Kuuban johtaja Fidel Castro (1926-2016) perusti läntisen pallonpuoliskon ensimmäisen kommunistisen valtion johdettuaan Fulgencio Batistan sotilasdiktatuurin kukistamista vuonna 1959. Hän hallitsi Kuubaa lähes viisi vuosikymmentä, kunnes luovutti vallan nuoremmalle veljelleen Raúlille vuonna 2008.

Castron hallinto onnistui vähentämään lukutaidottomuutta, kitkemään rasismia ja parantamaan julkista terveydenhuoltoa, mutta sitä arvosteltiin laajasti taloudellisten ja poliittisten vapauksien tukahduttamisesta. Castron Kuuballa oli myös erittäin vihamielinen suhde Yhdysvaltoihin – mikä johti erityisesti Sikojenlahden maihinnousuun ja Kuuban ohjuskriisiin. Nämä kaksi kansakuntaa normalisoivat suhteensa virallisesti heinäkuussa 2015, jolloin vuodesta 1960 voimassa ollut kauppasaarto päättyi ja Yhdysvaltojen Kuubassa omistamat yritykset kansallistettiin korvauksetta. Castro kuoli 25. marraskuuta 2016 90-vuotiaana.

Fidel Castro: Varhaisvuodet

Castro syntyi 13. elokuuta 1926 Biránissa, pienessä kaupungissa Kuuban itäosassa. Hänen isänsä oli varakas espanjalainen sokeriruokoviljelijä, joka tuli saarelle ensimmäisen kerran Kuuban itsenäisyyssodan (1895-1898) aikana. Hänen äitinsä oli isän perheen palvelija, joka synnytti hänet avioliiton ulkopuolella. Käytyään pari jesuiittakoulua, muun muassa Colegio de Belénin koulun, jossa hän kunnostautui baseballissa, Castro kirjoittautui Havannan yliopiston oikeustieteen opiskelijaksi. Siellä hän kiinnostui politiikasta, liittyi korruption vastaiseen ortodoksiseen puolueeseen ja ilmoittautui mukaan epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen Dominikaanisen tasavallan julmaa diktaattoria Rafael Trujilloa vastaan.

Vuonna 1950 Castro valmistui Havannan yliopistosta ja avasi lakitoimiston. Kaksi vuotta myöhemmin hän pyrki Kuuban edustajainhuoneeseen. Vaaleja ei kuitenkaan koskaan järjestetty, koska Batista kaappasi vallan samana maaliskuussa. Castro vastasi suunnittelemalla kansannousua. ”Siitä hetkestä lähtien minulla oli selkeä käsitys edessä olevasta taistelusta”, hän sanoi vuonna 2006 ilmestyneessä ”puhutussa omaelämäkerrassa”.

Castron vallankumous alkaa

Heinäkuussa 1953 Castro johti noin 120 miehen hyökkäystä Moncadan armeijan kasarmille Santiago de Cubassa. Hyökkäys epäonnistui, Castro otettiin kiinni ja tuomittiin 15 vuodeksi vankilaan, ja monet hänen miehistään kuolivat. Yhdysvaltain tukema Batista, joka halusi torjua autoritaarista imagoaan, vapautti Castron vuonna 1955 osana yleistä armahdusta. Castro päätyi Meksikoon, jossa hän tapasi vallankumouksellisen ystävänsä Ernesto ”Che” Guevaran ja suunnitteli paluutaan.

Seuraavana vuonna Castro ja 81 muuta miestä purjehtivat jahdilla ”Granma” Kuuban itärannikolle, jossa hallituksen joukot iskivät heti väijytykseen. Arviolta 19 eloonjäänyttä, mukaan lukien Castro, hänen veljensä Raúl ja Guevara, pakenivat syvälle Sierra Maestran vuoristoon Kaakkois-Kuubassa lähes ilman aseita tai tarvikkeita.

Eloonjääneiden pieni joukko varustautui uudelleen tekemällä ensin rynnäkköhyökkäyksiä pieniin armeijan asemiin ja hyökkäämällä sieltä hankkimiensa aseiden avulla suurempiin asemiin. Vuoden 1957 alkupuolella he jo houkuttelivat alokkaita ja voittivat pieniä taisteluita maakaartin partioita vastaan.

”Tuhosimme miehet edessä, hyökkäsimme keskelle ja sitten väijyimme takaosaa, kun se alkoi perääntyä, valitsemassamme maastossa”, Castro kertoi puhutussa omaelämäkerrassaan. Vuonna 1958 Batista yritti tukahduttaa kansannousun massiivisella hyökkäyksellä, johon käytettiin ilmavoimien pommikoneita ja merivoimien offshore-yksiköitä. Sissit pitivät pintansa, käynnistivät vastahyökkäyksen ja ottivat Batistan haltuunsa 1. tammikuuta 1959. Castro saapui Havannaan viikkoa myöhemmin ja astui pian pääministeriksi. Samaan aikaan vallankumoustuomioistuimet alkoivat tuomita ja teloittaa vanhan hallinnon jäseniä väitetyistä sotarikoksista.

