Gloria Vanderbilt – loistelias Manhattanin seurapiirikaunotar yhdestä maan rikkaimmista perheistä, joka oli yhtä tunnettu samannimisestä farkkumerkistään kuin geeneistään – kuoli maanantaina taisteltuaan vatsasyöpää vastaan, CNN kertoi.
Hän oli 95-vuotias.
Vanderbilt on CNN:n juontajan Anderson Cooperin äiti.
”Aiemmin tässä kuussa jouduimme viemään hänet sairaalaan”, Cooper kertoi. ”Siellä saimme tietää, että hänellä oli hyvin pitkälle edennyt syöpä vatsassa ja että se oli levinnyt.”
Tv-uutisankkuri kutsui äitiään ”siisteimmäksi ja modernimmaksi” ihmiseksi, jonka hän tunsi.
”Gloria Vanderbilt oli poikkeuksellinen nainen, joka rakasti elämää ja eli sitä omilla ehdoillaan. Hän oli taidemaalari, kirjailija ja suunnittelija, mutta myös merkittävä äiti, vaimo ja ystävä”, hän sanoi.
”Hän oli 95-vuotias, mutta jos kysyisit keneltä tahansa hänen läheiseltään, hän kertoisi, että hän oli nuorin tuntemansa ihminen, siistein ja modernein. Hän kuoli tänä aamuna niin kuin hän halusi – kotona, perheen ja ystävien ympäröimänä.”
Seuralaisnainen eli elämänsä, joka nosti monia kulmakarvoja niissä yläluokan piireissä, joista hän oli kotoisin, alkaen hänen äitinsä ja tätinsä välisestä iltapäivälehtien synnyttämästä, kitkerästä huoltajuuskiistasta, joka käytiin hänen ollessaan kymmenenvuotias.”
Vain 18 kuukauden ikäisenä Gloria Vanderbiltistä tuli miljonääri, kun hänen isänsä kuoli maksakirroosiin. Hänen vanhempi sisarpuoli Cathleen sai samansuuruisen rahaston.
Vaikka vanhempi Gloria ei näyttänyt sopivan sopeutumaan yksinhuoltajan elämäntyyliin, vaan hän lähti Eurooppaan tuhlaamaan omaa perintöään. Asuttuaan muutaman vuoden äitinsä luona Pariisissa 8-vuotias Vanderbilt lähetettiin ensin äitinsä isoäidin luokse Rhode Islandille.
Kaksi vuotta myöhemmin Vanderbiltin äidin ja hänen isänpuoleisen tätinsä Gertrude Vanderbilt Whitneyn välillä syttyi surullisenkuuluisa huoltajuuskiista, oikeustaistelu, joka täytti juorulehtien otsikot kahden vuoden ajan.
Juridinen myllerrys sai vastakaikua vuosikymmenien ajan, ja se innoitti vuonna 1982 jopa suositun televisiominisarjan, Pikku Gloria… Happy at Last.”
Loppujen lopuksi oikeus päätti, että Morgan oli sopimaton äiti ja että Vanderbilt saisi asua tätinsä, kuvanveistäjän ja Whitney Museum of American Artin perustajan, luona. Nuo muotoutumisvuodet kasvattaisivat Vanderbiltissä intohimoa taiteen tekemiseen, joka kestäisi koko eliniän.
Perimästään ihmeellisestä varallisuudesta huolimatta Vanderbilt ei omien sanojensa mukaan koskaan tuntenut itseään osaksi Vanderbiltin perhettä, sillä hänellä ei ollut läheisiä siteitä vanhimpaan Gloriaan.
”Minulla ei ollut mitään suhdetta häneen lainkaan, ja palvoin häntä vain kaukaa”, Vanderbilt kertoi äidistään Cooperin haastattelussa 2016. ”En tuntenut minkäänlaista yhteyttä. Tunsin itseni huijariksi.”
