Ftalaatit ovat monikäyttöisiä kemikaaleja, joita käytetään monissa kuluttajatuotteissa, kuten kosmetiikka- ja hygieniatuotteissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on määrittää ftalaattipitoisuudet Kanadan markkinoilta saaduissa kosmetiikka- ja henkilökohtaisen hygienian tuotteissa. Kaikkiaan 252 tuotetta, mukaan lukien 98 vauvanhoitotuotetta, kerättiin vähittäismyymälöissä useissa Kanadan maakunnissa vuonna 2007. Tuotteet sisälsivät hajusteita, hiustenhoitotuotteita (hiussuihkeita, -vaahtoja ja -geelejä), deodorantteja (mukaan lukien antiperspirantit), kynsilakkoja, voiteita (vartalovoiteita ja vartalovoiteita), ihonpuhdistusaineita ja vauvoille tarkoitettuja tuotteita (öljyjä, voiteita, shampoota ja vaippavoiteita). Näytteet uutettiin eri orgaanisilla liuottimilla tuotetyypeistä riippuen, minkä jälkeen ne analysoitiin kaasukromatografia-massaspektrometrialla (GC-MS). Tutkituista 18 ftalaatista havaittiin dietyyliftalaatti (DEP), dimetyyliftalaatti (DMP), diisobutyyliftalaatti (DiBP), di-n-butyyliftalaatti (DnBP) ja di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP). Havaintotaajuudet olivat seuraavassa järjestyksessä: DEP (103 tuotetta 252 tuotteesta)>DnBP (15/252)>DiBP (9/252)>DEHP (8/252)>DMP (1/252). DEP:tä havaittiin lähes kaikentyyppisissä tutkituissa tuotteissa, ja korkeimmat pitoisuudet (25 542 μg/g, eli 2,6 %) todettiin hajusteissa. DnBP:tä esiintyi suurimmaksi osaksi kynsilakkatuotteissa, joiden korkein pitoisuus oli 24 304 μg/g (2,4 %). DnBP:tä löytyi myös muista tuotteista, kuten hiussuihkeista, hiusvoiteista, ihonpuhdistusaineista ja vauvashampoista, paljon pienempinä pitoisuuksina (36 μg/g tai vähemmän). Muiden havaittujen ftalaattien pitoisuudet olivat tuotteissa yleensä alhaisia. Näiden arvojen perusteella arvioitiin päivittäinen ihon kautta tapahtuva altistuminen viidelle ftalaatille kolmessa ikäryhmässä, naispuoliset aikuiset (60 kg), pikkulapset (0,5-4 vuotta) ja imeväiset (0-6 kuukautta), kosmeettisten valmisteiden ja henkilökohtaisen hygienian tuotteiden käytön kautta. Altistumisen arviointi perustui kuitenkin olemassa oleviin tuotteiden käyttötapoja koskeviin tietoihin eikä todennäköisyysmalliin perustuvaan väestön käyttöjakaumaan. Naispuolisten aikuisten päivittäiseksi enimmäisaltistukseksi DEP:lle määritettiin 78 μg/kg painokiloa kohti päivässä. Päivittäinen enimmäisaltistus oli paljon pienempi neljälle muulle ftalaatille (DEHP, 0,82 μg/kg painokiloa kohti päivässä, DnBP, 0,36 μg/kg painokiloa kohti päivässä ja DMP, 0,03 μg/kg painokiloa kohti päivässä). DiBP:n altistumista ei laskettu, koska sen pitoisuudet tuotteissa olivat hyvin alhaiset (<10 μg/g). Pikkulasten ja imeväisten päivittäinen enimmäisaltistus DEP:lle oli tässä tapauksessa 20 ja 42 μg/kg painokiloa/d.