Biologisia faktoja kotieläinkanasta

Arkeologiset todisteet viittaavat siihen, että lintu, joka yleisesti tunnetaan nimellä kana (Gallus domesticus), on kotieläinmuotoinen versio Intian ja Kaakkois-Aasian punaisesta viidakkokanalinnusta (Gallus gallus), jota tavataan luonnossa nykyäänkin. Uskotaan, että lintu kesytettiin ensimmäisen kerran Kiinassa noin 6 000 eaa., ja linnut siirtyivät Intiaan vuoteen 2000 eaa. mennessä. Sen jälkeen kana levisi Kiinasta Venäjälle ja sieltä Eurooppaan vuosina 750 eaa. – 42 jKr. Jotkut tutkijat uskovat, että lintu on ehkä kesytetty ensin käytettäväksi kukkotappeluissa, ja vasta myöhemmin sitä käytettiin ravinnonlähteenä. White Leghorn -rotu tai sen risteytykset ovat suurikokoisia valkoisia lintuja, joita käytetään yleisimmin maataloudessa ja tutkimuksessa, mutta kanoja on yli 400 erilaista rotua.

a. Kanan anatomia

Aikuista uroskanaa kutsutaan ”kukoksi”, aikuisia naaraita ”kanoiksi” ja vastakuoriutuneita lintuja ”poikasiksi”. Hedelmöityneet munat kuoriutuvat 20-22 päivän kuluttua, ja poikanen painaa kuoriuduttuaan vain 50 grammaa ja täysikasvuisena 1,5-3,5 kg. Kanan ruumiinlämpö on 103 celsiusastetta ja sen hengitystaajuus on 12-30 hengenvetoa minuutissa. Kanalla on nelikammioinen sydän, jossa on kaksi eteistä ja kaksi kammiota, ja se lyö noin 350 lyöntiä minuutissa eli noin 6 kertaa sekunnissa.

Kanalla on pienet aivot, joissa on erinomainen värinäkö ja suuri, hyvin kehittynyt hypotalamus. Linnun luusto on kevyt, ja osa luista, niin sanotut ”pneumaattiset luut”, ovat onttoja ja toimivat hengityselinten jatkeena. Keuhkot ovat jäykät, eivätkä ne laajene tai supistu kovin paljon kanan hengittäessä. Kanaa pideltäessä tai pidättäessä on tärkeää muistaa, että kanan rintaluun, jota kutsutaan ”köliksi”, on voitava liikkua vapaasti, tai lintu saattaa tukehtua.

Kanalla ei ole hampaita eikä huulia, vaan se käyttää nokkaansa ruoanpalojen repimiseen. Kanan kieli on piikkinen auttaakseen ruokaa liikkumaan taaksepäin kohti ruokatorvea. Ruokatorvessa on pieni pussi, jota kutsutaan viljaksi ja jossa ruoka varastoituu hetkeksi ennen siirtymistään mahalaukkuun, jossa se sekoittuu suolahappoon ja pepsiiniin. Sieltä ruoka siirtyy lihaksikkaaseen mahalaukkuun, jota käytetään ruoan murskaamiseen ja jauhamiseen lintujen nielemien pienten sora- ja hiekkamäärien avulla.

Vaikka kanat syntyvät kahdella munasarjalla ja munanjohtimella, yleensä vain vasen kehittyy ja tulee toiminnalliseksi. Munat munitaan kulkemalla kloaakasta, kammiosta, joka on myös ulosteen kulkuväylä peräsuolen kautta ja virtsan kulkuväylä virtsaputkien kautta. Munan ulkopuoli voi olla bakteerien ja muiden bakteerien saastuttama, ja jotkut taudinaiheuttajat voivat joskus kulkeutua kuoren läpi munaan. Kaupallisiin siipikarjaparviin sovelletaan tiukkoja desinfiointi-, sääntely- ja tarkastusmenettelyjä, ja tilojen munat on aina pestävä perusteellisesti ja jäähdytettävä välittömästi. On myös tärkeää pitää kanat terveinä ja niiden ympäristö mahdollisimman puhtaana tautien leviämisen rajoittamiseksi.

b. Kanojen käyttäytyminen

Kanoilla on jäykkä sosiaalinen rakenne, jota kutsutaan ”nokkimisjärjestykseksi” ja jonka avulla jokainen lintu määrittää, kuka on hallitseva ja kuka alistuva suhteessa jokaiseen toiseen lintuun. Hallitsevat linnut nokkivat alistuvia lintuja, nyppivät niiden höyheniä ja saattavat ajaa ne pois tai varastaa niiden ruokaa. Alistuvat linnut eivät nokki takaisin, ja yleensä ne pakenevat hallitsevia lintuja. Aina kun lintu lisätään tai poistetaan parvesta, vaikka kyseessä olisi vain tunnettu lintu, joka on väliaikaisesti poistettu ja sitten palautettu ryhmään, koko parvi taistelee hetken aikaa nokkimisjärjestyksen palauttamiseksi. Yli 15 linnun parvet voivat johtaa liialliseen tappeluun ja tuottavuuden vähenemiseen. Uroksia ei tulisi pitää yhdessä, sillä ne tappelevat usein keskenään ja saattavat jopa käyttää seksuaalisesti hyväksi tai tappaa heikompia lintuja.