Vanderbiltin suurimmaksi intohimoksi tulevina vuosikymmeninä tulisivat kuitenkin miehet; tyylikäs kaunotar oli yhteydessä tarpeeksi rohkeisiin nimiin pitääkseen juorupalstojen kirjoittajat kiireisinä vuosikymmenien ajan.
Vanderbilt inspiroi myös Holly Golightlyn hahmoa Aamiainen Tiffanylla -elokuvassa ja nousi uutisiin näyttelijänä, taiteilijana ja kirjailijana.
”Pidän ajatuksesta, että haluan näyttää, että voit käydä läpi paljon ja silti olla jaloillasi, tehdä töitä ja suhtautua elämään positiivisesti”, Vanderbilt kertoi Interview Magazinen haastattelulehdelle vuonna 2014. ”Ja että voit yhä ajatella, että paras on kulman takana.”
Vanderbiltin romanssit alkoivat, kun hän vieraili äitinsä luona Hollywoodissa kesällä 1941, ja tämä vierailu käynnisti uran joskus näyttelijättärenä ja useammin mallina. Hänen ensimmäinen korkean profiilin seurustelukumppaninsa oli eksentrinen miljonääri Howard Hughes, joka oli tuolloin 36-vuotias eikä ollut vielä vainoharhaisessa erakoitumisvaiheessaan.
Vanderbilt tunnusti rakastuneensa moniin miehiin, jotka kulkivat hänen elämänsä läpi – lukuun ottamatta ensimmäistä aviomiestään, Pat DiCiccoa, Hollywoodin agenttia, jolla oli väitetysti mafiakytköksiä ja jonka kanssa hän meni naimisiin 17-vuotiaana. Heidän myrskyisä avioliittonsa päättyi avioeroon neljä vuotta myöhemmin, eikä tarpeeksi nopeasti nuorelle vaimolle.
”Hän otti pääni ja löi sitä seinään”, Vanderbilt kertoi englantilaiselle Telegraph-sanomalehdelle vuonna 2004. ”Minulla oli mustat silmät.”
Hänen toinen avioliittonsa, paljon vanhemman musiikkikapellimestarin Leopold Stokowskin kanssa vuonna 1945, kestäisi pidempään – kymmenen vuotta ja kaksi poikaa – vuonna 1950 syntyneen Stanin ja viisi vuotta myöhemmin tulleen Christopherin. Mutta lopulta 42 vuoden ikäero osoittautui ylitsepääsemättömäksi.
Noh, se ja Frank Sinatran viehätysvoima.
Vanderbilt ihastui Old Blue Eyesiin ja jätti miehensä seurustelun vuoksi, joka kesti vain muutaman kuukauden. Hän päätyi tuosta suhteesta suoraan ohjaaja Sidney Lumetin syliin, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1956, vuosi ennen tämän läpimurtohitin ”12 vihaista miestä” julkaisua. Heidän avioliittonsa kesti vain seitsemän vuotta, mutta he pysyivät elinikäisinä ystävinä Lumetin kuolemaan asti vuonna 2011.
Vanderbilt onnistui neljännellä yrittämällä, kun hän meni naimisiin lehden päätoimittaja Wyatt Cooperin kanssa jouluaattona 1963, ja he synnyttivät yhdessä kaksi poikaa, Carterin ja Andersonin, tulevan tv-journalismin tukipilarin. Hänen omistautumisensa miehelle, jota hän kutsui elämänsä rakkaudeksi, oli niin vahvaa, ettei hän mennyt uudelleen naimisiin Wyatt Cooperin kuoltua sydänkohtaukseen vuonna 1978.
Mutta tuolloin Vanderbiltin elämään oli jo mahtunut uusi kutsumus, jota vauhditti rakkaus taiteilijana työskentelyyn kankaiden kanssa. Yritys perustaa hänen suunnittelemansa vaatekauppa Manhattanin Seventh Avenuella kariutui parin vuoden jälkeen, mutta lopulta hän joutui Warren Hirsh -nimisen merchandising-asiantuntijan kiertoradalle, jolla oli idea tuoda Vanderbiltin korkealuokkainen ote farkkuihin.
