Englannilla ei ole ollut hallitusta vuoden 1707 jälkeen, jolloin Englannin kuningaskunta lakkasi olemasta suvereenina valtiona, kun se yhdistyi Skotlannin kuningaskunnan kanssa Ison-Britannian kuningaskunnaksi. Ison-Britannian kuningaskunta jatkui vuodesta 1707 vuoteen 1801, jolloin se yhdistyi Irlannin kuningaskunnan kanssa muodostaen Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan, josta itsestään tuli Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (UK) vuonna 1922 (todellisuudessa; nimellisesti vuonna 1927) Irlannin saaren suurimman osan itsenäistyttyä. Yhdistyneen kuningaskunnan hallintojärjestelmä on sittemmin muuttunut merkittävästi, ja Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin parlamentit, edustajakokoukset ja hallitukset on hajautettu. Englanti on kuitenkin edelleen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen täydessä toimivallassa kaikissa asioissa, koska Englannille ei ole luotu hajautettua hallintoa uuden rakenteen puitteissa. Tämä tilanne johti West Lothianin kysymyksenä tunnettuun poikkeamaan, jonka mukaan skotlantilaiset parlamentin jäsenet ovat voineet äänestää lainsäädännöstä, joka koskee vain Englantia, kun taas englantilaiset parlamentin jäsenet eivät ole voineet äänestää tietyistä skotlantilaisista asioista hajauttamisen vuoksi. Joissakin tapauksissa, kuten korkeakoulujen lukukausimaksujen korottamisessa ja sairaalasäätiöiden perustamisessa, skotlantilaiskansanedustajien äänet ovat olleet ratkaisevassa asemassa, kun Englannin kansanedustajien enemmistö on vastustanut Englantia koskevaa lainsäädäntöä. Tähän epäkohtaan yritettiin puuttua vuonna 2015 käyttämällä englantilaisia ääniä englantilaisille laeille -menettelyä (English votes for English laws), jonka tarkoituksena on varmistaa, että vain Englantiin vaikuttava lainsäädäntö edellyttää englantilaisia vaalipiirejä edustavien kansanedustajien enemmistöäänestystä.

Toinen mahdollinen ratkaisu West Lothianin kysymykseen olisi ollut hallinnon hajauttaminen englantilaisille alueille, mutta yritykset ovat toistaiseksi epäonnistuneet. Englannin osista suur-Lontoossa on jonkin verran hajautettua valtaa (vaikkakin heikommin kuin Skotlannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa), ja valtaa käyttävät vaaleilla valittu Lontoon pormestari, tällä hetkellä Sadiq Khan, ja Lontoon yleiskokous.

Maa on siis virallisesti jaettu hallinnollisesti seuraaviin alueisiin:

  • Yhdeksän Englannin aluetta,
  • Nykyaikaiset paikallishallintoalueet,
  • Englannin maantieteelliset/seremonialliset kreivikunnat.

Valvonnassa olevalla hallituksella ei ole suunnitelmia Englannin kansanedustuslaitoksen (devolved englantilainen parlamenttikokous) luomisesta.