Answer
Kaukottelulla saattaa olla sosiaalinen tehtävä (tylsyyden viestiminen) ja fysiologinen tehtävä (kehon tilan säätely).
Kaukomisen tutkiminen on kaikkea muuta kuin tylsää. Se ylpeilee rikkaalla teorioiden historialla, joka ulottuu antiikin ajoilta asti, mutta toistaiseksi haukottelun biologinen funktio on edelleen mysteeri.
Eivät kaikki haukottelut ole samanlaisia. Useimmat meistä haukottelevat ja venyttelevät (pandikulaatio), kun heräävät tai menevät nukkumaan, haukottelevat, kun on tylsää tai kun on tarve ”paukauttaa” korviaan matkustettuaan korkealla, ja jopa haukottelevat vain siksi, että näkevät jonkun toisen haukottelevan. Haukottelua (oscitation) esiintyy lähes kaikilla selkärankaisilla – jopa linnuilla ja kaloilla on haukottelua muistuttava suun aukomisen muoto. Ihmisillä haukottelu voi alkaa jo 20 viikkoa hedelmöittymisen jälkeen.
Haukottelu on rintakehän rintalihasten, pallean, kurkunpään kurkussa olevan kurkunpään ja suulakihalkion koordinoitu liike. Haukottelemalla autamme levittämään surfaktanttia (kostuttavaa ainetta) keuhkojen alveolien (pienet ilmapussit) päällystämiseksi. Yleisesti ottaen emme voi haukotella käskystä. Teorian mukaan haukottelu on osittain tahdonalaista toimintaa ja osittain aivojen hypotalamuksen välittäjäaineiden ohjaama refleksi. Siihen liittyy myös neurotransmitterien, neuropeptidiproteiinien ja tiettyjen hormonien kohonnut taso.
Miksi haukottelemme?
On olemassa lukuisia teorioita siitä, miksi haukottelemme, eivätkä tutkijat ole vielä päässeet yksimielisyyteen. Yksi ensimmäisistä teorioista haukottelusta juontaa juurensa lääketieteen isään Hippokrateen, joka esitti hypoteesin, että haukottelu edeltää kuumetta ja on keino poistaa huono ilma keuhkoista. Nykyaikaisten todisteiden perusteella vaikuttaa kuitenkin epätodennäköiseltä, että haukottelu toimisi hengityselinten toimintana.
1700- ja 1700-luvuilla tutkijat kyseenalaistivat hippokraattiset teoriat haukottelusta. Nämä uudet teoriat keskittyivät verenkiertoelimistöön ja esittivät, että haukottelu aiheuttaa verenpaineen, sykkeen ja veren happipitoisuuden nousua, mikä puolestaan parantaa motoriikkaa ja vireystilaa. Tämä saattaa selittää, miksi monet urheilijat haukottelevat ennen urheilulajinsa aloittamista. Nykyiset testit ovat kuitenkin osoittaneet, että sydämen syke, hikoilu tai aivojen sähköinen aktiivisuus eivät nouse haukottelun jälkeen.
Tänä päivänä tutkijat jatkavat haukottelun toiminnan tai toimintojen tutkimista. Tarttuvan käyttäytymisen edelläkävijä-tutkija tohtori Robert Provine esittää, että haukottelu ”liittyy käyttäytymistilan vaihtumiseen – valvetilan vaihtumiseen uneen, unen vaihtumiseen valvetilaan, tylsyyden vaihtumiseen valppauteen…(Provine, 2005)”. Ja uudemmissa tutkimuksissa on esitetty, että haukottelu saattaa olla yhteydessä aivojen lämpötilaan (Gallup ja Gallup, 2008). Kun aivot lämpenevät homeostaattista (vakaata) lämpötilaa lämpimämmiksi, saatamme haukotella viilentääkseen aivoja. Teorian mukaan viileämpi veri kehosta tulvii aivoihin ja lämmin veri kiertää ulos kaulalaskimon kautta.
Tohtori Andrew Gallup ja Omar Tonsi Eldakar (2011) havaitsivat, että myös ulkolämpötila saattaa vaikuttaa myös haukottelun määrään. Jos ulkolämpötila on normaalia lämpimämpi, elimistö haukottelee harvemmin. Mahdollinen selitys tälle on se, että koska ulkoilma on elimistölle hyödytöntä, sen ei tarvitse imeä lisää happea haukottelemalla. Toiset testit kuitenkin osoittivat, että haukottelun määrä lisääntyi, kun sekä ulkolämpötila että aivojen lämpötila nousivat.
On olemassa myös sosiologisia ja evoluutiobiologiaan perustuvia selityksiä. Haukottelu saattaa liittyä vuorokausirytmiimme (24 tunnin sykliin liittyvä biologinen toiminta) merkkinä nukkumaanmenosta tai heräämisrituaalina. Se voi olla keino välittää tylsyyttä tai stressin tunteita sosiaaliselle ryhmälle. Haukottelu voi olla myös tarttuvaa.
Teorioita tarttuvasta haukottelusta
Tarttuva haukottelu syntyy siitä, että näkee jonkun toisen ihmisen haukottelevan tai ajattelee toisen ihmisen haukottelevan. Tutkimusten mukaan (Platek ym.) 42-55 % aikuisista ihmisistä haukottelee katsoessaan videonauhaa, jossa toinen henkilö haukottelee toistuvasti, tai sen jälkeen. Sitä tapahtuu tyypillisesti vanhemmilla, normaaleilla, hyvin sopeutuneilla ihmisillä. Perinteisesti sitä ei nähdä alle viisivuotiailla ihmisillä tai autistisilla ihmisillä.
Evoluutiopsykologi Gordon Gallup kuvaa tarttuvaa haukottelua parhaiten ”primitiiviseksi empaattiseksi mekanismiksi, joka liittyy mielentilan attribuutioon (Oxford Handbook of the Self, 2011: s. 100)”. Haukottelu aktivoi aivojen motorisen jäljittelyn, empatian ja sosiaalisen käyttäytymisen osia. Aivojen neuronit laukeavat aiheuttaen sen, että tunnet, mitä kyseinen henkilö kokee, ja käskevät sinua suorittamaan toiminnon, vaikka et itse asiassa tuntisikaan tarvetta.
Lukemisen jälkeen olet ehkä huomannut haukottelevasi. Toivottavasti se ei johtunut siitä, että tämä essee oli mielestäsi tylsä, vaan siitä, että laitoin ajatuksen haukottelusta päähäsi.
Vastaa