Castron hallinto

Vuonna 1960 Castro kansallisti kaikki Yhdysvaltain omistamat yritykset, mukaan lukien öljynjalostamot, tehtaat ja kasinot. Tämä sai Yhdysvallat lopettamaan diplomaattisuhteet ja asettamaan kauppasaarron, joka on edelleen voimassa. Samaan aikaan huhtikuussa 1961 noin 1 400 CIA:n kouluttamaa ja rahoittamaa kuubalaista maanpakolaista laskeutui lähelle Sikojenlahtea tarkoituksenaan kaataa Castro. Heidän suunnitelmansa päättyivät kuitenkin katastrofiin, osittain siksi, että ensimmäinen pommikoneiden aalto ei osunut kohteeseensa ja toinen ilmaisku peruttiin. Lopulta yli 100 maanpakolaista kuoli ja lähes kaikki muut vangittiin. Joulukuussa 1962 Castro vapautti heidät vastineeksi lääkintätarvikkeista ja lastenruoasta, joiden arvo oli noin 52 miljoonaa dollaria.

Castro julisti itsensä julkisesti marxilais-leninistiksi vuoden 1961 lopulla. Yhdysvaltojen hyljeksimä Kuuba oli yhä riippuvaisempi Neuvostoliiton taloudellisesta ja sotilaallisesta tuesta. Lokakuussa 1962 Yhdysvallat sai selville, että sinne oli sijoitettu ydinohjuksia vain 90 mailin päähän Floridasta, mikä herätti pelkoa kolmannesta maailmansodasta. Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov suostui 13 päivää kestäneen pattitilanteen jälkeen poistamaan ydinohjukset vastoin Castron toiveita, joka jätettiin neuvottelujen ulkopuolelle. Vastineeksi Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy suostui julkisesti olemaan hyökkäämättä uudelleen Kuubaan ja suostui yksityisesti viemään amerikkalaiset ydinaseet pois Turkista.

Kuuban elämä Castron aikana

Valtaan tultuaan Castro poisti laillisen syrjinnän, toi maaseudulle sähköä, huolehti täystyöllisyydestä ja edisti koulutus- ja terveydenhoitoasioita rakentamalla muun muassa uusia kouluja ja hoitolaitoksia. Mutta hän myös sulki opposition sanomalehtiä, vangitsi tuhansia poliittisia vastustajia eikä tehnyt yhtään askelta kohti vaaleja. Lisäksi hän rajoitti maanomistuksen määrää, lakkautti yksityisen yritystoiminnan ja johti asunto- ja kulutustavarapulaa. Koska poliittiset ja taloudelliset vaihtoehdot olivat niin rajalliset, sadattuhannet kuubalaiset, mukaan lukien suuri määrä ammattilaisia ja teknikkoja, lähtivät Kuubasta, usein Yhdysvaltoihin.

1960-luvulta 1980-luvulle Castro toimitti sotilaallista ja taloudellista apua erilaisille vasemmistolaisille sissiliikkeille Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa. Samaan aikaan suhteet moniin maihin, huomattavaa Yhdysvaltoja lukuun ottamatta, alkoivat normalisoitua. Kuuban talous kariutui, kun Neuvostoliitto romahti 1990-luvun alussa ja Yhdysvallat laajensi pakotteita entisestään. Castro, joka oli tuohon aikaan vaihtanut tittelinsä pääministeristä presidentiksi, löysi kuitenkin uusia kauppakumppaneita ja pystyi pitämään kiinni vallasta vuoteen 2006 asti, jolloin hän luovutti hallituksen vallan tilapäisesti Raúlille sen jälkeen, kun hänelle oli tehty kiireellinen suolistoleikkaus. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2008, hän erosi lopullisesti.

Vuonna 2015 Yhdysvaltain ja Kuuban viranomaiset ilmoittivat, että he olivat sopineet ehdoista maiden välisten suhteiden normalisoimiseksi, ja kummassakin maassa avattiin molemminpuoliset suurlähetystöt ja diplomaattiset edustustot.

Castro kuoli 25. marraskuuta 2016 90-vuotiaana. Hänen kuolemastaan ilmoitettiin valtion televisiossa, ja myöhemmin hänen veljensä Raúl vahvisti sen. Castron tuhkat haudattiin Santa Ifigenian hautausmaalle Kuuban Santiagon kaupungissa.