdesta suurimmasta heimosta päiväpetolintujen (Falconiformes) lahkossa. Useimmat muut petolinnut, mutta eivät kaikki, kuuluvat Falconidae- eli haukkaperheeseen. Luustollisten erojen lisäksi accripitridit eroavat muiden petolintuperheiden jäsenistä siinä, että niillä on hyvin kehittynyt pesänrakennuskäyttäytyminen (vs. heikko tai puuttuva), ulosteen voimakas ruiskuttaminen (vs. ulosteen pudottaminen) ja keltaiset, punaiset tai pähkinänruskeat silmät (vs. ruskeat) (Olsen 2004). Accipitridien nokka on vahva ja koukkumainen, ja yläleuan pohjaa peittää lihaisa kalvo nimeltä cere, joka on yleensä keltainen.

Accipitridit on jaettu eri tavoin noin kahdesta kymmeneen alalahkoon. Olsen (2004) ja ITIS (1999) tunnistavat kaksi alaperhettä, Pandioniane (kalasääsket) ja Accipitrinae (haukat, kotkat ja liittolaiset). Siellä, missä tunnustetaan useita aliheimoja, jotkut tunnustavat Accipitrinae-suvun rajoittuvan niihin sukuihin, joiden jäsenet tunnetaan haukkoina: Accipiter, Micronisus, Melierax, Urotriorchis ja Megatriorchis.

Suureen ja laajalle levinneeseen Accipiter-sukuun, jonka jäseniä kutsutaan toisinaan ”oikeiksi haukoiksi”, kuuluvat muun muassa hiirihaukat, varpushaukat ja teräväkärkiset haukat. Ne ovat pääasiassa metsälintuja, jotka metsästävät äkkinäisillä syöksyillä piilossa olevilta istuimilta, ja pitkät pyrstöt, leveät siivet ja korkea näkötarkkuus helpottavat tätä elämäntapaa.

Sukuun Buteo, jonka jotkut sijoittavat Accipitrinae-sukuun ja jotkut Buteoninae-alasukuun, kuuluu keskikokoisia, laajalle levittäytyviä petolintuja, joilla on jykevä vartalo ja leveät siivet. Vanhassa maailmassa tämän suvun jäseniä kutsutaan ”buzzardeiksi”, mutta Pohjois-Amerikassa käytetään nimitystä ”hawk”. Koska molemmat termit ovat moniselitteisiä, niiden sijasta käytetään joskus nimitystä ”buteo”, kuten esimerkiksi Peregrine Fund -järjestö. Esimerkkejä tämän suvun jäsenistä, joilla on hawk-nimitys Pohjois-Amerikassa, ovat punapyrstöhaukka (Buteo jamaicensis), punalapa-haukka (Buteo lineatus), leveäsiipihaukka (Buteo platypterus), swainson-haukka (Buteo swainsoni), tienvarsihaukka (Buteo magnirostris) ja Ridgway-haukka (Buteo ridgwayi).

Haukoilla, mukaan lukien akcipitriinit, uskotaan olevan moninkertaisesti terävämpi näkö kuin ihmislajilla, osittain siksi, että niiden verkkokalvoilla on suuri määrä valoreseptoreita (Buteolla jopa 1 000 000 neliömillimetrillä, kun ihmisellä niitä on 200 000), reseptorit aivoihin yhdistävien hermojen erittäin suuri määrä ja syvennetty fovea, joka suurentaa näkökentän keskiosaa.

Helmikuussa 2005 kanadalainen ornitologi Louis Lefebvre julkisti menetelmän, jolla voidaan mitata lintujen ”älykkyysosamäärää” niiden ruokailutottumusten innovatiivisuuden perusteella (Lefebvre 2005). Haukat nimettiin hänen asteikkonsa perusteella älykkäimpien lintujen joukkoon.

Haukoilla on maailmanlaajuinen levinneisyys Etelämannerta lukuun ottamatta. Erityisesti Accipiter on erittäin laajalle levinnyt ja esiintyy monilla saarilla ja kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta (Olsen 2004). Haukat ja varpushaukat (Accipiter) suosivat metsää ja metsiköitä.