Farkut olivat kasvattaneet suosiotaan hippiliikkeen kukoistuskaudella 1960-luvulla, mutta Vanderbiltin tuotemerkin debyytin aikaan vuonna 1977 haluttiin jotain hieman hienompaa. Sitä asiakkaat saivatkin, kun jokaisen parin takataskuun ommeltiin Vanderbiltin oman allekirjoituksen ohella kaikkialle näkyvä joutsenlogo.
”Gloria Vanderbiltin farkut vaikuttivat uskomattoman paljon statusfarkkujen markkinoihin – luultavasti ne olivat ensimmäiset”, Fashion Institute of Technologyn museon apulaiskuraattori Emma McClendon sanoo.
”Gloria Vanderbiltin nimi antoi farkuille välittömän painoarvon, joka asemoi ne todellisiksi statustavaroiksi – ei vain trendikkäiksi tuotteiksi”. Calvin Klein seurasi nopeasti perässä ’designer’-farkkujensa kanssa.”
Vaikka farkut itse asiassa valmisti hongkongilainen vaatevalmistaja Murjani, perijätär tienasi miljoonia olemalla franchisingin kasvot.
”Televisiomainosten pommitus korosti hänen nimeään ja elitististä asemaansa kansalliselle kuulijakunnalle”, McClendon sanoi. ”Mainoksissa Vanderbiltin glamour yhdistettiin myös farkkujen seksikkääseen istuvuuteen – mainostettiin, kuinka farkut myötäilivät jokaista kurvia, myös lantiota ja takapuolta.”
”Vaikka farkut olivat hyvin seksikkäät, niissä myös markkinoitiin farkkujen istuvuutta, sillä ne oli leikattu jokaiselle naiselle sopiviksi – ei vain hyvin hoikille malleille – ja hänen mallistonsa oli ensimmäinen statuksellinen farkkumallisto, joka sisälsi tuotteita kaikissa kokoluokissa, mukaan luettuna ne, joita nykyään kutsuttaisiin nimillä ’juniorit’ ja ’plus-koot’.”
”McClendon sanoi.
Kahdeksankymmentäluvun lopulla Vanderbiltin yritys oli kuitenkin laskusuunnassa, mikä oli osa ailahtelevan muotiteollisuuden luonnollista järjestystä, joka siirtyi jatkuvasti edellisestä isosta jutusta seuraavaan isoon juttuun.
Silloin 22. heinäkuuta 1988 Vanderbilt näki 23-vuotiaan poikansa Carterin kuolevan itsemurhaan pudottuaan Manhattanin asuntonsa 14. kerroksen terassilta. Hän kirjoitti tuskastaan kirjan ”A Mother’s Story”, joka julkaistiin kahdeksan vuotta myöhemmin.
Vanderbiltin omaisuus jatkoi alamäkeä, kun hän haastoi vuonna 1993 menestyksekkäästi asianajajansa ja entisen psykiatrinsa oikeuteen miljoonien huijaamisesta. Mutta tämä menetetty raha yhdistettynä veronkorvauksiin pakotti hänet myymään seitsemän makuuhuoneen kartanonsa Southamptonissa ja viisikerroksisen Manhattanin rivitaloasuntonsa kaksi vuotta myöhemmin.
Vanderbilt kirjoitti myöhempinä vuosinaan useita muistelmia ja romaaneja, ja hänestä tehtiin Cooperin kanssa yhteinen dokumenttielokuva ”Nothing Left Unsaid” vuonna 2016. Loppuun asti hän jatkoi kirjoittamista, tuotti kollaasipohjaista taidettaan ja hänestä tuli jopa epätodennäköinen Instagram-tähti jakamalla valokuvia ja taideteoksia sekä välähdyksiä menneisyytensä samettiverhojen takaa.
”Olen aina ajatellut äitini tulevan ajasta ja paikasta, jota ei enää ole olemassa”, Cooper sanoo dokumentissaan. ”Kuin kadonneesta maailmasta.”
Vastaa