Puheen tarkkailun havaintosilmukkateoria (Levelt, 1983) väittää, että sisäistä ja avointa puhetta tarkkailee ymmärtämisjärjestelmä, joka havaitsee virheet vertaamalla muotoiltujen lausumien ymmärtämistä alun perin tarkoitettuihin lausumiin. Havaintosilmukan monitoroinnin testaamiseksi puhujat nimesivät kuvia ja yrittivät toisinaan pysäyttää puheen vastauksena auditiivisiin (kokeet 1 ja 3) tai visuaalisiin (kokeet 2, 4 ja 5) sanoihin, jotka poikkesivat kuvan nimestä. Nämä pysäytyssignaalin antaneet sanat vaihtelivat sen mukaan, olivatko ne semanttisesti tai fonologisesti samankaltaisia aiotun sanan kanssa. Kyky pysäyttää sanan tuottaminen oli herkkä fonologiselle samankaltaisuudelle ja kokeessa 5 emotionaaliselle valenssille, mutta ei semanttiselle samankaltaisuudelle. Nämä tulokset viittaavat siihen, että havaintosilmukka havaitsee virheet tekemällä vertailuja tasolla, jolla fonologinen tieto on edustettuna. Nämä tiedot viittaavat myös siihen, että dialogi, takakanavointi ja muut alueet, joilla samanaikainen ymmärtäminen vaikuttaa puheen tuottamiseen, voivat toimia fonologisten vertailujen perusteella.