Käyttäytyminen, ravinto ja lisääntyminen

Haukat ovat yleensä aktiivisia päivällä, jolloin niiden saalista on eniten saatavilla. Suurin osa haukoista on yksinäisiä. Ne ääntelevät pääasiassa pesimäaikana mainostaakseen ja puolustaakseen reviiriään sekä kosiskellakseen ja lisääntyäkseen. Huutojen kirjo on yleensä melko suppea – yleensä toistuvia vihellyksiä, kaakatuksia, kiljahduksia, miautuksia, haukahduksia ja niin edelleen (Olsen 2004).

Kaikki haukat ovat lihansyöjiä, ja ne syövät pääasiassa vastapyydettyä saalista, kuten jyrsijöitä ja kaloja. Rapuhaukka (Buteogallus aequinoctialis) syö lähes yksinomaan rannikon mangroveista saatavia rapuja, kun taas valkokaulahaukka (Leucopternis lacernulata) on erikoistunut hyönteisiin ja vain muutamiin selkärankaisiin. Lepakkohaukka (Macheiramphus alcinus) nielee lepakoita kokonaisina. Osa hiirihaukoista ja varpushaukoista on hyvin nopeita ja ketteriä, ja ne voivat metsästää ilmassa ja pyydystää lintuja metsässä tai metsässä tapahtuneen takaa-ajon jälkeen. Pienemmät haukat ruokailevat useammin kuin suuremmat; varpushaukat saalistavat vähintään päivittäin (Olsen 2004).

Haukat ovat tyypillisesti yksiavioisia. Kaikki haukat rakentavat pesän tikuista, jotka on vuorattu pehmeämmällä materiaalilla, ja ne ovat yleisimmin puissa tai kalliolla. Munat ovat soikeita, ja ne ovat yleensä valkoisia, joissa on erivärisiä merkintöjä (ruskeaa, punaista, purppuranharmaata) (Olsen 2004).

Lajiluettelo

Seuraavassa taksonomiassa tunnustetaan viisi sukua Acciptrinae-suvun sisällä Olsenin (2004) ja ITIS:n (1999) kattavampien taksonomioiden sijasta. Näihin taksonomisiin ryhmiin kuulumattomilla lisälajeilla voi olla myös yleisnimi ”haukka.”

• Alasuku Accipitrinae
  • Suku Accipiter
    • Pohjoishaukka, A. gentilis
    • Euraasian varpushaukka, A. nisus
    • Harmaahaukka, A. poliogaster
    • Haarahaukka, A. poliogaster
    • Haukka, A. trivirgatus
    • Sulawesi-haukka, A. griseiceps
    • Punarintahaukka, A. toussenelii
    • Afrikanhaukka, A. tachiro
    • Kiinanhaukka, A. chinia. soloensis
    • Frances’s sparrowhawk, A. francesii
    • Spot-tailed goshawk, A. trinotatus
    • Grey goshawk, A. novaehollandiae
    • Brown goshawk, A. fasciatus
    • Pied goshawk, A. albogularis
    • Fiji goshawk, A. rufitorques
    • White-bellied goshawk, A. haplochrous
    • Moluccan goshawk, A. henicogrammus
    • Harmaapäähaukka, A. poliocephalus
    • Uuden Britannian haukka, A. princeps
    • Henstin haukka, A. henstii
    • Meyerin haukka, A. meyerianus
    • Mustahaukka, A. melanoleucus
    • Mustahaukka, A. castanilius
    • Nicobar-haukka, A. butleri
    • Levant-haukka, A. brevipes
    • Slaty-mantled sparrowhawk, A. luteoschistaceus
    • Imitator sparrowhawk, A. imitator
    • Red-thighed sparrowhawk, A. erythropus
    • Pikkuvarpushaukka, A. minullus
    • Japanivarpushaukka, A. gularis
    • Pieni varpushaukka, A. nanus
    • Ruskokaulavarpushaukka, A. erythrauchen
    • kaulusvarpushaukka, A. cirrocephalus
    • New Britain sparrowhawk, A. brachyurus
    • Vinous-breasted sparrowhawk, A. rhodogaster
    • Madagaskarin varpushaukka, A. madagascariensis
    • Ovampon varpushaukka, A. ovampensis
    • Rufous-chested sparrowhawk, A. rufiventris
    • Shikra, A. badius
    • Pikkuhaukka, A. superciliosus
    • Semicollared hawk, A. collaris
    • Sharp-shinned hawk, A. striatus
    • White-breasted hawk, A. chionogaster
    • Plain-breasted hawk, A. ventralis
    • Rufous-thighed hawk, A. erythronemius
    • Cooper’s hawk, A. cooperii
    • Gundlach’s hawk, A. gundlachi
    • Bicoloured hawk, A. bicolor
    • Besra, A. virgatus
  • Suku Melierax
    • Gabar goshawk, M. gabar
    • Tummahaukka, M. metabates
    • Itähaukka, M. poliopterus
    • Kalpea haukka, M. poliopterus
    • Kalpea haukka, M. canorus
  • Suku Urotriorchis
    • Pitkähäntähaukka, U. macrourus
  • Suku Erythrotriorchis
    • Punahaukka, E. radiatus
    • Kastanjanharakka, E. buergersi
  • Suku Megatriorchis
    • Dorianhaukka, M. doriae
• Alasuku Buteoninae
  • Suku Parabuteo
    • Harris-haukka, P. unicinctus
  • Suku Buteogallus
    • Yleinen mustahaukka, Buteogallus anthracinus
    • Mangrove black hawk, Buteogallus subtilis
    • Suuri mustahaukka, Buteogallus urubitinga
    • Ruskorapuhaukka, Buteogallus aequinoctialis
    • Savannahaukka, Buteogallus meridionalis
  • Suku Busarellus
    • Mustakaulahaukka, Busarellus nigricollis
  • Suku Leucopternis
    • Pulmihaukka, Leucopternis plumbea
    • Leucopternis plumbea
    • Levyhaukka, Leucopternis schistacea
    • Barred hawk, Leucopternis princeps
    • Mustahaukka, Leucopternis melanops
    • Valkokaulahaukka, Leucopternis kuhli
    • Valkokaulahaukka, Leucopternis lacernulata
    • Valkokaulahaukka, Leucopternis semiplumbea
    • Valkokaulahaukka, Leucopternis albicollis
    • Harmaaselkähaukka, Leucopternis occidentalis
    • Mantelihaukka, Leucopternis polionota
  • Suku Buteo
    • Kotkahaukka, Buteo buteo
    • Punahaukka, Buteo jamaicensis
    • Pitkäjalkainen haukka, Buteo rufinus
    • Karhea haukka, Buteo lagopus
    • Punahaukka, Buteo regalis
    • Punahaukka, Buteo lineatus
    • Laajasiipihaukka, Buteo platypterus
    • Swainson’s hawk, Buteo swainsoni
    • Ridgway’s hawk, Buteo ridgwayi
    • White-rumped hawk, Buteo leucorrhous
    • Lyhytpyrstöhaukka, Buteo brachyurus
    • White-throated hawk, Buteo albigula
    • White-tailed hawk, Buteo albicaudatus
    • Galápagos-haukka, Buteo galapagoensis
    • Punahaukka, Buteo polyosoma
    • Punahaukka, Buteo poecilochrous
    • harmaahaukka, Buteo nitidus – aiemmin Asturina
      • harmaahaukka, Buteo nitidus plagiatus
    • Zone-tailed hawk, Buteo albonotatus
    • Hawaijahaukka, Buteo solitarius
    • Ruskosuohaukka, Buteo ventralis
    • vuoristohaukka, Buteo oreophilus
    • Madagaskarihaukka, Buteo brachypterus
    • Upland buzzard, Buteo hemilasius
    • Punakaulahaukka, Buteo auguralis
    • Jakalasääski, Buteo rufofuscus

• Integrated Taxonomic Information System (ITIS). 1998. Accipitridae. Taksonominen sarjanumero: 175280. Haettu 1. lokakuuta 2008.
• Lefebvre, L. 2005. Bird IQ test takes flight. Eurekalert 21. helmikuuta 2005. Haettu 1. lokakuuta 2008.
• Olsen, P. 2004. Accipitridae. Teoksessa B. Grzimek, D. G. Kleiman, V. Geist ja M. C. McDade, Grzimek’s Animal Life Encyclopedia. Detroit: Thomson-Gale. ISBN 0307394913.
• Thiollay, J. M. 1994. Perhe Accipitridae (Haukat ja kotkat). Teoksessa J. del Hoyo, A. Elliot ja J. Sargatal (toim.), Handbook of the Birds of the World, Volume 2: New World Vultures to Guineafowl. Lynx Edicions. ISBN 8487334156.